Lukijat

perjantai 21. joulukuuta 2012

kuvankäsittely - lyhyt oppimäärä



tämän blogimerkinnän halusin tehdä, koska olen huomannut kuinka vieras asia "kuvankäsittely" on n. 50% digikuvia ottavalle.

korostan, että tässä blogimerkinnässä saattaa olla virheitä. se johtuu vaan siitä, että itsekin olen melko noviisi kuvankäsittelyssä/valokuvauksessa, joten tämä kirjoitus on vain oma näkemykseni ja se voi olla hyvinkin rajoittunut jonkun minua huomattavastim kokeneemman mielestä. lisäksi


viime vuosituhannella jos otettiin filmikameralla kuva, tallentui se filmille kokolailla samannäköisenä, miltä se etsimen ruudussakin näytti laukaisuhetkellä!

todellisuudessa "kuvankäsittelyä" harrastettiin myös, varsinkin filmijärkkäreillä kuvatessa.
 näitä sen ajan kuvankäsittelymetodeja tulee mieleen heti muutamia:

- sommittelu/rajaus

- väri-/mustavalkokuva

- erilaiset suodattimet, erikoisfilmit jne



kuvankäsittely tehtiin siis jo ennen kuvan ottoa! toki pimiöissäkin oli vielä jälkikäteen mahdollisuus tehdä yhtä sun toista kuvalle, mutta se olikin jo sitten pitemmälle edistyneen harrastelijan hommia.
 satunnainen näppäilijä vei täyteenkuvatun filmirullansa valokuvaamoon ja sai n. viikon päästä hakea kuvat tarkasteltavakseen.


tämän päivän digikalustolla kuvien käsittely alkaa heti kun kytketään kameran ja tietokoneen väliin johto, jonka kautta sirretään kameran muistikortilta kuvat tietokoneen kiintolevylle.

otetaanpa tähän malliesimerkiksi eräs kuva sellaisena, kuin se on suoraan kamerasta tullut.


kuva on otettu kokkolan vanhasta satamasta eräänä elokuisena aamuna. vastavaloon, kuten varjoista pystyy havaitsemaan. tämän takia värit ovat epäluonnolliset. lisäksi oikeassa alakulmassa on ikävä heijastuma, kuvassa esiintyy kameran kennolla olevia roskia, se on hiukan tärähtänyt ja horisonttikin on vinossa.

mitä tälle sitten pitäisi tehdä?
 no, ei välttämättä mitään. sehän nimittäin riippuu kokonaan kuvan käyttötarkoituksesta!

oletetaanpa nyt sitten vaikka, että tarvitsisin vanhan sataman "suntinsuusta" julkaisukelpoisen kuvan vaikkapa omaan blogimerkintääni.

näin minä sen tekisin:

vaihe 1.  -avaan kuvan käyttämässäni kuvankäsittelyohjelmassa:


vaihe 2. -oikaisen "horisontin" (vaikka horisonttia ei kuvassa näy, pystyy asian huomaamaan kuvan keskivaiheilla olevista pystysuorista linjoista, esim talojen nurkat, pylväät, metsän puut)
 tässä tapauksessa arvioin 2 asteen kallistamisen myötäpäivään riittävän.


vaihe 3. -rajaus. kuvaoriginaali on melko suuri. lisäksi siinä on paljon sellaista reuna-alueilla, mikä ei ole välttämätöntä kuvan informaation kannalta. niinpä rajaan kuvasta vain oleellisen keskiosan käytettäväkseni. 
 samalla poistuu häiritsevä heijastus kuvan oikeasta alalaidasta.


vaihe 4.  rajauksen vien nyt kuvankäsittelyohjelmaan "kopioi ja liitä" toiminnolla. samalla poistan satama-altaasta pari häiritsevää kennoroskaa ohjelman kloonaustyökalulla. "kloonaamalla" voi "maalata" roskan näkymättömiin, ottamalla roskan vierestä samanväristä "maalia" tähän tarkoitukseen.


vaihe 5. kuvakoon valinta. tähän asti ollaan käsitelty melko raskasta kuvatiedostoa. nettikäyttöön riittää kuitenkin huomattavasti pienempi kuva. itse käytän nykyään 1500 vaakapikselin kokoista kuvaa. tämä on sellainen kuvakoko, joka on suurinpiirtein "ruudun kokoinen" useimmilla nykyajan näytöillä ja käytetyimmillä resoluutioilla.


vaihe 6. värimäärittely. itse käytän tässä mieluusti ohjelman automaattitoimintoa ja usein tulos onkin yhden klikkauksen vaivalla ihan kelvollinen. tässä aiheessa kauneus on katsojan silmissä ja eri ihmiset käsittelevät kuviensa värejä hyvinkin erilailla. liian räikeäksi käsitellyt kuvat hyppäävät kuitenkin helposti silmille ja maisema ei näytä aidolta. kontrastin/tummuuden/vaaleuden osalta kuva pitäsi olla sellainen, että siinä ei ole yhtään täysin mustaa tai valkoista kohtaa.
 tässä vaiheessa tapaan vielä antaa tarkennushoitoa ohjelman tarkennustoiminnolla, mikäli kuva sitä kaipaa.


vaihe 7. -tallennus. tehty työ on tallennettava uudella nimellä (alkuperäisenhän on kamera nimennut jollain numerolla) haluttuun paikkaan. itse tallennnan käsitellyn kuvan yleisimmin työpöydälle, josta se on helppo löytää tarvittaessa. kun kuva on käytetty tarkoitukseensa, heitän se lopuksi roskakoriin. ai miksikö?
 mitäpä sillä enää tekisi?  tuskinpa samaa kuvaa enää toistamiseen tarvii samankokoisena johonkin muuhun tarkoitukseen? (originaali-se kamerasta tullut, on yhä tallella siellä tietokoneen kiintolevyllä)

tämä on siis ehkä yleisimmin käytetty työjärjestys. toki eri kuvankäsittelyohjelmissa näkymä/työkalut ovat erinäköisiä, mutta nämä yleisimmät perustoiminnot löytyvät kyllä kaikista ohjelmista.

itse olen tykästynyt ohjelman ilmaisuuden, nopeuden, helppokäyttöisyyden ja saatavissaolevan suomenkielisen kielipaketin takia tähän:
www.irfanview.com

tiistai 11. joulukuuta 2012

3D-tulostus


mulla oli tänään joutilas päivä lähteä sanankuuloon seinäkaupunkiin, framille.
 janne pihlajamäki niminen insinöörinalku esitteli siellä opinnäytetyönään kehittelemäänsä ja valmistamaansa "mini factory" 3d-tulostinta. allaolevassa kuvassa minitehtaanjohtaja itse sekä kaksi tuotantotilassa olevaa minitehdasta.
vasemmalla tehtaan varastoalue, jonne valmiit tuotteet siirrellään tehtaan sisäisinä siirtoina, joko trukilla tai muulla soveliaalla menetelmällä ;)



 vielä vuosi sitten en ollut kuullutkaan, mitä 3d-tulostus edes tarkoittaa. ilomantsilainen harrastajatoveri alpo hassinen (ilmailupiireistä) on kuitenkin pitänyt asiasta ansiokkaasti meteliä vuoden verran postilistallamme, joten asia oli etäisesti jo tuttu. alpolla oli muistaakseni oma vastaavanlainen projekti, jonka hän on koonnut rakennussarjasta?


paikalle oli keskellä arkipäivää saapunut jotakuinkin maksimimäärä kiinnostuneita. kutsu oli avoin, mutta vain 20 ensimmäiselle luvattiin istumapaikka ja piirakkakahvit :)


lyhyesti kerrottuna 3d-tulostus menee siten, että tietsikalla on tehty erillistä 3d-mallinnusohjelmaa hyväksikäyttäen malli. (tai kopsattu netistä "vapaa-arkistosta" yksi n. 20.000 valmiista mallista)
 tämä malli syötetään laitetta ohjaavaan tietsikkaan ja napsautetaan katkaisija "on" asentoon.
laite alkaa syöttämään muovilankaa kuumennuspäähän ja tulostusalusta (johon ensimmäinen kerros liimaantuu) alkaa liikkumaan äkäisillä liikkeillä eri suuntiin.
 riippuen kappaleen koosta (minifactoryssä max koko oli 14 X 14 X 15cm) tulostukseen kuluu aikaa muutamasta minuutista useisiin tunteihin. kuumennuspää muuttaa parin millimetrin paksuisen muovilangan n. 0,3mm paksuksi sulaksi muovitahnaksi. 3d-tulostimen "tulostusmuste" maksaa 20-80€ kilo ja esim. yhden usistinvaapun kokoisen kappaleen tulostuskustannukset ovat n. 0,15€
tulostimessa toimivia lankoja on kuvassa näkyvän (luonnossa hajoavan pla-muovin, tehty elintarvikkeista, maissista?) lisäksi nailon ja "puulanka" jossa puolet puujauhoa ja puolet muovia.
 tässä uusi minitehtaanjohtaja on asettanut uuden minitehtaansa tulostamaan uusia osia uusiin minitehtaisiinsa!
(mini factoreissa oli tosiaan nähtävissä useita tulostamalla tehtyjä osia. allaolevassa kuvassa esim tuo iso oranssi osa)


valmistetut kappaleet olivat kimmoisia, keveitä ja osittain huokoisia. vesitiiviitä kyllä, mutta kaasutiiviydestä en ole varma.

mainittakoon erikseen, että esim. erotuomarin toimiva pilli oli tulostettu laitteella sisällä olevineen kuulineen päivineen!

mielenkiintoinen laite, mutta en vielä ottanut mukaan, vaikka edullinen 790€ hinta houkuttikin. joka torpassahan tommonen oikeastaan pitäisi nykyään jo olla :)
 mua jäi mietityttämään joissain kappaleen muodoissa havaittava epäkelpo tulostusjälki (röpelöä, jotka tosin pystyy viilaamaan siistiksi), 3d-mallinnusohjelman opettelu sekä se että onko laitteesta muuksi kuin "kivaksi harrastukseksi"?

tässä lyhyt filminpätkä 3d-tulostuksesta tositoimissa



ja tässä tulostetaan jo ihan toimiva jakoavain!



uusimmassa ilmailulehdessä oli juttu, jonka mukaan 3d-tulostimella on tulostettu jo toimiva lentokone!
tulostuskustannukset olivat olleet 2000 taalaa, kun alkuperäinen lentokone maksaa 250.000 taalaa.
 kuinkahan se tommonen muovista tulostettu lycomingin mäntä suhtautuu muoviseen lycomingin sylinteriin 600 asteen palamislämpötilassa ?-)

lisää ajattelemisen aihetta...

 http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-1288486598371.html

mihin tätä nyt sitten voisi verrata?

kun tulostat kirjanpitäjälle esim soneran lasku pdf-dokumentista, menee se täydestä kuin väärä raha. kirjanpitäjä ei sitä erota, onko lasku tullut paperisena vai sähköisenä alunperin.

jos tulostat väärää rahaa, paljastuu se kyllä ennen pitkää :(

kun kopiosorvi tekee puusta kirvesvarrenmuotoisen kirvesvarren, on sekin täydellinen "tulostus"

kun kiinalainen tekee tsingtsängtsong-merkkisen hondamonkeyn kopion, saattaa se ostettaessa tuntua ihan mankilta, mutta viimeistään kilometrin päässä huomaa, että kyseessä onkin halpa jäljitelmä eli "tulostus" ;)

3d tulostin (ainakin näkemäni) tekee tulosteita, jossa tulostusjälki heti paljastaa kyseessä olevan "halpa kopio"
 tämä ei välttämättä ole oleellista monessakaan käytössä. mitä väliä sillä nyt sitten on, jos joku kiinnitysosa on hieman "röpelöinen"? jos se kestää ja toimii kustannustehokkasti kiinnikkeenä, niin se on silloin asiansa ajanut!


harkitsen laitteen ostoa, mutta ehdottomasti sillä pitäisi pystyä tulostamaan myös paramoottorin potkureita ;)

lisää aiheesta kiinnostuneille tarjoaa wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmiulotteinen_tulostus

lauantai 8. joulukuuta 2012

aika entinen ei koskaan enää palaa...

tänään keli näytti nippanappa kelvolliselta pikku pyrähdykseen ähtärin yllä. pilven alaraja oli n. 150m:n korkeudella, joten tämän korkeamalle ei ollut asiaa. ajattelin tässä muutaman kuvan avulla nyt kertoa, kuinka ähtäri on muuttunut siinä ajassa, mitä minä sen muistan (1970-luvulta asti)
 kuvien tekstit perustuvat muistikuviini, joten niissä saattaa olla virheitäkin. tekstit kertovat, mitkä silloiset yritykset/toiminnot toimivat missäkin rakennuksessa 1970-luvulla.

uuden sisääntulo/ohitustiesillan rakentaminen aloitettiin 70-luvun alussa



ehkä lapsuusajan mieluisimpia muistoja oli kun mentiin isän kanssa osuuskaupalle joulunavaukseen. oikea joulupukki heitteli meille lapsille karamelleja ja sehän tuntui aivan ihmeelliseltä;)



tämä maisema kävi tutuksi ylä-asteella koulukyydityksen takia. linja-autoasemalle käveltiin koulun jälkeen bussia odottelemaan. muistan kerran tuhlanneeni kaikki kesäaskareista vanhemmilta saamani rahat r-kioskilta ostamiini mustanaamio ja tex-willer lehtiin. no, kotonahan niitä piti piilossa lukea, ettei vanhemmat saisi asiaa selville...
 kuvan rakennuksista ainoastaan eeva-maijan kukassa tehdään sitä samaa hommaa, kuin 1970-luvulla



säästökulma myi moottoripyöriäkin. taisi olla yksi tuliterä125 jammu peräti näyteikkunassa. meitä rahattomia kiinnosti enemmän yamahan isompien mallien myyntiesitteet, joita käytiin kauppiaalta ruinaamassa. niitä saikin pitkällisen maanittelun jälkeen sitten kotiin vietäväksi. eipä olisi silloin uskonut, että harley-davidsonin maahantuoja lähettää niitä myöhemmin mulle pyytämättä vaivoiksi asti postissa ;)
 heikkilän sekatavarakaupan paikalle ruuhilehto on rakentanut asuntoja.



 kuvassa näkyvä aukea alue on mulle merkityksellinen. siinä sijaitsi aikoinaan mm. ostolan höyrysahan konttori, josta sai joka toinen perjantai työpäivän jälkeen käydä hakemassa ruskean tilipussin. palkka tosiaankin maksettiin vanhanaikaisesti "käteen". pussista löytyi kahden viikon ansiot erittelyineen pennilleen oikein laskettuna!
 eli elämäni ensimmäisistä virallisista (kesä)töistä olen saanut palkan tässä maisemassa.
sahan rakennuksista ei enää ole jäljellä mitään. tilalle on rakennettu vanhusten palvelutalo sekä asuntoja.



ähtärin pappila on yhä alkuperäisessä tarkoituksessa, siis papin asuntona. mainittakoon, että koko ähtärin uusi keskusta, eli "ostola" on aikoinaan pappilan pelloille rakennettu.


torstai 6. joulukuuta 2012

jääkausi alkoi!

kireät pakkaset olivat saaneet jäät senverran vahvoiksi, että tohdimme mennä treenaileen varjoliitoa itsenäisyyspäivänä ouluvedelle. olin käynyt edellisenä päivänä tepastelemassa ja mittailemassa jäätä. vähiten jäätä oli 8cm ja eniten 13cm.

juhani kävi toteamassa riipparitraikillaan koulutuskelin kelvollisuuden.
 tuuli olikin aamusta liian kovaa ja turbulenttista varjoliitokoulutukseen. (sai aikaa jopa jussin "lentokoneen" kaatumisen) kalustovoimistelussa meni kuitenkin senverran aikaa, että keli ennätti asettua kelvolliseksi.



harri valmiina elämänsä ensimmäiselle varjoliitolennolle. jännittääkö yhtään?



 sami neuvoo tiinaa varusteiden pukemisessa.



harrin maakäsittelyt olivat tuottaneet hyvää tulosta ja lentäminen suoraan onnistui vaivatta.



aarre startissa




hannu alajärveltä oli tullut myös hakemaan tuntumaa lentotauon jälkeen.



liitimen ohjaustuntuman saaminen on alussa aina vaikeaa...




timo jatkaa pari vuotta sitten kesken jäänyttä kurssiaan loppuun tämnän talven aikana. hyvinhän nuo vanhat opit olivat vielä muistissa.


kelpo päivä.
 kiitokset apuopettajille mukanaolosta! nopeuttaa hommaa kummasti...

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

parempi pyy pivossa...

...kuin kymmenen oksalla!
 tämä blogimerkintä liittyy hieman myös lentämiseen. onhan päähenkilö lento-onnettomuuden uhri ;)

 ajelin perjantaina keskisuomeen päin ja huomasin karansalmen lähettyvillä jotain tienposkessa. jarrut pohjaan ja peruuttelin takaisinpäin. pikaisen tilannearvion mukaan metsäkanalintu oli kolaroinut auton kanssa itsensä hengettömäksi. nakkasin päällisinpuolin katsoen ehjän elikon kylmään peräkonttiin ja jatkoin matkaa.
 seuravana päivänä kotiin palatessani muistin saaliin ja kannoin sen tuvan pöydälle. netistä etsityn tiedon valossa elukan lajimääritykseksi valikoitui pyy. selvä pyy siis!


