elämäni autot

kerran automies - aina automies ;)

kun muuta asiaa ei ole, niin pistänpä tähän jonoon muutamia autoja, jotka tavalla tai toisella ovat vaikuttaneet elämäni kulkuun. ei nyt mitään kovin dramaattista ole yksikään saanut aikaan, mutta jollakin tavoin ovat nämä olleet mieleenpainuvimpia:

ensimmäisen kerran autokyytiä olen saanut melko nuorena. tarina kertoo, että 1961 eräänä talvisena pakkaspäivänä olisi nyytti kuskattu laitokselta kotiin naapurin volgalla. suurinpiirtein tämännäköisellä autolla siis...

















kummallakaan vanhemmistani ei ollut ajokorttia, joten jouduimme vaivaamaan sukulaisia ja tuttavia aina kun autokyytiä oltiin vailla.
isäni hankki ajokortin vasta n.v -70 ja ensimmäiseksi ajopelikseen osti sitten renault 6:n


















ensimmäisen kerran ajoin itse autoa n. 14 vuotiaana. eno-jorma pyysi ajamaan kuplavolkkarinsa parinsadan metrin päästä heinäpellolta kotipihaan. hyvinhän se meni ja kolhuilta säästyttiin. liekö maalaistalon traktorilla-ajotreenit hieman auttaneet?
tässä kuvassa harvinaisuus eli suomessa valmistettu kupla. kuvan auto ei siis ole se sama, millä hankin ensikosketuksen autoiluun, mutta suurinpiirtein tuon värinenkin se taisi olla?



















vain luontainen häveliäisyyteni estää kertomasta, millä tavoin punainen fiat 600 liittyy nuoren miehen aikuistumiseen ;)


















kortin saatuani ajelin koulumatkoja jonkin aikaa isän autolla, joka oli tuohon aikaan plymouth valiant. todella mieluisa menopeli nuorelle miehelle ! suoran kutosen kehittämät 101 laiskaa sae-hevosvoimaa aikaansaivat takarenkaan ulvahduksen, kun kurvissa oikein taitavasti kallisti ja loi täten nuorille ylen tarpeellista katu-uskottavuutta.















toinen isäni auto, jolla myöskin paljon ajelin, oli kuvan kaltainen ja värinenkin morris marina-74.
tähän isä oli alkuperäisen 1,8 bensakoneen tilalle vaihtanut 1,5 dieselmoottorin ja enpä muista laiskemmalla autolla koskaan ajaneeni! hyvänä puolena oli tietysti halvat ajokilometrit. muistan autossa olleen erään kiusallisen "ominaisuuden".
moottori toisinaan saammui äkisti, jos käänsi ohjausta rivakasti oikealle. käyntiin sen sai sammumisen jälkeen ainoastaan ruiskutuspumpun ilmausoperaation jälkeen. tämä sai kovimmilla pakkasilla ottamaan kurvit oikealle oikein maltillisesti...


















ensimmäinen oma autoni oli morris mini 1000. se taisi olla samalla myös elämäni huonoin auto. ei sellaista reissua, ettei jotain olisi mennyt siitä rikki!
olihan se käyttökin toki melko raakaa, (miniä oli mukava viedä sivuluistossa hiekkateillä) mutta suurinpiirtein tunti/ajoa-tunti korjaamista oli "hyötysuhde"
vieläkin puistattaa ;)

tässä lisätään maantieojasta vettä vuotavaan syyläriin varoituskolmion kotelolla jossain lehtimäellä...



















minin hankinnassa isä oli avustanut rahallisesti, mutta seuraavan auton hankin jo omilla ansioillani. ilkan toripäivissä oli myynnissä seinäjoella mazda 1500 vm-1969.
kaveri lähti kuskiksi seinäjoelle sitä hakemaan. "suurkaupungissa" maalaispojat eivät löytäneet osoitetta, joten he ottivat lopulta taksin etuautoksi :)
kaupat tuli muistaaksen 1800mk:n hinnalla. auto piti tietysti heti maalata mustaksi ja varustella mm. itsetehdyllä pikku takaspoilerilla!













auto oli niin "kotiväen mieluinen" että hankin myöhemmin samanlaisen,  isommalla moottorilla varustetun 1800 mazdan, jonka vuosimalli kirjoitettiin 1974

ajokortilliselle raittiille automiehelle oli siihenaikaan kysyntää kaveripiireissä viikonloppuisin. ja mikäs sen mieluisampaa, kun ajella toisten maksamilla bensoilla ja joskus aika hienoillakin autoilla ympäri maakuntia. ravintolat ja tanssipaikat koluttiin laajalla reviirillä noihin aikoihin ja kotikonnuille palailtiin usein vasta aamuyöstä.

amc matador -74












vuodet vierivät ja kulkupelit seurasivat toistaan. olin töissä autokorjaamossa ja omistaja (heikki kankimäki, ähtärin automyynti) antoi työajan jälkeen korjata omia autoja verstaassaan. lisäansioita hankin ostelemalla epäkuntoisia/katsastamattomia autoja ja korjauksen jälkeen myin ne pikku voitolla.
yleensä tuli voittoa, joskus myös tappiota...

