---------------
"potkurinsilppua ja paistinkaloja" (vuodelta 2005)
tänään pidettiin vapaapäivä koulutuksesta ja keskityttiin omaan hauskanpitoon. keli oli ennusteiden mukaan vähän rajoilla varjoliitotoimintaan. etelämpään oli luvassa parempaa keliä tuulennopeuden suhteen. siis mitä tehdä? on mentävä sinne, missä keliä on! sukulaisvierailulle otin lentovehkeet varulta mukaan...
matka suuntautui tampereen kaupunkiin, tarkemmin teiskon kaupunginosaan ja siellä terälahti oli nimeltään vielä tarkempi paikka.
tuulennopeus arvelutti, vaikka sukulaiset ihmettelivät, että mikä tuuli? mökki oli nimittäin suojaavan kukkulan varjossa ja mökkirannassa tuntui lähes tyyneltä. kun kamat saatiin selälle, huomattiin tuulenvirettä kyllä ilmassa (2-4m/s)
starttipaikka ei ollut mitenkään neitseellinen. naapurimokin rannassa könötti tuommoinen.
50 tonnia on sanonut lentopelin maksaneen...
ensin tein semmoisen kelinhaistelulennon. vaikka epäilin keliä pahemmaksikin, viihdyin ilmassa puolisen tuntia. kameraa en hoksinut mukaan ottaa, kun luulin lyhyemmän päräyksen olevan tulossa.
kelin oli ennustettu paranevan iltaa kohti, mutta ikävän nykivää tuulta oli seuraavassakin startissa. konetta startatessani olin kuulevani epänormaaliä ääntä starttauksessa, mutta kun kone hörähti käyntiin, en asiaa sen kummemmin huomioinut.
ihan kelvolta lentokeli vaikutti ja päätin lähteä teiskon kirkkoa kuvaamaan. matkalla yhytin legendaarisen tamperelaisen kuorma-autokauppiaan (edesmenneen) pekka mäkisen ratsutallin. ihan kiva olisi tässä kuva heittää näytölle, mutta mykkyräinen ilmanala esti kuvien näppäilyn tälläkohtaa.
näsijärven selkää. on muuten jäätynyt umpeen vasta parisen viikkoa sitten.
teiskon kirkkoa kohti edetessäni yhytin matakalla tämmöisen merkittävän näköisen rakennuskompleksin. punaliput liehuivat salossa.
kyseessä on "murikka" niminen paikka. ay-liikkeen koulutus/kokoontumispaikka teiskossa.
sitten alkoi hekuma huipentumaan ja aattelin ottaa oikeen hyvän ilmakuvan teiskon kirkosta. passailin korkeutta ja asemaa täydellisen kuvan ottamista varten lähestyessäni teiskon kirkonkylää.
teiskon kirkko alkoi näkyä horisontissa.
sitten yhtäkkiä alkoi ropinaa kuulumaan seläntakaa ja samalla tärinä yltyi. what a fuck? kaasu tyhjäkäynnille ja kone äkkiä sammuksiin. huh! mikä helevetti tuo voi olla? tajusin kyllä, että potkuri meni. tärinä oli senverran voimakasta. vielä kerkesi yhden kuvan ottaa ennen laskua!
tuonne rantapusikkoon oli meininki. koska vedet on outoja mulle, en ottanut riskiä, vaan laskin aivan rantaviivalle. edessä näkyi sulavesi, joten varovaisuus oli ihan paikallaan.
laskussa tupelon jotenkin varjon kuoletuksen. osasyynä oli ehkä se, että laskin metsäreunan turbulenttiselle puolelle. ei siinä mitään vaikeaa ollut, mutta varjo kuitenkin osui muutaman punoksen osalta rantamäntyyn. tunninverran meni noitten muutamien punoksien irtisaamisessa!
tässä kone laskun jälkeen.
mitä puuttuu? (paitsi pieni pätkä potkuria)
no, helevetti! koko starttikehä puuttuu! joskus luin ameriikan paramoottorilistalta jutun, että simoninilla on tapana tiputtaa tuo starttikehä jossain 500h paikkeilla. mun koneella ei vielä ole ajettu täyteen 300h ja vika esiintyi nyt jo. olen valmis suosittelemaan kaikille simonini kuskeille tuon osan vaihtamista jo 200h lennettyään.
lisävahinkoja tuli myös. potkuri pirstaleiksi, starttimoottorin pääty pistaleiksi. vetohihna pilalla ja potkurilaakerin hihnapyörä kärsi ainakin kosmeettisia vaurioita. miten lie kampiakseli? koottu kampi on tosi herkkä äkillisille nopeudenmuutoksille. ultrapuolella tämmöinen aksidentti aiheuttaa ilmanmuuta kampiakselin särötarkastuksen.
tuo potkuri on ollut mulle ihan lempilapsi. äijät vaihtaa potkureita työnään,mutta mulla tämä on originaali! (monasti toki kitattu ja maalattu) nytkään ei harmita ihan mahdottomasti, kun ei ollut oma moka, vaan vehkeitten heikkoutta. voidaan tätäkin toki tulkita omaksi virheeksi. moottorintarkastuskurssin käynyt ja ei osaa tarkastaa omaa konetta lentoturvalliseksi...
aika monta kertaa olen tillistellyt juuri tuota kohtaa ja ajatellut "mitenkähän ne on saaneet rattaan tuostakin repeämään?" eikä ole pitkäkään aika, kun viimeksi tuota kohtaa silmäilin. tuommoinen hiushalkeama ei vaan kovin helposti paljastu. vaikka pinnoja on kymmenkunta, jo yhden pinnan katkeaminen aiheuttaa ylimääräistä rasitusta muihin.
no lentelyn kovin osuus alkoi vasta sitten. hakumies oli sillalla. siis aika lähellä. voi perkele, että osaa kevyeksi mainostettu moottori painaa paljon...! lunta semmoinnen 15 senttiä ja joka askeleella hanki pettää... ja sitten vielä joku väittää, ettei moottoroitu varjoliito ole urheilua!
koko päivää ei toki lentohommiin tuhlattu. kalalla käytiin myös. tässä saalis ensimmäisen pyydön kokemisen jälkeen. alan taipua uskomaan velipojan juttuihin näsijärvestä hyvänä kalavetenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti