Lukijat

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

ensilentoja

eilen toteutui jo jonkun aikaa odotettu päivä, jolloin kerhomme varjoliitokurssilaiset pääsivät kokemaan, miltä lentäminen varjoliitimellä tuntuu. muutaman kerran ollaan tässä aiottu jo aiemminkin, mutta sääolosuhteet eivät ole oikeen puolellamme olleet.
 nyt lauantaille oli luvattu ihanteellista keliä lentoharjoituksiin ja peräti 10 oppilasta ennättikin mukaan karkeloihin. aamun pimeinä tunteina roudattiin kamat jäälle muutaman aamuvirkun oppilaan kanssa sekä laitoimme hinauslinjan pystyyn. paikaksi valikoitui ähtärin ouluvesi. siltojen välissä oleva jääalue tuntui sopivan parhaiten tarkoituksiimme jää- sekä tuuliolosuhteiden takia.


"matalissa lennoissa" olemme jo vuosikaudet käyttäneet nk. kaksoistaittopyöräsysteemiä.
  tässä toissailtana nikkaroimani starttipään taittopyörä:


systeemissä on se etu, että siinä pääsee lähietäisyydeltä näkemään koko ajan oppilaan mahdolliset virheet ja voi antaa välittömästi palautetta radioaalloilla.



jari (s) kokee ensilennon hurmaa :)



esalla vauhti päällä, vaikka naru onkin tilapäisesti löystynyt. (jää oli liukas ja mönkkärin pyörä ei oikein tahtonut joka kohdassa pitää)


oppilaan valmistelut tarkastettiin ennen jokaista lentoa ja aika paljon puutteita näin alussa esiintyikin.


ne, jotka eivät olleet lentovuorossa, maakäsittelivät ihanteellisessa tuulessa.
 lähes parikymmentä vuotta sitten, kun minä lensin koululentojani tuolla siivellä, se oli valkoinen :)



jäällä tohtii antaa maakäsiteltäväksi lentokuntoisenkin liitimen. ei sotkeennu, eikä kulu.




artokin kävi viihdyttämässä porukoita moottorilla



ja kokeili rinteen kantavuutta...?



vaikka laskutelineet olisivat jo pettäneet, niinkauan hinataan kun ohjaamossa vaan joku ohjaa ;)



ei pojat. ei siipeä noin tyhjätä lumesta.
eihän tuollaisesta siiven puhdistuksesta mitään tule!



puhdistetaanpas siipi lumesta niin että heilahtaa!



pari opettavaista kuvaa siitä, mitä termo/oppilassiivelle tapahtuu, kun sitä yritetään lentotilaan liian ponnekkaasti:



termosiiven täyttämisvaiheessa kädet pitää olla korostetusti taakse alaviistoon päin.
 (kuvan tyyli sopii kyllä täysiveriselle moottorisiivelle)


lyhyellä päivännäöllä hommaa joudutettiin mm. taksipalvelulla. tavallisesti oppilaat kävelevät ja kantavat liitimen takaisin lähtöpaikalle.

esan kypärässä näkyy tässä kuvassa hyvin pmr-radio, jonka kautta ope ohjaa oppilasta ilmassa.




matalat hinaukset saavat olla koulutusohjeen mukaan max 50m:n korkuisia.
 nyt käytiin korkeimmillaan ehkä 20m:n korkeudessa?


ensimmäiset lennot näyttävät usein hieman epävakaisilta, ennenkuin ohjaukseen syntyy tuntuma.
 pikkuhiljaa lennot siitä alkavat näyttää siistimmiltä, mutta kyllä kaikki eilen pp1 kelpoisuuden saaneet tohtii jo "korkealle" (hinauskorkeudet korkeilla lennoilla 100-700m, tavallisimmin 200-300m) vetää.


nelisenkymmentä hinausta lyhyenä joulukuun päivänä ja välillä kahvitellakin kerittiin.
 ei paha!

maanantai 15. joulukuuta 2014

kuvamuistoja norjasta

vain yhden kerran olen käynyt yrittämässä paramoottorilentämistä norjassa. tämä tapahtui n. 10 vuotta sitten, kun kävimme kesälomareissulla tuttavaperheeen kanssa vuonojen maassa.
 matka sinne tapahtui tietysti suomen lapin läpi. jo menomatkalla kamppeet leviteltiin kaunispään huipulle ja lyhyt lento termiikin vaivaamassa ilmanalassa tuli pyrähdettyä.



kahvi ja munkki vain eurolla!



lentotaksiasema inarinjärvellä


näätämö tunnetaan hyvänä lohojokena.



kirkkoniemessä lennot piti unohtaa lentokentän ja venäjän rajan läheisyyden takia.



teno(tana)joikilaaksossa loputtomat hiekkasärkät houkuttivat lopulta levittelemään kamppeet joen pohjalle. tuulikin näyttää todella hyvältä?





elämäni ehkä lyhyin lento päättyi paniikkilaskuun takaisin lähtöpaikalle. tasaisen maan kasvatin pääsi vuoriston turbulenssit yllättämään ja alas oli tultava nopeasti housupyykille. edes lasku jaloille ei onnistunut. onneksi alla oli pehmeä hiekka...



seuraavana päivänä olosuhteet näyttivät odella mainioille varanginvuonon rannalla, pykeijaan johtavan tien varrella.
 ison santasen kohdilla löytyi hieno starttipaikkakin loivasti mereen johtavalta rantakaistaleelta




laskupaikat ei niin häävit sitten lähistöllä olleetkaan



pykeijaan johtava tie


starttipaikka ja lähes tyyni meri



hieman harmitti, ettei ollut rohkeutta lentää pykeijaan asti. olisihan täällä ollut hyvä laskupaikka tuossa rannalla. nyt pykeijan kuvat joutui ottamaan maasta.




norjalaistytöt oli käyny kalassa...


"miljoonan" merilinnun pesimäpaikka vuonolla.
(kalastusaluksen kipparin mukaan)




käytiinhän mekin turistikatiska merellä katsomassa ja pari isointa kuningasrapua keitettiin mukaamme matkaevääksi.



kolmantena päivänä rapua ja merikalaa pursusi ulos jo korvistakin...



varanginvuonossa onnistuimme näkemään myös yksinäisen ryhävalaan rantoja kiertelemässä.




keskikesän lunta ryssämarkassa piti tietysti pysähtyä joukolla ihmettelemään.



maisema altasta




yllättävän pohjoiseen on hirvetkin levinneet!



maanvuorymistä varoittelevat liikennemerkit aivät ole suotta vuoristoissa tienvarsilla...



tarjoukset senkun vaan paranee, kun kotiappäin tullaan :)


tällainen reissu naapurimaassa. monenlaista paikkaa tuli nähtyä ja muuten niin tuulisena ja kylmänä maana tunnettu norja näytti meille paremman puolensa.