loppuunajetun opel manta 1600 ostin ähtärin autopisteestä. autoa rakentelin iltaisin ja lopputulos oli omasta mielestäni varsin onnistunut. siihenaikaan ei ollut tai ei ainakaan ollut varaa hankkia mitään tehdastekoisia levikeosia, joten kaikki levikkeet tehtiin pellistä itse. moottori tietysti vaihdettiin myös tehokkaampaan ja sistuskin vaihdettiin. se oli sen ajan "tuunausta"












kihlatun kanssa oli mukava kierrellä suomea avoautolla. kävimmepä sillä viipurissakin, jossa auto herätti niin suurta huomiota, ettemme uskaltaneet sitä näköpiiristä jättää.
menomatkalla tullissa pääsimme jonon ohi ja itse päätullimies tuli toimistostaan ulos tarkastamaan auton. "lahjoittikoisoisäauton" ? oli kommentti joka kovasti nauratti meitä jälkeenkinpäin. kyseessähän on kuplan alustalle tehty osittain lasikuitukorinen "roadster" rakennussarja.

















kihlattu muuttui myöhemmin vihityksi vaimoksi ja kirkosta juhlapaikalle siirrytttiin näin komealla kulkupelillä. auto oli yhtiökumppanini hannu isomäen harrastekulkupeli, jonka hän oli itse tuottanut californiasta.











myöhemmin meillä oli "firman edustusautona" hieman tuoreempi cadillac. cpe de ville-63. tässä kuvassa siis kaksikin silmäterää (konepellillä poseeraa ensimmäinen tyttäreni, karoliina)



















talonrakennuksen aikoihin on näköjään autona ollut tuiki tavallinen vw golf



















vaikka amerikkalaiset autot ovat aina olleet sydäntäni lähellä, leipä tuli silti venäläisistä!
lada-huolto oli aikoinaan yksi leipäpuuni vahvimmista oksista. kaiholla muistelen aikaa, kun ähtärissäkin oli rekisterissä yli 300 ladaa!
siinä sitä piisasi rassattavaa :)
tätä kirjoittaessani, olen juuri saanut kuulla ladan maahantuonnin suomeen loppuvan kokonaan. nyyh :(

muutaman kerran kävin ladojen kokoontumisajoissakin. auto piti tietysti olla vähän massasta poikkeava. ekana vuonna rakennettiin tällainen "tervassa ja höyhenissä pyöritelty lada", josta sai (kovan) katon pois parissa minuutissa. muutama tunti aikaa, jokunen litra "röpöttimassaa" ruiskusta ja pari vanhaa höyhentyynyä siihen taisi kulua? muistelen, että jotkut ladakerholaiset hieman nyrpistelivät nokkaansa autollemme tapaamisessa :)


















"ladasta sauna" oli huumorilehti pahkasian alkuperäinen idea. kavereiden kanssa vain jalostimme ideaa hieman pidemmälle. farkkuladaan rakennettiin sauna katolle ja kiuas istutettiin apukuskin paikalle. auto on esitelty kymppiuutisten loppukevennyksessä sekä useissa muissakin tv-ohjelmissa ulkomaita myöten.





teuvan kaarihovilla "sauna-ajojen" ensiesiintymisen tapahtumailtana esiintynyt lauri tähkä kertoi tuhatpäiselle yleisölle että "lada-saunassa oli parhaat löylyt!"
silloin tunsin pientä onnistumisen iloa :)

















tässä rakentelijaryhmä lähdössä valkealammelle ladojen kokoontumisajoihin. kiuas pistettiin lämpiämään kotipihassa ja auto vietiin ajamalla kokoontumipaikalle. oli muuten hauska seurata vastaantulijoiden ilmeitä !




















myöhemmin lahjoitin auton teuvan saunaseuralle ja auto on ollut tapahtuman vakiokalustoa siitä asti.
















monta vuotta ajoin myös tällä työjuhdalla. alunperin auto oli bensakoneella, mutta vaihdoin siihen heti oston jälkeen nissan laurelin 6-dieselin. kuvassa 15 metriä pitkän kurkihirren siirtokuljetus metsästä. oli pakko hoitaa homma omalla kalustolla, kun kukaan ammattipuutavarakuski ei suostunut noin pitkää puuta kuljettamaan.










tällä hetkellä mulla on ajossa 99 mallin mb sprinter. auto on juuri minun tarpeisiin sopiva ja palvellut uskollisesti jo vuosia. "rintterin" kanssa ollaan käyty loma/lentoreissuilla niin venäjällä kuin länsi-euroopassakin. usein on tullut yövyttyäkin takaohjaamon "hattuhyllyllä". näköpiirissä ei ole tarvetta autoa ihan heti alkaa vaihtamaan. niin tykätty on ollut...