 minä kun en oo koskaan metsästänyt/saanut saalista, joten seuraavaksi pohdittiin, mitähän tuolle voisi tehdä?
 kanan kynimisestä olen kuullut. voikohan pyynkin "kyniä" ?
 taas nettiin ja neuvoja hakemaan hakusanoilla "pyy" ja " kyniminen"
melko pian kävi selville, että nylkeminen on helpompi ja nopeampi tapa irroittaa karvat linnusta.
 ensin saksilla pää, jalat ja siivet poikki:


sitten rinnasta nahka halki ja kiskotaan palttoo pois. tässä vaiheessa keittiön täytti etova haju, jota kuulemma kutsutaan alan piireissä "riistan tuoksuksi"


ensi viikkona meillä syödäänkin sitten erilaisia pyyruokia ;)



jaa, eihän tuo vielä kelpaakaan näemmä uuniin laitettavaksi. sisällä on vielä osia, jotka on poistettava...
 rintalasta halki...


sisuskalut pöydälle. olisikohan pyy kuollut sittenkin suolitukokseen? sisälmyksiä tutkiessani löysin nimittäin sieltä myös runsaasti pieniä kiviä!
 (kuvassa oikealla)



pikkuhiljaa kävi selväksi, ettei tällä saaliilla kovin pitkälle nälkää siirrettäisi :(




 hieman näyttää isommalta paloiteltuna ja kahvitassille aseteltuna ;)


yön yli mureuduttuaan paistoin palaset pannulla. hieman suolaa lisäilin ja pistelin parempiin suihin.
 broilerkanaan tottunut makuaistini ei osannut pyytä erityisenä herkkuna pitää.
kaikenlaista syötäväksi kelpaamatonta "roismetta" kertyi vielä lautasenreunalle tuostakin "iso" keko. 




ylimainostettua koko riistaliha!
 seuraavan pyyn kohdallaen en taida viitsiä alkaa jarruttelemaan.
 ketussa tai supikoirassa taitaisi olla enemmän syötävää? hmnnn... niitähän näkee nimittäin aika tiheään motareiden varsilla ;)

maanantai 12. marraskuuta 2012

myllymäki kuurassa...

sattuipa kerran sopiva lentokeli, joten käytiin arton kanssa hieman myllymäkeä tutkimassa. myllymäki, tuo ähtärin toiseksi suurin tajama, on senverran metsäisten seutujen takana että päätimme etsiä starttipaikan kylän kupeesta. sellainen löytyikin palkkiperäntien varresta. on muuten ainoa lentoonlähtöön soveltuva peltoalue koko seudulla...






arto ehätti ensiksi ilmoille





myllymäen viimeinen huoltoasemakin on lopettanut polttoainemyynnin aikapäiviä sitten. (e.virtasen korjaamo)






"kolikkoinmäki", sanoisi visalan veikko :)





myllymäen pirtillä pidetään vielä toisinaan tanssi-iltoja ja syntymäpäiviä



 palkkiperän tienvartta...






nyt lähestytään itse kyläkeskusta...





...jonka voidaan katsoa olevan tässä:





koulu on kylän korkeimmalla mäellä, "myllymäellä"





myllymäen asemanseudulle olivat keskittyneet ennen useimmat kauppaliikkeet





arto "oikarinsuoran" yllä


tämä lyhyt lento kirpeässä pakkassäässä tapahtui 2006 joulukuussa. moni tarkkasilmäinen myllymäkeläinen toki varmaan tuon näistä kuvistakin jo huomasi ;)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

mökki vuokrattavana



 kesämökillämme ei ole itsellä käyttöä läheskään aina, edes kesällä. sen vuoksi ajatuksena on ollut myös vuokrata sitä ähtärissä vapaa-aikaansa viettäville perheille/pienille ryhmille (6)



rannassa uimapaikkoja joka makuun. etualalla lapsiystävällinen matala hiekkaranta, sekä pallopeleihin soveltuva nurmikenttä.





 laiturin päästä löytyy syvyyttä pari metriä, etualalla nopeammin syvenevä, kovapohjainen uimaranta




hiekkaranta puhdasvetisen ja kalaisan perännejärven rannalla.




isolle terassille mahtuu grillailemaan isompikin perhe




mökiltä löytyy petipaikat kuudelle. sauna ja peseytymismahdollisuus samassa rakennuksessa

yläkerran tilat:




veranta ja terassi jatkavat mukavasti oleskelutilaa kesällä.




hinnasto:

1vrk = 150€
2-3vrk = 120€/vrk
1vk = 650€

"ei sesonkiaikoina" alennus 30%

talon liinavaatteet 10€/hlö
loppusiivous (mikäli joudutaan tekemään) 100€



vapaita päiviä voi tiedustella:
 044-5337308/aarno isomäki
aarnoisomaki(a)gmail.com