Lukijat

maanantai 23. heinäkuuta 2018

runokarjalassa

jo pari vuotta on ollut mielessä käydä tutustumassa karjalan laulumaihin, niihin samoihin seutuihin, missä mm. elias lönnrot laulatti 1800-luvulla runonlaulajia ja keräsi näin kansalliseeppoksemme kalevalan.  http://www.juminkeko.fi/viena/lonnrot.html
  matkareittimme venäjälle kulki kajaanin pohjoispuolelta, vartiuksen raja-aseman kautta.
 ensimmäinen pysähdyspaikka oli luonnollisesti kostamus. kaupunki poikkeaa yleisilmeeltään huomattavasti muista samankokoisista venäläiskaupungeista, ollen siisti ja moderninnäköinen.


kaupunki rakennettiin osin suomalaisvoimin 1970-80 luvulla käytännössä kylmään korpeen. kekkonen oli lobbaamassa suomalaista osaamista kosyginille kaupungin rakentamisessa ja asiasta on kulttuuritalon pihalla muistuttamassa patsas.



työtä ja toimeentuloa kaupunkilaislle tuo 1946 löydetty rautamalmiesiintymä. avolouhos on todella laaja, useita kilometrejä halkaisijaltaan. sivukiveäkin syntyy ihan jonkun verran...



jalostamon mittasuhteista pääsee käsitykseen kun suhteuttaa niitä etualan kuormureihin.



kostamuksen jälkeen reittimme suuntautui pohjoiseen. hiekkatiet olivat paikoin melko surkeassa kunnossa ja matka eteni hitaasti. voi vain kuvitella, minkälaista näitä reittejä on ajella sadekauden aikana!



ensimmäinen vanha karjalaiskylä oli nimeltään vuokkiniemi. täällä i.k. inha ikuisti valokuvauskojeellaan maisemia jo 1800-luvulla.


koska tämän kuvan ottopaikka oli maastoon merkitty nähtävyytenä, otin kuvan samasta maisemasta tänään. no eihän se ilman dronea olisi onnistunutkaan, koska paikka kasvoi nykyään sankkaa metsää.

 

ensimmäisen päivän päätösetappi oli suunniteltu uhtualle (nyk. kalevala), jonne saavuimme iltamyöhällä. pikku lennätys ennen kaupunkiin saapumista eldankajärven jää-kappaleesta tutulla kiskis-kukkulalla.




 uhtuan keskustaa.



tämän männyn juurella kerrotaan lönnrotin laulattaneen vienalaisia runonlaulajia Triihvo Jamanen ja Varahvontta Lesonen



aamun valo on paljonkin illan valoa parempaa.
etualalla (likopään alueella) jamasen aitta, jossa lönnrot yöpyi retkillään.



paikallinen turistinähtävyys



uhtualla oli myös lentokenttä ja sehän piti tietysti käydä tarkastamassa. vartija kiirehti nopeasti paikalle, kun näki minut kuvailemassa koneita


yllätykseksi hän puhui melko sujuvaa suomea ja kertoi kentällä olevan vain kolme lentolaitetta ja nekin ovat tarkoitetut metsäpalojen kurissapitämiseen.
 cessnalla etsitään, antonovilla pudotetaan palomiehet erämaahan sammuttamaan paloja ja helikopterilla kannetaan vettä ja kalustoa palopaikalle.
 erikoinen sattuma oli, että hänen poikansa harrasti moottoroitua varjoliitoa :)

uhtua jätettiin taakse heti aamusta ja seuraava käyntikohde oli paanajärvi. paanajärven kerrotaan olevan parhaiten alkuperäisenä säilynyt karjalaiskylä ja se onkin WMW:n listalla maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla. lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paanaj%C3%A4rvi

pahaksi onneksi kylään pääsee ainoastaan lossilla ja sekin kulkee vain aamuisin ja iltaisin. koska olimme paanajärvellä keskellä päivää, olisi kuvat paikasta jääneet ottamatta ilman dronea. juuri ja juuri kantomatkan rajamailta sai tällaiset kuvat:




jälleen kuvakulma kuin i.k inhan tunnetussa valokuvassa, mutta parikymmentä metriä korkeammalta.



tämä olikin viimeinen hiekkatie matkallamme. hienojakoinen pöly oli tunkeutunut auton joka paikkaan. matkaa jatkettiin reikäistä asfalttitietä myöten, mutta siitä lisää seuraavassa blogimerkinnässä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti