Lukijat

perjantai 6. elokuuta 2010

myrskyn jäljillä

veera-myrsky oli lehtitietojen mukaan tehnyt tuhojaan keskisuomen uuraisilla. oikeestaan mun on aina tehnyt mieli päästä ilmastapäin katsomaan, miltä myrskyn jälki oikein näyttää. nyt siihen tarjoutui tilaisuus, kun oli illaksi tyyntyvää tuulta luvaksi ja vain satakunta kilometriä matkaa kohteeseen.
heikin kanssa lyötiin romut autoon ja lähdettiin ajeleen uuraista kohden.
kartasta oltiin jo etukäteen tutkittu, että aivan lähellä on höytiäntien varrella melko suuri peltoalue, josta varmaan starttipaikka löytyisi. näin kävikin ja isännältä saimme luvan mennä ehkä keskisuomen parhaalle lentoonlähtöpaikalle! ei nyt ihan 45 asteen alamäkee, mutta ei paljon muutenkaan :)

mukaamme oltiin saatu houkuteltua myöskin muutamia keskisuomalaisia harrastajia ja tokihan jarikin taas maailmanääristä ajeli paikalle pesosellaan :)
















maisemissakaan ei mitään valittamista. juuri täällä on muuten kyläläisten mukaan sijainnut keskisen suomen ensimmäinen asuinpaikka. tosin saarijärveläiset eivät tätä tosiseikkaa kuulemma suostu tunnustamaan, koska uurainen erosi saarijärvestä männävuosina.















pian ilmaannousun jälkeen paljon julkisuutta saanut myrskytuhoalue paljastui.
















oikeastaan tuossa on käynyt hiton huono tuuri, että sattui juuri tuosta kulkemaan. parisataa metriä sivusta, niin ei olisi uutiskynnystä ylittänyt. nyt kynnys ylittyi, koska juuri tuossa kohtaa sattui sijaitsemaan leirintäalue + reilut sata asuntovaunua.
tässä havaitsemani tuhoalueet kartalla. joku viisaampi voi ehkä tehdä puiden pääkaatumissuunnan (punainen nuoli) perusteella johtopäätöksiä, että oliko trombi vai suihkuvirtaus?

















marko potkii käpyjä usein lennoillaan, mutta meinaako se nyt jo kaatuneistakin puista???

















pitihän se nyt arvata! lasku suljetulle alueelle ja vartiosoltut kiirehtää juoksujalkaa paikalle...
















rantapalloverkkokin on kaatunut tuulen voimasta!

















onpa siinä sotkua siivottavaksi pitkäksi aikaa.
















konkeloita ei kannata asiaa tuntemattomien mennä raivaamaan.
















peltikatto on ripoteltuna pitkin metsiä
















kaatuneiden puiden alue loppui käytännössä tuohon pieni-ahvenisen rantaan. vain muutamia puita oli nurin enää lammen toisella puolella.















kyynämöisen koulu toimi tukikohtana raivaus- ja pelastusmiehille















lennon jälkeen oli aika vaikuttunut olo. kyllä ihminen on lopulta melko avuton luonnonvoimia vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti