kurjenkylän keikka

hitto mitä säätämistä starttipaikan valinnan suhteen peejoella! heikki sano tuonne ja arto että sinne ja kimmo taisi sanoa, että tänne!
ajeltiin siinä sitten ainakin pari tuntia hupia peejoen peltoteillä, mutta mikään ei meinannut kelvata. tuolla lietepaskaa, siellä kalkittu pelto, toisessa paikassa liian pitkä viljansänki ja täällä olisi joutunut kamppeita kantaan parikymmentä metriä!

lopulta tuulen jo melekin tyynnyttyä käsiin löytyi aivan valtavan hyvä paikka. autolla viereen, loiva, kuiva rinne nurmipellolla, eikä näköyhteyttä mihinkään taloon :)
lupa jäi tällä kertaa ajanpuutteen vuoksi kysymättä, mutta siististi nurmipeltoa käytettiin. ei jäänyt jälkiä vierailustamme :)


virtolaiset siellä vielä harjoittelee starttaamista ;)
















tässä taitaa etualalla olla erään kerhomme takavuosien riippuliitäjän viinimarjatila?

















tiedättekö, miksei peräseinäjoella pelata potkupalloa?
noo, kun sudet syö aina laitahyökkääjät!
tuossa sitä on kuitenkin joskus yritetty pelata?

















peejoen pääkatua. pesäpallokenttä on senverran aukeella paikalla, ettei sudet tohdi tulla pelaajia järsimään.


















kalakosken kylää. tuosta sillan yli kun menee, pääsee jalasjärvelle.
















peejoella on säilynyt paljon isoja vanhoja päärakennuksia






























kihniänkylän koulu
















kuka tietää, mikä on tuo vesistöjen takana vasemmalla oleva vesakoitunut aukko sammatissa? vastauskiellossa tokikin tälle reissulle osallistuneet..
historiankirjansa lukeneet voivat olla kuusalla?
















sitten ei pitkään aikaan muuta kuin korpee. lentokorkeuskin piti hilata yli puoleen kilometriin ja varalaskupaikkoina ainoastaan nevoja, hakkuuaukeita ja alla kulkeva maantie. muutama peltotilkkukin sattui matkan varrelle.
















viimein saattoi pudottaa kierrokset tyhjäkäynnille, kun määränpää tuli näkyviin. joutsenjärvi ja kurjenjärvi ovat näin korkean veden aikaan käytännössä yhtä ja samaa järveä. kurjenkylä on tuolla peltoaukealla etuvasemmalla.


















kimmon uutuuttaan hohteleva tupa, (vaikka alivalotusta oli pari pykälää, valkoiset alueet paloi puhki.)


















jonka viime kesänä kylvetty pihanurmi tarjoili oivan laskupaikan. samaan läjään tuli myös kimmo tarkkarilentonsa päätteeksi.
movakurssi siis kimmollakin takanapäin ja nyt saa vapaasti lentää reuhottaa ominpäinkin ;)

















niijoo. mulla eka lento uudella moottorilla. ristiriitainen kokemus hieman. en ala tässä nyt erikseen hyviä ja huonoja puolia luettelemaan. eiköhän tuohonkin totu. väittävät, että hirressäkin on vaikeinta se eka päivä...