vaikka keli oli kiikunkaakun, peräti kuusi optimistia saapui menkijärven kentälle eilenillalla katsomaan, josko jalat saisi irtoamaan maasta.
kaikki raportoivat auringonpaisteisesta kelistä kotipaikkakunnillaan, mutta menkijärvellä satoi vielä kuuden aikaan rankasti vettä :(
aikaa kulutettiin nuotiomakkaraa paistellen ja tutustuen lentokonehallin kalustoon.
lopulta sade taukosi ja tuuli tyyntyi ihanteelliseksi treeneihin.
ihan samanlaisia esityksiähän siellä nähtiin, kuin kaikilla aiemmillakin kursseilla:
riittämätöntä ohjausta,
keikkuvaa lentoa liian myöhään tapahtuvien ja liian suurien/nopeiden ohjausliikkeiden takia,
siiven tahatonta jarrutusta hinauksen aikana,
epäsymmetrisiä siiven aukeamisia lentotilaan saatettaessa,
sekä tietysti "laskutelineiden" ennenaikaisia sisäänvetoja, loppujarrutuksen myöhästymisiä ja varjon kuoletuksien kanssa tupeloimisia.
kaikki tyypillisiä virheitä varjoliidon opettelun alkuvaiheessa. vaikka kuinka teoriassa tietää oikean toimintatavan, niin kun naru kiinnitetään rintaan ja maakontakti katoaa jalkojen alta, kaikki opetukset tapaa unohtua :)
onneksi radiosta tulee koko ajan käskytystä, niin asiat eivät pääse menemään liian pitkälle pieleen.
niin vain kävi nytkin, että kun viisi-kuusi matalalentoa oli kullakin takana, ohjaus oli senverran hanskassa, että seuraavaksi voidaan alkaa hinailla näitä miehiä korkealle.
menkijärvi on muuten hyvä paikka lentää. miljardi rastaankokoista vihaista hyttystä ei voi olla väärässä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti