keliolosuhteet olivat "rapsakat" ja koko ohjelma-aikataulu eli viikonlopun aikana kelitilanteen mukaan. ykkössijalla olivat ulkosalla toteutettavat lentosuorituksien opettaminen, käytännön harjoitusoppitunnit ja opekokelaiden tarkastuslennot.
pieni mahdollisuus oli ennusteiden mukaan, että la aamupäivällä keli olisi kelvollista tuulen suhteen. huovialan matin pitäessä oppitunteja lennonvarmistuksesta, menimme mikan kanssa tutkimaan olosuhteita räyskälän auratulle kiitotielle lauantaiaamupäivällä. noo, ainakaan kiitotien sivussa n. kahden metrin päässä olosuhteet olivat melko kelvottomat ;(
tuuli oli puuskaista, mutta välillä oli ihan startattaviakin hetkiä. optimistisesti ajattelin, että siinä voisi hyvin mosalla tehdä semmoisen pienen "kelinhaistelulennon"
startti jo oli melko äkkinäisen näköistä. mika kertoi jälkeenpäin, että siiven etureuna oli tullut "sisään" juuri maastairtautumishetkellä. itse en sitä havainnut. ihmettelin vain, kuinka korkeus vajosi yllättäin uudestaan hangen pintaan?
no, siiven saatua kunnolla ilmaa alleen pakenin alatuulen puolelle, vähemmän turbulenttiselle puolelle kenttää.
aika röykkyseltähän se tuntui sielläkin, mutta pienen hetken ajaksi tohdin kameran kaivaa esiin n. 50 m korkeudessa. räyskälän lentokentän rakennuksia eräänä tuulisena ja kylmänä helmikuun päivänä vuonna 2011.
palailin hitaasti vastatuulessa muutaman sadan metrin päästä takaisin starttipaikkaa kohti ja juuri kun olin kiitotien reunan lähellä, sammutin moottorin. jostain siihen sitten osui ilmakuoppa ja viimeiset kymmenen metriä tipahdin "kuin kaivoon"
onneksi alla oli n. 70 senttiä lunta, joten tuloksena oli vain harmistus ja kosolti hikipisaroita kamppeita raahatessa hangesta ihmisten ilmoille. harvoin menee kelin arviointi näin pieleen, mutta nyt siinä oli vähän ylimääräistä painetta, kun piti arvioida kelin soveltuvuutta käytännön lentoharjoituksiin kurssilla. päätelmä oli, että tänään emme voi lentoja suorittaa.... :(
mika oli tilannut pelipaikalle ihan oikeita "harjoitusvastustajia" opekokelaillemme.
vajaan kymmenen hengen porukka oli lajin harrastajia, joilla viime lennosta oli venähtänyt aikaa jo kosolti tai muuten kaipasivat briiffausta lentoihinsa. olipa joukossa yksi sellainenkin, jonka kelppari laitettiin uudelleen voimaan tarkastuslentomenettelyllä.
näitä kavereita käytimme hyväksi käytännön lennonopetusharjoittelutilanteissa.
he olivat kotoisin eteläisestä suomesta, lähinnä esv:n jäsenistöä.
lyhyen tutustumisen jälkeen siirryimme käytännön opetusharjoitteluihin eli opekokelaat opastivat näitä meidän "harjoitusvastustajia" aivan kuten he olisivat olleet oikeita oppilaita.
maakäsittelytreeneillä tietty aloiteltiin, kuten oikeassakin liidinkoulutuksessa!
olavin oppituntiharjoitus koski mm. liitimen lentoonlähtökuntoon saattamista
juhon harjoitusoppitunti menossa esimerkin voimalla.
ja kuinka ollakkaan, keli seestyi lopulta kuitenkin ihan kelvolliseksi lentotoimintaan lauantai-iltapäivän ainana :)))
hinauksista vastasi koko ajan mika, koska muilla ei ollut kokemusta suio:n kitkakelan käytöstä.
seuraavaksi vuorossa olivat opekokelaiden oman lentotaidon osoittamiset.
olavin tarkastuslento alkuvaiheessa.
koska aikaikkuna oli rajallinen, yhdistin näihin myös opetusnäytteet kultakin "oppilaan" ohjaamisessa lentosuorituksen aikana.
juholla alkaa olemaan korkeutta jo ihan tarpeeksi hänelle annettuja lentoliikkeitä varten.
juho laskeutuu tarkastuslennoltaan. hyvältä näyttää tässä vaiheessa...
...mutta lasku päättyy kaatumiseen ja juho jää kiitotielle makaamaan. mitäs nyt tehdään ?!?
kyseessähän oli tietysti ilkan suorituksen arviointia harjoituksen muodossa ;)
siis mitä se ilkka opettajana tekee, kun oppilas kaatuu laskussa, eikä nouse ylös, saati reagoi hänelle esitettyihin kysymyksiin!
noo, itse en tätä keksinyt, vaan se taitaa olla saikkosen ramin mulle omalla opekurssillani aikoinaan valmistelema "källi" ;)
erittäin hyödyllinen, yllättävä/todentuntuinen ja opettavainen harjoitus kuitenkin ihan kaikille osallisille.
tarkkarit saatiin läpi (kun kaikki onnistuivat laskeutumaan kiitotielle-määritelty laskualue ja tekemään muutkin pyytämäni kommervenkit:)
tässä olavi valmistautuu lennolleen "oppilaana" ja juho on asettautunut "lennonopettajan" rooliin
ilkan vuoro pelata lennonopettajan paikkaa
illan viimeisiä viedään auringon painuessa mailleen.
lentokentillä näkee myös lentokoneita...
pitkän viikonlopun aikana opetusryhmä hitsautui yhteen ja aina ei välttämättä edes tiennyt kuka opetti ja kuka oli oppilaana:) antoisaa oli puolin ja toisin!
kiitän omasta puolestani suomen urheiluilmailuopistoa, mikaa, opeoppilaita ja paikalle vaivautuneita "harjoitusvastustajia" erittäin mielenkiintoisesta viikonlopusta!
see you later alligator!
Tuo 10m putoaminen 'ilmakuopan' takia kuulosti vähän huonolta, entä jos olisi tapahtunut kesäaikaan asfaltin päällä...
VastaaPoistaMiten usein tuollaisia tapahtuu? Itselläni tuo varjoliito on vähän kiinnostanut, viimeksi livahdin puolivahingossa hyppykurssille vuodeksi kun oli ajatus varjoliitoa kokeilla ja meni sitten ohi sillä kertaa, mutta riskejä haluan eka selvitellä aina harrastuksesta.
olet oikeassa. huonoltahan tuo "ilmakuoppa" kuulostaa. kyseessä oli puutteellisesta kelin arvioinnista. oikeasti ei olisi lainkaan kannattanut startata tuolla tuulella ko. paikasta.
VastaaPoistanyt väärän lentopäätöksen tekemiseen riitti välillä ihan kelvollinen tuuli ja "kelinhaistelu" opeoppilaiden turvallisten lentojen varmistamiseksi.
vaikea sanoa, olisiko maakosketus aiheuttanut henkilövaurioita sulan maan aikana samassa tilanteessa? kaatuminen laskussa nyt ainakin olisi ollut varma.
harvoin näitä virhearviointeja enää nykyään tulee, mutta joskus näköjään kuitenkin... :/
Joo, no mitään syyttelyä ei oo tarkoitus tehdä, haen itselleni vain mielikuvaa lajin 'kuolinprosentista' (näin vähän ronskisti ilmaisten) - eli näissä extreme harrastuksissahan on kuitenkin aina riskinsä.
VastaaPoistaEsim laskuvarjoilua aloittaessani katsoin, että Suomessa siinä lajissa oli n yksi vainaa / 50000 hyppyä (ja sekin painottui huonompivarustetasoiselle 60-70 luvulle). Onnettomuuksille yllättävän kelimuutoksen tms takia ei välttämättä voi mitään, mutta kunhan itse on mahd huolellinen, niin tuo % oli mun mielestäni hyväksyttävä (katkenneita jalkoja en laske riskiin, vain pysyvät jutut).
Joten vielä kysyisin että (Suomen tilastoissa keskimäärin) montaakohan lentoa kohden tulee yksi pysyvä vamma / kuolema?
tästä ei taida olla mitään tilastoa, koska lennoista sinällään ei pidetä mitään keskitettyä kirjaa. ainoastaan lentäjä itse pitää kirjaa omista lennoistaan.
VastaaPoistasuomessakaan ei olla täysin vältytty kuolmentapauksilta. ehkä kymmenkunta suomalaista on loukkkaantunut vakavasti/menettänyt henkensä lajia harrastaessaan vuosien varrella. yhteinen nimittäjä lähes kaikille onnettomuuksille on ollut keliolosuhteiden väärinarviointi. muutamassa tapauksessa myös muu lajin perusohjeistuksesta piittaamattomuus.
OK, tuollaisen tilaston selville saaminen ei sitten ole yhtä helppoa kuin hyppääjillä, jossa vuosittain raportoidaan liittoon hypyn tarkkuudella joka seuran tilanne. Onko mitään tietoa montako lentoa vuosien varrella on tehty? (noh, taitaa olla aika kysymys-impossible :-)
VastaaPoistaEli omalla huolellisuudella ja kelin varman päälle arvioinnilla (jos vähänkään epäilyttää, niin ei lähdetä) pitäisi hyvin pysyä turvassa.
Ja turvallisuutta kai parantaa, jos malttaa investoida siihen - selkäpanssari kai on normaalikamaa, mutta jossain mainittiin rakettiavusteinen nopeasti avautuva hätävarjo (tai sitten se oli johonkin muuhun lentovälineeseen, voin kyllä seata noita keskenään).
yritetäänpäs.
VastaaPoistakahdenkymmenen viime vuoden harrastajien keskimääräinen lukumäärä on ollut suomessa ehkä siinä 600 paikkeilla? keskimäärin yksi liitäjä lentää arvioni mukaan vuoden aikana 30 lentoa?
20 X 600 X 30 = 360000 lentoa !
onko se siinä ?-)
on noita ainakin paineilmaa avautumiseen käyttäviä pelastusvarjoja ainakin joissain pyöräalustaisissa varjoliitimissä. harvinainen kapistus suomessa kuitenkin.
Tuo on ihan hyvän kuuloisesti laskettu arvio. Ja jos menetyksiä on kymmenen, niin se on yks joka 36000:s lento. Eli hiukan vaarallisempaa kuin hyppääminen mutta onpa toiminnassakin enemmän vaihtelua ja pieleen mahd meneviä asioita.
VastaaPoistaJoku oikeesti tilastolaskentaa osaava vois tietysti tuon laskentatavan tyrmätä, mutta toisaalta riittää mulle arvioksi. Ja kun vertailuna laskee, että mulla on ollu ajokortti 28v ja jos oon ajanu vuodes n 160 kertaa niin niin siitä tulee 4480 krt ajoa - siinäkin on vastaavalla tilastotyylillä ehkä tulossa jonain päivänä joku huono ajokerta vastaan.
Kiitos tiedoista!