Lukijat

lauantai 25. huhtikuuta 2009

taivaita tavoittelemassa

lentäjien sääpalvelun mukaan tänä aamuna oli pieni aikaikkuna paramoottorilentoihin. tämän tiedon innostamana raahasin kamppeet halkoniemeen ja aloin suunnitella lentotoimintaa.
kuten aina, niin myös tälläkertaa ensimmäinen tehtävä lentopaikalle saapumisen jälkeen on viedä tuulenosoitin näkyvälle paikalle.
hetkessä kävi selville, että "jääkausi" peränteelläkin on nyt ohi :(
jäät kyllä olisivat vielä kantaneet, mutta pinta oli pehmennyt liiaksi.

















kuivien kenkien vaihdon jälkeen menin tutulle pellolle järven toiselle puolelle suorittamaan starttivalmisteluja.

koska kotimaisemiin on jo vähän kyllästytty, piti keksiä jotain uutta juonta paikallislennolle. taivaassa näytti olevan reikä mennä pilven päälle tarkastelemaan aurinkoa,
jonka tänään oli ennustettu porottavan ähtäriin lähes uuden huhtikuisen lämpöennätyksen.
koska kauhavan torni ei ole lauantaisin auki, on valvomatonta ilmatilaa ähtärissä aina lentopinnalle 95 asti (9500 jalkaa = n. 2900m)

kaasu pohjaan ja yhä ylemmäksi...
pikkuhiljaa reikä pieneni ja ylhäällä vallitseva tuuli pysäytti maanopeuden nollaan.






















vähäperänteellä jäät ovat jo melkein sulaneet

















oikeestaan tänään ylhäällä olisi kyllä ollut selkee välihousukeli. pesussa kutistuneet paraatihousutkin jättivät nilkkaa liikaa paljaaksi ja se taas sai epäilemään tavoitteen toteuttamisen järkevyyttä....
















oltaisko tässä jotain puolivälissä? pilvien välistä pilkottava aurinko luo maahan muutamia auringonpaisteisia alueita.
melkoista korpimaisemaa tuo alastaipaleen ja alavuden välimaasto.
















kokemäenjoen vesistöreittiä ähtärissä ja virroilla. alimmainen on pieni vehkajärvi ähtärin puolella ja ylimmäinen suomen kolmanneksi syvin järvi toisvesi virroilla.




















pian tämän jälkeen muutin lentosuunnitelmaa ja käänsin liitimen myötätuuleen, sekä aloitin matkan kohti starttipaikkaa.




















tuossa kengänkärjen paikkeilla epl:n oppilaat treenailivat varjoliitoa usein viime talven aikana



















viime talven peränteen railot paljastuvat ilmastakäsin helposti.



















virtain suuntaan olin ajellut melkeen tunnin, mutta muutamassa minuutissa myötätuulessa olin taas peränteen yllä.

pian tämän kuvan ottamisen jälkeen tuli mieleen villi ajatus. mitäs jos minäkin???
tohtisko??? edes yhden kerran vielä tässä elämässä?
ei helekatti, kaikkee sitä pohtiikin ilmassa...;)

sitten yhtäkkiä, tietoisena siitä että en saisi enää konetta käyntiin ilmassa, päätin painaa moottorin sammutusnappulaa!!!

huh! korkeutta varmaan vieläkin lähes kilometri ja laskupaikka aivan jalkojen alla. totuttelin hiljaisuuteen ilmassa. olo oli todella syyllinen ja "alaston"
aivan kuin pikkupoikana pahanteosta yllätettynä!

hauto-ja multaniemi itäperänteellä.

















ehkä puolisen tuntia vei aikaa kaarrella laskupaikan yllä, mutta viimein jalat tapasivat maan.
oikeen ääneen piti nauraa. niin mukavaa se oli :)

















poikkeukselliseksi lennon tekee se, että vaikka eletään huhtikuuta ja auringonpaiste sekoittaa yleensä ilman jo aamusta, niin tällä lennolla ei ilmassa ollut pienintäkään epätasaisuutta!
kuin piimää oli ilma tänään.
pilviverho ja varhainen ajankohta tietysti auttoi, mutta poikkeuksellista se silti oli.
kyllä kannatti taas lähteä!

torstai 23. huhtikuuta 2009

aamulento kotinurkilla

tänään pilvikatto armahti termiikiltä aamusta, joten ennen tuulen viriämistä kannoin kamppeet niittylänrantaan jäälle. starttijuoksu piti lopussa muuttaa "hiihtämiseksi", koska jään pinta oli varsin liukas.
hienosti se siitä kyllä lähti. sääennusteen mukaan jääkelit taitaa loppua lähipäivinä täältä ähtäristäkin...











jäällä näkyy vielä nortusen juhan talvilentokentän ristikkäinen kiitotie

















pikkuisen reilu kuukausi aikaa ähtärin uuden abc-aseman avajaisiin. taitaa tulla kiire vielä?

















torstai on toripäivä ähtärissä


















ähtärin rautatieasema on kuulemma myytävänä. rautatie ei kuulu kauppaan.


















tuon pankin johtaja on mun metsästyskavereita. tai ainakin se usein muistuttaa, että "kai muistat nyt, että taas on pian eräpäivä?"
















tuolla tehdään päätökset kuntalaisten parhaaksi ?
takana seurakuntatalo ja pappila. pappilan pelloillehan on koko ähtärin nykyinen keskusta muodostunutkin.
















suurinpiirtein tuolla kohtaa mulla sattu tässä joku vuosi sitten se ikävä tapaus, kun liidin jäi roikkumaan sähkölangoista.
sittemmin tuo linja on purettu.

















keskustaa en ole usein täältä suunnalta kuvannutkaan




tiistai 21. huhtikuuta 2009

kylkimyyryä torakkaan ja takaisin

tänään ei oikeestaan pitänyt edes olla lentokeliä, mutta aamulla herätessäni huomasin olevan ulkona täysin tyyntä. asian vahvisti vielä lentäjien sääpalvelu. kaikilla ympärillä olevilla maa-asemilla oli samaan aikaan mitattu yhden knotsin tuulta. tiesin, että tätä ei kauaa kestäisi ja tein päätöksen lähteä lentämään lyhyen lennon. artoa en hennonut herättää. tähän aikaan se kun yleensä pieraisee ja kääntää kylkeä...
vaimea tuuli oli etelästä ja sellainehan sopii hyvin halkoniemeen. vielä kun samasta paikasta löytyi karheaa lunta parinkymmenen metrin matkalta, niin mikäs oli startatessa.















peränteessä jäät ovat vielä kovat. porailin pari päivää sitten ja jäätä on yhä puolisen metriä. yöpakkaset ja jään pinnan vaalea väri ovat pitkittäneet jäiden heikkenemistä, mutta näistäpuoliin jäät alkavat kyllä sulaa vauhdilla. on siellä silti jo varottaviakin paikkoja. virtapaikat ja kaikki tummat kohdat, joissa sulaminen on päässyt hyvin vauhtiin.
huomasin jään värin muuttuneen jo astetta tummemmaksi ja aurinko saa siitä täten siitä paremman otteen.
enpä kyllä muista, että tähän aikaan vuodesta olisin milloinkaan moottoriajoneuvolla jäällä enää liikkunut! todella poikkeuksellinen kevät siinä mielessä.
näin on kovat jäät vielä peränteessä.

















kantoniemi taitaa olla ähtärin suurin maitotila















maisema vähä-peränteen puolelta. vesi on etsinyt kulkureittinsä maununsaaren ja mantereen välistä, vaikka saaren toisella puolella olisi paljon enempi tilaa mennä. tämä tahtoo tulla yllätyksenä moottorikelkkailijoille talvellakin, kun kulkevat saaren ja mantereen välistä. jäät ovat silläkohdin usein todella heikkoja.

















siinä olisi hyväkuntoinen tupa järvenrantaan ja jokeen rajoittuvine peltoineen myynnissä. hintapyyntiä vähän yli satkun.


















vaikka tuuli oli startin aikaan pinnoissa lähes tyyntä, tiesin, etti se sitä ylhäällä ole. matka eteni "kylkimyyryä", kun tuulisortumaa piti korjata ohjaamalla enemmän vastatuulen suuntaan.
kaupungininsinööri oli pyytänyt torakan maisemoinnin eri vaiheista ilmakuvia.
tällainen on vaihe tällä kertaa. näyttää pieneltä läntiltä, mutta on muistaakseni n. kilometrin pituinen tuo monttu.
















erämaahan eksyin kerran...
















meidän kerhon "luomulentäjät" ovat arvioineet torakan hiekkamontun rinteidenkin olevan soveltuvaisia rinnelentoon. äkkipä tuossa taitaisi maisemaan kyllästyä?

















pian tämän jälkeen kameran akku teki tiltin, vaikka olin sen juuri täyteen ladannut. pakkasta aamulla oli maan pinnalla vielä 8 astetta ja ei ylhäälläkään juuri sen lämpöisemmältä tuntunut.
no, onneksi kesä on tulossa, niin voi lykätä uuden akun hankintaa vielä puolella vuodella...
lasku olikin sitten oikeestaan jo melko jännä, vaikka laskeuduin avoimelle jääalueelle. laskun jälkeen huomasin kyllä syynkin. tuuli oli voimistunut ja kääntynyt myötäpäivään, joten edessä olevan niemen puut sekasivat jo ilmaa laskualueella. olisi sittenkin pitänyt laskea sinne, missä se tuulenosoitinkin oli.

torstai 16. huhtikuuta 2009

humppaa hankavedellä!

ennusteet näyttivät siltä, että nyt ei pitkään aikaan olisi lentokeliä ja jäätkin ovat vielä juuri ja juuri starttikelpoisia, niin aloin houkuttelemaan artoa lennolle hankaveden maisemiin.
artohan on tunnetusti aamu-uninen, niin sen lähön kanssa tuhertui aikaa ja kello oli jo yli yksitoista, ennenkuinkun päästiin hotellin rantaan.



















vaikka aivan parahultainen tuuli puhalteli kaakosta, pääsin silti vasta kolmannella yrityksellä ilmaan. kaksi ensimmäistä päättyivät liukastumiseen ja startin keskeytymiseen. jäällä oli monin paikoin todella liukkaita alueita, mutta onneksi castellucciossa on suuret varat potkurin ympärillä, niin haavereilta säästyttiin nytkin.

matalalla jääalueen päällä keli ei aivan kauhealta tuntunut mojitollekaan, mutta korkeuden kasvaessa keli alkoi pikkuhiljaa näyttää näyttää luonteensa.

moksunsalmi ja taustalla moksunjärvi, johon niemisjoki sylkee vetensä. vasemmassa yläkulmassa ähtärin golfkenttä, joka laajenee lähivuosina 18-reikäiseksi



















mulla oli tarkoitus mennä kuvaamaan (jo kahdeksatta) ähtäriin mahdollisesti tulevan lentokentän paikkaa. se on aivan kuin sattumalta toimittanutkin joskus lentokentän virkaa!
mulla ei ollut korkeusmittaria mukana, (näyttö rikki) niin nousunlahden perällepäin ajellessa maisema alkoi aika nopeasti näyttää kummalliselta. talot pieneni silmissä ja ihmiset olivat kuin muurahaisia..
ei siinä kauaa mennyt aikaa hoksata, että korkeammat voimat olivat ottaneet otteen poloisesta paramotoristista.
tuossa kuvassa näkyy muuten sattumalta mun ekan paramoottorilennon laskupaikka. kaverin mökkirantaanhan se päätyi silloin aikoinaan.

















tuli pieni pelko ajautumisesta valvottuun ilmatilaan (kauhavan mil cta), joten käänsin kesken kaiken takaisin jääalueen päälle. matka jatkui silti melko sekaisen ilman merkeissä inhan tehtaiden suuntaan.

hankasaari. retkiluistelin tammikuussa hankasaaren ympäri ja yllätyin, että siellä on nykyään jo yli kaksikymmentä mökkiä! oikeassa yläkulmassa välivesi ja vähän ähtärinjärveäkin pilkottaa





















fiskarsia koillisen suunnasta. taloustaantuman seurauksena täältäkin jouduttiin laittamaan väkeä kilometritehtaalle kymmenittäin vuodenvaihteen tienoilla.
tällä kohtaa törmäsin laajaan laskevan ilmamassan alueeseen. vaikka tuuli kävi maaltapäin, oli siinä silti melko tasaista mutta voimakkaasti laskevaa ilmaa silläkohdin.




















entisen inhan ruukin patruunan koti taitaa olla arkkitehtoonisesti ähtärin kaunein rakennus.



















voivoi...
tornin katto pitäisi kiiruusti maalata!
















inhan pato, jota "tammeksi" kutsutaan.
tässä kohtaa teetätti melkein eniten töitä. onneksi kaasun käytöllä pystyy melko hyvin kompensoimaan etu/takaheilureita

















hankaniemi on yksi ähtärin vanhimmista asuinpaikoista


















mitä taas opimme tästä? aikaisemmin aamulla pitää olla asialla näin kevätermojen aikaan, mikäli aikoo saada miellyttävän lentokokemuksen. tämmöstä humppaa en mielelläni tanssi!

lomamatkalla kyproksella

terveisiä pafokselta!
lomamatka suuntautui tuonne itäisen välimeren jaetulle saarelle, mutta itsenäiseen valtioon (kreikankielinen alue)

tuo kyproksen tilanne on oikeastaan aika vaikea hahmottaa, mutta yritetään.

se menee vähän jotenkin näin, että:
jos pohjanmaa olisi aikoinaan ollut ranskan merentakainen siirtomaa, mutta se olisi kuitenkin saavuttanut itsenäisyyden 1960-luvulla. pohjanmaalle olisi kuitenkin jäänyt joitain hyvinvarusteltuja ranskalaisia sotilastukikohtia. pohjanmaan itsenäistyttyä omaksi valtiokseen, puhkesi ruotsia ja suomea puhuvien välille vakavia selkkauksia, jolloin ruotsin valtion asevoimat tekivät pohjanmaalle maihinnousun puolustaakseen ruotsinkielisiä pohjanmaan kansalaisia. suomi avusti myös suomenkielistä väestönosaa sotilaallisesti ja lopulta yk kutsuttiin selvittämään konfliktia.
hatara rauha saatiin aikaiseksi ja kielialueiden välille vedettiin erittäin mutkainen viiva rajaksi. ruotsinkieliset julistivat alueensa itsenäiseksi valtioksi, mutta maailman maista ainoastaan ruotsi tunnusti itsenäisyyden. ruotsi myös yhä miehittää rannikkopohjanmaata. maan pääkaupunki on edelleen kristiinankaupunki, joka sekin on kuitenkin jaettu eri kieliryhmien kesken.
suomenkielisellä pohjanmaalla alettiin kehittää matkailua, mutta ruotsinkielinen alue jäi alikehittyneeksi ja köyhäksi. ranskalaisturistit kansoittavat vuosi toisensa jälkeen lomakohteet ja ranskan kielellä pärjää lähes joka paikassa. suomenkielisten pohjanmaalaisten kansantulo onkin nykyään yli kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna!

näin kertoo asiasta wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kypros




akroditen sotilastukikohdan raja keskellä suola-aavikkoa


















maastossa on yhä muistoja sodasta
























maan pinta-alasta lähes puolet on viljeltyä. kaikki vähänkään kelvollinen maa-alue on otettu viljelykäyttöön mm. pengertämällä.



















kolmena päivänä kiertelimme saarta vuokra-autolla. maisemat olivat tasamaan tallaajalle melko mielenkiintoista katseltavaa.


























ajatuksena oli myös päästä hieman liitelemään maassa, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. en onnistunut saamaan yhteyttä kumpaakaan saarella lentävistä paramotoristeita. kourioksessa tapasin italialaisen varjoliitäjän, giovannin ja hän kettoi saarella olevan vain kaksi paramoottorilentäjää. giovanni oli asunut saarella jo kolmisen vuotta. tässä hän on starttaamassa kourioun rinnelentopaikalta.





























siellä liitää giovanni rinnetuulessa kamujensa kanssa...

























vasemmanpuoleinen liikenne (perityy englannin sirtomaavallan ajoilta)arvelutti vähän, mutta äkkiä siihen pääsi sisälle. olymposvuorella (1950m.) on huhtikuussa vielä paikoin paljonkin lunta























avomerikalastustakin kävin kokeilemassa, mutta ei oikein napannut. lähes puolet osallistujista tuli merisairaaksi ja turkoosinvihreä meri muuttui osin ruskeaksi...





















sakkolappuakohan siellä ympäristörikoksesta jo kirjoitetaan?




















kyprokselainen perinnetanssija esittää "maljatanssin"
jonkinlainen silmänkääntötemppu varmaankin. ei kai kukaan pysty tanssimaan parikymmentä lasia pään päällä? vai?


























oli siellä sitten joissain paikoissa tämmöstä kansainvälisempää meininkiäkin
























limassolilaiset ukot ovat kokoontuneet illaksi backammonia pelaamaan ja maailmaa parantamaan kreikkalaiseen tapaan




















tämmösessä chopperipajassa kävin myös sanalla ja pyysin kuvata luomuksia. kaikkia muita sai kuvata, mutta yhtä ei. oli kuulemma menossa johonkin kilpailuun/näyttelyyn.

varmaan muutaman viikon päästä siitä kuvia tuolla:

http://www.marioschoppers.com


























alttari katakombissa, parikymmentä metriä maan alla

























enhän minä siellä toki yksin ollut. tämmöisen porukan kanssa kävin.
vaimo ja kaksi tytärtäni.