kuvankäsittely - lyhyt oppimäärä

tämän blogimerkinnän halusin tehdä, koska olen huomannut kuinka vieras asia "kuvankäsittely" on n. 50% digikuvia ottavalle.

korostan, että tässä blogimerkinnässä saattaa olla virheitä. se johtuu vaan siitä, että itsekin olen melko noviisi kuvankäsittelyssä/valokuvauksessa, joten tämä kirjoitus on vain oma näkemykseni ja se voi olla hyvinkin rajoittunut jonkun minua huomattavastim kokeneemman mielestä. lisäksi


viime vuosituhannella jos otettiin filmikameralla kuva, tallentui se filmille kokolailla samannäköisenä, miltä se etsimen ruudussakin näytti laukaisuhetkellä!

todellisuudessa "kuvankäsittelyä" harrastettiin myös, varsinkin filmijärkkäreillä kuvatessa.
 näitä sen ajan kuvankäsittelymetodeja tulee mieleen heti muutamia:

- sommittelu/rajaus

- väri-/mustavalkokuva

- erilaiset suodattimet, erikoisfilmit jne



kuvankäsittely tehtiin siis jo ennen kuvan ottoa! toki pimiöissäkin oli vielä jälkikäteen mahdollisuus tehdä yhtä sun toista kuvalle, mutta se olikin jo sitten pitemmälle edistyneen harrastelijan hommia.
 satunnainen näppäilijä vei täyteenkuvatun filmirullansa valokuvaamoon ja sai n. viikon päästä hakea kuvat tarkasteltavakseen.


tämän päivän digikalustolla kuvien käsittely alkaa heti kun kytketään kameran ja tietokoneen väliin johto, jonka kautta sirretään kameran muistikortilta kuvat tietokoneen kiintolevylle.

otetaanpa tähän malliesimerkiksi eräs kuva sellaisena, kuin se on suoraan kamerasta tullut.

kuva on otettu kokkolan vanhasta satamasta eräänä elokuisena aamuna. vastavaloon, kuten varjoista pystyy havaitsemaan. tämän takia värit ovat epäluonnolliset. lisäksi oikeassa alakulmassa on ikävä heijastuma, kuvassa esiintyy kameran kennolla olevia roskia, se on hiukan tärähtänyt ja horisonttikin on vinossa.

mitä tälle sitten pitäisi tehdä?
 no, ei välttämättä mitään. sehän nimittäin riippuu kokonaan kuvan käyttötarkoituksesta!

oletetaanpa nyt sitten vaikka, että tarvitsisin vanhan sataman "suntinsuusta" julkaisukelpoisen kuvan vaikkapa omaan blogimerkintääni.

näin minä sen tekisin:

vaihe 1.  -avaan kuvan käyttämässäni kuvankäsittelyohjelmassa:

vaihe 2. -oikaisen "horisontin" (vaikka horisonttia ei kuvassa näy, pystyy asian huomaamaan kuvan keskivaiheilla olevista pystysuorista linjoista, esim talojen nurkat, pylväät, metsän puut)
 tässä tapauksessa arvioin 2 asteen kallistamisen myötäpäivään riittävän.

vaihe 3. -rajaus. kuvaoriginaali on melko suuri. lisäksi siinä on paljon sellaista reuna-alueilla, mikä ei ole välttämätöntä kuvan informaation kannalta. niinpä rajaan kuvasta vain oleellisen keskiosan käytettäväkseni. 
 samalla poistuu häiritsevä heijastus kuvan oikeasta alalaidasta.

vaihe 4.  rajauksen vien nyt kuvankäsittelyohjelmaan "kopioi ja liitä" toiminnolla. samalla poistan satama-altaasta pari häiritsevää kennoroskaa ohjelman kloonaustyökalulla. "kloonaamalla" voi "maalata" roskan näkymättömiin, ottamalla roskan vierestä samanväristä "maalia" tähän tarkoitukseen.

vaihe 5. kuvakoon valinta. tähän asti ollaan käsitelty melko raskasta kuvatiedostoa. nettikäyttöön riittää kuitenkin huomattavasti pienempi kuva. itse käytän nykyään 1500 vaakapikselin kokoista kuvaa. tämä on sellainen kuvakoko, joka on suurinpiirtein "ruudun kokoinen" useimmilla nykyajan näytöillä ja käytetyimmillä resoluutioilla.

vaihe 6. värimäärittely. itse käytän tässä mieluusti ohjelman automaattitoimintoa ja usein tulos onkin yhden klikkauksen vaivalla ihan kelvollinen. tässä aiheessa kauneus on katsojan silmissä ja eri ihmiset käsittelevät kuviensa värejä hyvinkin erilailla. liian räikeäksi käsitellyt kuvat hyppäävät kuitenkin helposti silmille ja maisema ei näytä aidolta. kontrastin/tummuuden/vaaleuden osalta kuva pitäsi olla sellainen, että siinä ei ole yhtään täysin mustaa tai valkoista kohtaa.
 tässä vaiheessa tapaan vielä antaa tarkennushoitoa ohjelman tarkennustoiminnolla, mikäli kuva sitä kaipaa.

vaihe 7. -tallennus. tehty työ on tallennettava uudella nimellä (alkuperäisenhän on kamera nimennut jollain numerolla) haluttuun paikkaan. itse tallennnan käsitellyn kuvan yleisimmin työpöydälle, josta se on helppo löytää tarvittaessa. kun kuva on käytetty tarkoitukseensa, heitän se lopuksi roskakoriin. ai miksikö?
 mitäpä sillä enää tekisi?  tuskinpa samaa kuvaa enää toistamiseen tarvii samankokoisena johonkin muuhun tarkoitukseen? (originaali-se kamerasta tullut, on yhä tallella siellä tietokoneen kiintolevyllä)

tämä on siis ehkä yleisimmin käytetty työjärjestys. toki eri kuvankäsittelyohjelmissa näkymä/työkalut ovat erinäköisiä, mutta nämä yleisimmät perustoiminnot löytyvät kyllä kaikista ohjelmista.

itse olen tykästynyt ohjelman ilmaisuuden, nopeuden, helppokäyttöisyyden ja saatavissaolevan suomenkielisen kielipaketin takia tähän:
www.irfanview.com