Staraja Ladoga (ven. Старая Ладога), suomeksi myös Vanha-Laatokka, Laatokankaupunki tai Laatokanlinna on kylä ja sen mukaan nimetyn maalaiskunnan keskus Leningradin alueen Olhavan piirissä, Olhavanjoen rannalla 13 km Laatokasta etelään.
Viikinkiaikainen kaupunki perustettiin jo 700-luvun puolivälissä. Sen synty on ajoitettu vuoteen 753 dendrokronologian avulla. Kaupungissa asui alkuvaiheessa ainakin skandinaaveja ja itämerensuomalaisia, viimeistään 900-luvulla myös slaaveja. Kaupunki sijaitsi jokireitillä, jota pitkin kauppa-alukset ja soturijoukkiot matkasivat Itämereltä Konstantinopoliin tai Volgalle.
Skandinaavit nimittivät kaupunkia Aldeigjuborgiksi eli Aldeigjun linnaksi. Aldeigju on erään teorian mukaan skandinaavinen väännös itämerensuomalaisesta nimestä *Alodejoki, "alajoki". Tämän oletetaan tarkoittaneen Staraja Ladogan kohdalla Olhavanjokeen laskevaa sivujokea, jonka venäläinen nimi on Ladozhka. Kaupungin slaavilainen nimi oli yksinkertaisesti Ladoga.
-----------------
ilmoille siis olhavanjoen rantamaisemista juuri puidulta pellolta
volkhostroy-2 oli lähellä sijaitseva suurempi teollisuuskaupunki. volkhostroy-1 sijaitsee muuten joen vastakkaisella puolella.
jokivarren maisemaa
toinen näistä rakennuskomplekseista on vanhan laatokan luostari, mutta mulle jäi vähän epäselväksi että kumpi?
tähän jokiristeykseen perusti ruotsalainen rurik siis aikoinaan tukikohtansa. sana "russia" on kuulemma johdettu hänen nimestään.
kirkon restaurointityöt menossa. kirkkoja oli muuten näillä seuduin senverran paljon, ettei kaikkia viitsinyt edes kuvata ;)
uusi laatokka olhavanjoen suulla laatokan rannalla
kaupunkia lähempää
1700-luvulla Laatokan kautta kulki yksi Venäjän tärkeimmistä tavarankuljetusreiteistä, Volgan Itämereen yhdistänyt Vyšni Volotšokin vesitie. Laatokka oli kovien myrskyjen takia reitin vaikein ja vaarallisin osuus. Pietari I:n määräyksestä Laatokan etelärannikolle ryhdyttiin vuonna 1719 rakentamaan kanavaa, joka alkoi läheltä Uutta Laatokankaupunkia ja päättyi Pähkinälinnaan Nevan suulle. Työntekijäpulan takia rakentamiseen osallistui myös sotilasosastoja.
Pietari I:lle nimetty kanava otettiin käyttöön vuonna 1731. Sen pituus oli noin 111 kilometriä, leveys 20 metriä ja syvyys 2,4 metriä. Kobona- ja Olhavajokien välille rakennettiin patoaltaita ylläpitämään tarvittavaa vedenkorkeutta. Niiden yhteydessä sekä kanavan molemmissa päissä oli sulut. 1700-luvun lopussa rakennettiin vielä toinen kanava Olhavalta Säsjoelle, ja 1800-luvun alussa sitä jatkettiin Syvärin suulle asti.
valtatie m-18 pietarista muurmanskiin ylittää olhavanjoen.
miliisin tarkastuspiste ja huoltoasemakeskittymä valtatien varressa.
laskun jälkeen piti vielä arto saada ilmaan. rististartti ei ilman tekotuulta olisi onnistunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti