Lukijat

tiistai 28. helmikuuta 2017

sastmola eli merikarvia

lienee paikallaan tehdä pieni esittely melko vähälle huomiolle jääneestä paikkakunnasta. kunnan nimi on merikarvia ja siellä järjestetään moottoroidun varjoliidon suomenmestaruuskilpailut parin viikon päästä!

kartalla merikarvian kuntakeskus ja satama näyttävät tällaiselta:


 merikarvian kunnan nettisivuilla tapahtumamme on saanut ihan etusivulta tilaa :)

puolueetonta tiedotusta merikarviasta tarjoaa wikipedia


arton kanssa kävimme vierailulla merikarvialla jo yli kymmenen vuotta sitten moottoroidun varjoliidon merkeissä.
 koska oli talvi, starttipaikaksi valiintui luonnollisesti krookan satama, jossa merenjäätä valittavaksi kaikille lännenpuoleisille tuulille.

niin oli merkittävä tapaus merikarvialla (kuten monella muullakin paikkakunnalla niihin aikoihin), että paikallislehti teki aikomuksistamme oikein etusivun jutun!



merikarvian keskustahan nyt ei poikkea oikeen millään tavalla samankokoisen, minkä tahansa suomalaisen kunnan keskustasta



kirkoista otettuja ilmavalokuvia pongattiin arton kanssa tuolloin. nyttemmin ollaan jo vähän järkiinnytty. joskus tulee lennolla vastaan kirkko, jota ei ihan pakko ole kuvata ;)




finnforestin saha oli tuolloin kunnan suurimpia työnantajia. miten lie tänään?



ouran saaristoon tutustumisen esti sillä kertaa sankka merisumu



tämännäköisistä paikoista saa ostaa edullisesti meren antimia suoraan tuottajalta sulan veden aikaan



mutta joohei!

meidän kisat on tosiaan merikarvialla 17-19 maaliskuuta 2017
tilaisuuteen on vapaa pääsy seuraamaan suomen taitavimpien moottorivarjoliitopilottien edesottamuksia.

tervetuloa krookan satamaan tuolloin!




sunnuntai 26. helmikuuta 2017

hei lystiä laskuun!

...Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!
(Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968)

mäenlaskua oli tarkoitus kokeilla tänään ähtärin perännejärvellä oppilaiden kanssa. "mäenlaskuksi" tavataan nimittää kokeneimpien harrastajien keskuudessa lentoa, jossa nousevien ilmavirtauksien avulla ei saada lainkaan lisää korkeutta narun irroittamisen jälkeen ja sellaisiahan ne oppilaslennot juuri tapaavat olla.

aamuhämärissä lähdin ajelamaan perännettä kohti ja synkät ajatukset täyttivät mielen. onko sittenkin koko päivän sumua maahan saakka? 

mökkitielle käannyttyäni totesin saman kuin monta kertaa aiemminkin.
 peränteellä meillä on ihan eri jumala näitä säitä säätämässä!
 harvoin näkee näin selvästi ennustetun pilvenrajan sijainnin livenä. se oli suurinpiirtein tuossa virtain ja ähtärin puolivälissä killinkoskella tänään. siitä etelään on ollut kuulemma koko päivän pilvisuttua taivaalla.




olin käynyt jo edellisenä pävänä virittelemässä hinauslinjan valmiiksi, joten pääsimme heti päivän sarastaessa oppilaiden kanssa tositoimiin.




naapurikerhoista oli myös tullut väkeä vierailulle peränteen jää- ja keliolosuhteiden houkuttelemena.
 tässä tarkkarilennolle mun valvonnassa lähdössä eräs vieraista




tältä se näyttää hinaus "kitkakelalla" käyttäjät pitävät hinausta todella miellyttävänä, koska hinausvoima säilyy ilman liikkeistä riippumatta koko ajan samana.






melko futuristiselta näyttävät tämän päivän edistyneimmät varjoliitovaljaat!
 noo, aerodynamiikan vuoksi on hieman uhrattava katu-uskottavuutta ;)



antti oli kehitellyt kätsyn kameratelineen liitimeensä:



tänään peränteellä kummasteltiin jälleen harvinaista ilmiötä näillä main.
 nainen lentää varjoliitimellä!



myös kerhon pylonit olivat pitkästä aikaa päässeet tositoimiin:




lahden mm-kisojen kamerasijoittelujen innoittamana asetin omankin kameran "ladulle"





jussi on päässyt kurssillaan siihen vaiheeseen, jossa startit tapahtuvat jo moottoroidusti




taavi kävi niin korkeella, että paavin tavoin suuteli välittömästi maata (jäätä) lennon jälkeen ;)




vieraat hinailivat kitkakelalla sekä taittopyörällä, joten peränteellä oli tänään peräti kolme hinauslinjaa vierekkäin



meillä on muuten kurssilla univormuista päätellen kolme miestä samasta firmasta ;)




nyt joku on kyllä unohtanut, kuinkapäin sillä varjoliitimellä oikein lennetään!



iltapäiväkahvien jälkeen alkoi järven pintaan kerääntyä ikävää sumumössöä. tämän arvioitiin vaikeuttaneen useiden siipien lentotilaan saattamisiakin ja epäonnistuneita startteja nähtiin lukuisasti. jopa yksi sakkaaminen matalissa.



viimeisiä viedään...





nuorena se on vitsa väännettävä!
mä arvailen, että tämä kaveri ei tuu ikinä ymmärtämään varjoliitämistä ilman moottoria ;)
 näin meni naama irvistykseen, kun kuuli, että narulennoilla se on kurssi aloitettava ;)




tässä osa tänään perännejärvelle kokoontuneesta väestä. laskeskelin lähes kolmisenkymmentä osanottajaa kuudesta eri kerhosta. osa oli jo kerennyt lähteä ja osa oli vielä lentotouhuissa ryhmäpotretin aikaan.



mukava oli nähdä peränteellä näinkin paljon vieraita. aina siinä jotain oppii itsekin, kun näkee erilaisia toimintatapoja.
 kiitos vieraille ja tervetuloa uudelleen!

päivän päätteeksi kelasin narut jäältä ja ihmettelin outoja jälkiä pusaanlahdella:





 kotiinlähdön aikaan olisikin jo ollut jo aivan mahdotonta lentää turvallisesti ja näkölentosääntöjen puitteissa:



tiistai 14. helmikuuta 2017

valentines day attack to töysä!


siinähän kävi sillälailla, että eräs lähiseudulle muuttanut tuore paramoottoriharrastaja sai meidät kokeneet konkaritkin innostettua lähtemään keskellä arkipäivää harrastushommiin. paikaksi valiintui töysän ponnejärvi, jonka yleiselle uimarannalle sopi mainiosti ennustettu luoteistuuli.

 jokainen paikalle saapunut kerhon jäsen joutui välittömästi hellun käsittelyyn. pasin vuoro pyörittää :)



näin urheilijapoika (ja tyttö) auttaa ystäväänsä satrttivalmisteluissa!



kelihän ei juuri parempi olisi voinut olla. heikkoa tuulta, korkeapainetta, auringonpaistetta ja lämpötila plussan puolella föhn-tuulten ansiosta jo näin helmikuussa!
 lähtövalmistelut sujuivat ripeästi ja yksi toisensa perään nousi töysän ilmatilaa haistelemaan.

satrttipaikka juuri tuossa henryn takana



vähän aikaa pörräilin ponnenjärven yllä, mutta sitten piti lähteä toteuttamaan alustavaa plaania käydä tuurin kauppakylää katsomassa.
 alvar aallon "harjoitustyö" opiskeluajoilta, villa manner ponnenjärven rannalla...


...sekä koskimaan suhteellisen tuore asuntoalue



mistä lie iivarin koulu nimensä saanut?



tältä näyttää suomen suurimman kyläkaupan ympäristö helmikuussa herran vuonna 2017



tuurinportissa on vielä tilaa. siitä vaan tonttia ostamaan suomen parhaimmilta liikepaikoilta! yksi rohkea yrittäjäporukka on jo siellä hallia pykäämässä...



vesan valtakunnassa kaikki hyvin.



normihyörinää helmikuun arkipäivänä tuurissa ja taas jotain uutta tulossa ulkoiseen habitukseen? näyttää vähän tuhannen ja yhden yön tarinoilta tällä kertaa?
 liekö vesa ottanut jo huomioon väestörakenteen vääjäämättömän muutoksen (islamisaation) asiakkaita houkutellakseen??



onkohan töysänjoen (lapuanjoen yksi latvahaara) pinta ollut yleensä sula näin helmikuussa?



töysän keskusta on tuollainen normaali käpykylä maaseudulla. nykyään "kylä" ihan virallisestikin, koska liittyi yhteen alavuden kaupungin kanssa jokunen vuosi sitten.



kirkko ympäristöineen



osa keskustasta sijaitsee hieman erillään, erään isohkon maatilan toisella puolella. siellä sijaitsevat mm. töysän kenkätehdas, nuorisoseurantalo sekä "pikku amerkikka"- niminen kahvila, jossa kävimme lennon jälkeen porukalla sumpilla.



tässä varsinainen keskusta-alue



katos,
helinähän se siinä ajelee vastaan ponnejärven pintaa pitkin...



ajattelin vielä käydä katsomassa ponnenjärven pohjoispäätäkin. tältä näyttää pilalle rehevöityneet järvet, joista on eu-rahalla tehty "lintukosteikkoja"


mä oon aina mieltänyt pasin maisemalentäjäksi itseni lailla, mutta mitä vielä!
 acromiehiähän se pasi on ihan selkeesti.



pekan purkaamo pitää aina seudulla liikkuessa käydä kuvaamassa. on sitten niin helppo kuvasta kattoo, mihin merkkiin ja malliin varaosia löytyy :)




peräti neljä paramotoristia sain tänään samaan kuvaan ponnenjärven maisemissa



tässä kaikki tänään töysässä olleet paramotoristit samassa kuvassa. antti kihniöltä juuri laskussa omatekoisella trikellään.



hienot lennot ja mukava ulkoilupäivä.

 tuskin kukaan muuten olisi halunnut tänään lähteä lentämään töysään, mutta onneksi helinä potki meitä vanhoja jääriä perseelle ja sai meidät lopulta liikkeelle :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

kurssikuulumisia 2017

 nyt on mennyt niin pitkä aika viimeisestä blogimerkinnästäni, että pitää tehdä ihan tikusta asiaa :)

 noo, eihän tämä nyt ihan tavanomaista ole, että perännejärven yllä näkee samana päivänä sekä riippuliitimen, että naispuolisen paramotoristin!

oppilaiden kanssa kokoonnuimme aamuvarhaisella treenipaikalle. päiväksi oli luvassa kohtalaista lounaansuuntaista tuulta ja täyspilvikattoa.
 kuitenkin valmistelujemme aikaan satoi lunta ja se viivytti lentotoiminnan alkamista. kurkkasin kännykästä forecan ennustetta sateen suhteen ja kuin kohtalon ivaa: suomen ainoa pieni sadealue oli aamulla juuri ähtärin kohdalla!

odotteluaika ei kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan aloittelimme paramoottorikurssia läsnäolevien peruskurssin oppilaiden kanssa tutustumalla moottorin maakäsittelyyn ja -käyttöön.

erkki kommentoi moottorin painoa: "tuskin huomaakaan"



jussilla kerhon kevytkone selässä sampsan avustamana


hinaustoimintaan toi väriä seinäjokinen nuutti korpimäki, jolla olikin pikkusen erikoisempi lentovehjes mukanaan!




noo, eihän tämä ihan outo peli ole mullekaan. senverran monta riippuliitimen starttia olen parinkymmenen vuoden aikana katsellut maastapäin :)

ylimääräistä väriä koulutuspäivään toivat ne muutamat paramotoristit (moottoroituun varjoliitoon kelpoisuustodistuksen omaavat pilotit), jotka saapuivat peränteelle piristämään päivää.

saanko esitellä:

helinä nieminen (VSML)



vesa pyylampi omasta kerhosta.



ja markus madetoja (myös epl)




oppilastoiminta pyörähtää käyntiin heti, kun saadaan tää yks kämmäri ensin saateltua taivaalle ;)



nojoo.
 janne tuntuu nyt omaksuneen täydellisesti ohjeeni laskutelineiden käytöstä startissa. hyvä!



jussi valmistautuu kurssilentoon nro 28.




ja nyt ilmassa!




oppilaille uskoa tässä valamassa pyylammen vesa :)




lumikki ja seitsemän kääpiötä ihmettelemässä lumikin paramoottoria ?-)



paramotoristit näyttivät parhauttaan, olihan helinä tehnyt koko kerhon puolesta etukäteisilmoituksen trafiin peränteellä tänään tapahtuvasta matalalentotoiminnasta!
(lennot alle 150 metriä)




tässä tämän päivän suurin poikkeama normilentotoiminnasta. kaatuminen laskussa.
emme ehkä ala tämän takia kuponkia täyttämään...



ehkä kuitenkin poikkeuksillisinta tänään oli nähdä naispuolisen paramoottorilentäjän manöövereitä matalalennossa.
 ei heitä aktiivisesti lentotaitoaan ylläpitävää kovinkaan montaa suomessa ole.
 2-3 tietääkseni?






normaalisti "hellulla" on semmonen sävysävyyn pinkin värinen siipi, mutta kun näitä äijä(mova)siipiä ei saa sen värisenä, niin on pakko lentää jollain muunvärisellä ;)




nuutti otti ilahduttavan määrän hinauksia tänään.
 puolenkymmentä?
 tämä on samana päivänä jo sellainen määrä, että lentotaito väkisinkin kehittyy, eikä koko aika tuhlaannu pelkästään vanhojen taitojen kertaamiseen/palautumiseen.


summasummaarum.

vaikka oppilashinaukset jäivät sääolosuhteiden takia (iltapäivällä tuuli yltyi liikaa) tänään aika vähäisiksi, voidaan + -merkinnällä
tänään merkitä:

- sampsan oppiminen lentämään minimivajoamalla
- erkillä korkeat lennot korkattu - ja -ihan saatanan hyvä ohjaus hinauksessa alustapitäen!
- janne oppi tänään juoksemaan liitimen ilmaan. hyvä!
- jussi jatkoi varmaa ja yllätyksetöntä suorittamistaan tänäänkin.

tässä on muuten semmonen porukka koulutuksessa nyt, että varmasti kuulemme heistä jälkeenpäinkin!