---------
terveisiä pariisin taivaan alta! parempi puolisko sai tuonne houkutelluksi muutamaksi päiväksi. siellä tuli kiinnitettyä huomiota erilaisiin asioihin. lähinnä siihen, onko siellä asiat paremmin, kuin suomessa tai meillä ähtärissä.
pariisihan on tunnettu turismista. paikkoja siivotaan koko ajan, ettei vieraalle välity mielikuva sottaisesta kansasta. kaikki paikat ovat silti täynnä roskia, tupakantumppeja, räkäklimppejä, purukumitahroja ja pulunpaskaa. itse pariisin ylpeys seine toimii avoviemärinä, josta kellumasta löytyy kaikenlaista ehkäisyvälineistä jääkaappeihin.
kadulle kusekseleminen ei muuten sitten ole mikään suomalainen keksintö!
jossain olen kuullut väitettävän, että julkijuopottelu ja kadulle sammuminen olisivat myös ihan suomalainen erikoisuus. vain luontainen häveliäisyyteni estää minua julkaisemasta tässä sellaisia kuvia pariisista.
kaikenlainen rikollisuus rehottaa. kerjäläisiä ja taskuvarkaita vaivaksi asti. huligaanit hajottavat ikkunat ja polttavat autot illan pimetessä.
joka paikka on töhritty. jopa metrotunnelit koko mitaltaan asemien välillä. siis miten se on edes mahdollista???
kaikki kaksipyöräiset on lukittava, mikäli mielii kulkupelinsä löytää vielä jättämästään paikasta. eikä millään piilteeman vaijerilukolla, vaan jykevillä teräs kettingeillä ym. eikä sekään estä välttämättä varkaita. usein näki vain pelkän takarenkaan olevan kiinni lukolla pylväässä! (tai sitten poikii sahatun pylvään)
aseistettuja poliisi- ja sotilaspartioita oli jalkautuneena kaduille paljon.
suomalaisia on moitittu viime aikoina huonosta rakentamisen laadusta. kosteusvaurioisia taloja löytyy pariisistakin, vaikka vanhimmat talot ovatkin olleet pystyssä jo satoja vuosia.
edes autot eivät tahdo kauaa pysyä kuosissaan rasittavassa kaupunki-ilmastossa. ainakaan ranskalaiset autot;-)
paikallisella hautausmaallakin käytiin. saatananpalvontamenot on täälläkin pidetty, mutta kukaan ei ole vaivautunut korjaamaan jälkiä.
tähän oli vissiin haudattu joku kuuluisa ranskalainen, kun väkeä lappoi solkenaan?
kaupungin hintataso oli kallis. taksi lentokentältä hotellille maksoi melkein vanhan viissatasen, kun "yön timo" harhaili pitkin pariisia etsien hotelliamme. artistihan sen kaiken maksaa... ja enpä ole ennen oluttuopista joutunut pulittamaan reilua kymppiä... säät olivat tuuliset ja katu- sekä pyökkien siitepöly tunki keuhkoihin.
tässä arja pitää laseista kiinni, ettei puhuri kaada niitä silläaikaa, kun minä otan kuvan.
jos nyt hakemalla jotain positiivista pariisista ähtäriin verrattuna hakee, niin eiffelin torni on kyllä melko mukava kameranjalusta:)
siitäkin huolimatta: oma maa mansikka, muu maa mustikka...
Kävin Angolassa vuonna 2005. Se korutont´on päiväkirjani kertomaa:
VastaaPoistaTulimme Luandan rähjäiselle lentoasemalle. Kuuma ilma löi vastaan, kuin huonosti lämmitetty sauna! Odoteltiin. Jonoja. Matkatavarat tulivat. Viimein tuli pakettiauto, joka oli joskus nähnyt parempiakin päiviä. Mies oli mukavan ystävällinen. Nimensä oli Pombo ja työpaikkana Luterilainen Maailmanliitto (LML). Hänen mukanaan tuli myös suomalainen lastenlääkäri Tuula Pelkonen, joka on maassa tutkimustyössä.
Ajettiin hotelliin Mundialiin. Rähjää kaikkialla, katuojissa virtasi ”sitä ihtiään”, kerjäläisiä, liikennekaaosta, likaa ja roskaa. Poliisipatrulleja näkyi usein. Huone, jonka jaoin Mikon kanssa, oli nojoo, kyllähän täällä pärjää. Kuumaa vettä ei tullut, jääkaappi ei ollut toiminut vuosiin. Sängyt olivat siistit ja saippuakin löytyi.
Emme löytäneet Mikon kanssa puhelinkoppia. Hotellin linjat eivät toimineet. Kännykän sai unohtaa: ei kenttää, ei operaattoria. ”Kun sosialismi ja afrikkalainen saamattomuus yhdistetään, on tuloksena Angola!” Näin lausahti eräs matkalaisistamme ensivaikutelmien summana.
Kiitos kommentistasi, jonka huomasin vasta nyt!
Poista