parempi pyy pivossa...

...kuin kymmenen oksalla!
 tämä blogimerkintä liittyy hieman myös lentämiseen. onhan päähenkilö lento-onnettomuuden uhri ;)

 ajelin perjantaina keskisuomeen päin ja huomasin karansalmen lähettyvillä jotain tienposkessa. jarrut pohjaan ja peruuttelin takaisinpäin. pikaisen tilannearvion mukaan metsäkanalintu oli kolaroinut auton kanssa itsensä hengettömäksi. nakkasin päällisinpuolin katsoen ehjän elikon kylmään peräkonttiin ja jatkoin matkaa.
 seuravana päivänä kotiin palatessani muistin saaliin ja kannoin sen tuvan pöydälle. netistä etsityn tiedon valossa elukan lajimääritykseksi valikoitui pyy. selvä pyy siis!

 minä kun en oo koskaan metsästänyt/saanut saalista, joten seuraavaksi pohdittiin, mitähän tuolle voisi tehdä?
 kanan kynimisestä olen kuullut. voikohan pyynkin "kyniä" ?
 taas nettiin ja neuvoja hakemaan hakusanoilla "pyy" ja " kyniminen"
melko pian kävi selville, että nylkeminen on helpompi ja nopeampi tapa irroittaa karvat linnusta.
 ensin saksilla pää, jalat ja siivet poikki:

sitten rinnasta nahka halki ja kiskotaan palttoo pois. tässä vaiheessa keittiön täytti etova haju, jota kuulemma kutsutaan alan piireissä "riistan tuoksuksi"

ensi viikkona meillä syödäänkin sitten erilaisia pyyruokia ;)

jaa, eihän tuo vielä kelpaakaan näemmä uuniin laitettavaksi. sisällä on vielä osia, jotka on poistettava...
 rintalasta halki...

sisuskalut pöydälle. olisikohan pyy kuollut sittenkin suolitukokseen? sisälmyksiä tutkiessani löysin nimittäin sieltä myös runsaasti pieniä kiviä!
 (kuvassa oikealla)

pikkuhiljaa kävi selväksi, ettei tällä saaliilla kovin pitkälle nälkää siirrettäisi :(

 hieman näyttää isommalta paloiteltuna ja kahvitassille aseteltuna ;)

yön yli mureuduttuaan paistoin palaset pannulla. hieman suolaa lisäilin ja pistelin parempiin suihin.
 broilerkanaan tottunut makuaistini ei osannut pyytä erityisenä herkkuna pitää.
kaikenlaista syötäväksi kelpaamatonta "roismetta" kertyi vielä lautasenreunalle tuostakin "iso" keko. 

ylimainostettua koko riistaliha!
 seuraavan pyyn kohdallaen en taida viitsiä alkaa jarruttelemaan.
 ketussa tai supikoirassa taitaisi olla enemmän syötävää? hmnnn... niitähän näkee nimittäin aika tiheään motareiden varsilla ;)