parin päivän satakuntaan suuntautuneella matkallamme löysimme itsemme toisena päivänä porin seudulta. yyteristä ja reposaaresta etsittiin starttipaikkaa aamupäivällä.
hieman oli mielitekoa lentää porukalla täällä ulkosaaristossa. josko se termiikki ei niin täällä merenrannassa retuuttelisi? starttipaikkojen puute ja kiihtyvä tuuli kuitenkin vesittivät sellaiset suunnitelmat. nautittiinpa kuitenkin reposaaressa maistuva pizzalounas kylmän porilaisen oluen kera!
päivä tuhlaantui muutenkin porin ympärillä autoillessa ja starttipaikkaa epätoivoisesti etsimällä. laajoista peltoaukeista huolimatta emme onnistuneet sellaista löytämään. nurmipeltoja ei yksinkertaisesti seudulla ollut.
porin lentokenttäkin oli suljettuna kiihdytyskilpailujen takia, joten seudulla olisi ollut nyt mahdollisuus lentää valvomattomassa ilmatilassa.
lopulta jouduimme ajamaan melko kauas porista. piikajärvellä tiesimme olevan ihan vasiten lentoonlähtöön tarkoitetun avoimen alueen eli piikajärven lentokentän!
tuuli reuhasi kovaa vielä iltamyöhäänkin, mutta niin vain yksi toisensa perään nousimme ilmaan. pian kävi selväksi, että kentälle takaisin lento vaatisi sitkeää takaisinpäin junnaamista vastatuuleen. tein ilmassa päätöksen lentää sinne samalle nurmipläntille shellin pihaan huittisiin, minne juuri aamulla olin laskeutunut.
kokemäenjokea kokemäellä
kokemäellä sijaitsevan voimalaitoksen pudotuskorkeus on toistakymmentä metriä. etualalla maatalousoppilaitos.
kokemäen keskustaa parin kuvan voimin
kokemäenjoen ympärillä oli runsaasti soita.
kuinkahan isoksi ahveneköriläät ovat tuolla maan sisällä olevassa järvessä kasvaneet? onkohan kukaan tullut kokeilleeksi?? no, talvella ainakin pilkillä se onnistuisi. kesällä paikanpäälle meno olisikin hieman haastavampi tehtävä"
omalla tavallaan kaunista tuo veden, pellon ja suon vuorottelu maisemassa...
ja ne loput suot mitä ei vuosisatojen kuluessa ole pystytty viljelymaaksi ottamaan, on nimetty puurijärvi-isosuon kansallispuistoksi
huittisten varavankilakin on suon laitaan rakennettu. täällä vangit harjoittavat mm. luomu-maanviljelystä sekä tekevät alumiinipellistä liikennemerkkejä!
on se varmaan aika vaivalloista kuljettaa heinäkoneet saariin aina heinäntekoa varten.
sitten pari kuvaa huittisista vielä ennen laskeutumista
arto oli myös tietämättäni tehnyt jo aiemmin saman päätöksen laskupaikasta. no, mikäs siinä. paikkahan oli jo aiemmin samana päivänä kelvolliseksi havaittu :)
hieman oli mielitekoa lentää porukalla täällä ulkosaaristossa. josko se termiikki ei niin täällä merenrannassa retuuttelisi? starttipaikkojen puute ja kiihtyvä tuuli kuitenkin vesittivät sellaiset suunnitelmat. nautittiinpa kuitenkin reposaaressa maistuva pizzalounas kylmän porilaisen oluen kera!
päivä tuhlaantui muutenkin porin ympärillä autoillessa ja starttipaikkaa epätoivoisesti etsimällä. laajoista peltoaukeista huolimatta emme onnistuneet sellaista löytämään. nurmipeltoja ei yksinkertaisesti seudulla ollut.
porin lentokenttäkin oli suljettuna kiihdytyskilpailujen takia, joten seudulla olisi ollut nyt mahdollisuus lentää valvomattomassa ilmatilassa.
lopulta jouduimme ajamaan melko kauas porista. piikajärvellä tiesimme olevan ihan vasiten lentoonlähtöön tarkoitetun avoimen alueen eli piikajärven lentokentän!
tuuli reuhasi kovaa vielä iltamyöhäänkin, mutta niin vain yksi toisensa perään nousimme ilmaan. pian kävi selväksi, että kentälle takaisin lento vaatisi sitkeää takaisinpäin junnaamista vastatuuleen. tein ilmassa päätöksen lentää sinne samalle nurmipläntille shellin pihaan huittisiin, minne juuri aamulla olin laskeutunut.
kokemäenjokea kokemäellä
kokemäellä sijaitsevan voimalaitoksen pudotuskorkeus on toistakymmentä metriä. etualalla maatalousoppilaitos.
kokemäen keskustaa parin kuvan voimin
kokemäenjoen ympärillä oli runsaasti soita.
kuinkahan isoksi ahveneköriläät ovat tuolla maan sisällä olevassa järvessä kasvaneet? onkohan kukaan tullut kokeilleeksi?? no, talvella ainakin pilkillä se onnistuisi. kesällä paikanpäälle meno olisikin hieman haastavampi tehtävä"
omalla tavallaan kaunista tuo veden, pellon ja suon vuorottelu maisemassa...
ja ne loput suot mitä ei vuosisatojen kuluessa ole pystytty viljelymaaksi ottamaan, on nimetty puurijärvi-isosuon kansallispuistoksi
huittisten varavankilakin on suon laitaan rakennettu. täällä vangit harjoittavat mm. luomu-maanviljelystä sekä tekevät alumiinipellistä liikennemerkkejä!
on se varmaan aika vaivalloista kuljettaa heinäkoneet saariin aina heinäntekoa varten.
sitten pari kuvaa huittisista vielä ennen laskeutumista
arto oli myös tietämättäni tehnyt jo aiemmin saman päätöksen laskupaikasta. no, mikäs siinä. paikkahan oli jo aiemmin samana päivänä kelvolliseksi havaittu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti