minä lähden pohjoiskarjalaan...

...tuumasin eukolle torstaina."minä lähen mukkaan" tokaisi vaimo ja mitäpäs mulla siihen on paljon lisäämistä :)
 ensimmäisenä iltana tutustuttiin kaupungin kulttuuritarjontaan, olihan kaupungilla runsaasti erilaisia oheistapahtumia lähestyvän ilosaarirockin ansiosta.
 tyytyväisenä teatterin "ilovaari" ilmaiskonsertissa pistin merkille tuulen meuhtomisen puiden latvuksissa vielä iltamyöhällä...
  vasta perjantaina päästiin siis tositoimiin eli starttipaikan etsintään. jo edellisenä päivänä olin pistänyt merkille pielisjoen takana siintävän keinovuoren. paikka näytti kauempaa katsoen ihanteelliselta starttimestalta varjoliitimelle. mutta miten tuonne oikein pääsee?

no, huoltoajoahan merkki juuri ei estäkään. tajusin nimittäin, että minähän olen tässä juuri viemässä huoltokuljetuksena lentäjän lentovarusteita "vuoren" huipulle;)


mäen päältä paljastui, että joensuun kaupunki aikoo todenteolla houkutella varjoliitäjiä asukeikseen, koska suurella rahalla on tehty oiva harrastuspaikka niin rinnelentäjille, paramotoristeille kuin myös oppilaille maaharjoittelupaikaksi.
 hyvä joensuu!

illan tullen ajelin uudelleen mäen päälle, vaihdoin farkut verkkarihousuun ja levittelin siiven valmiiksi odotelemaan tornin kiinnimenoa ja tuulen tyyntymistä. selvityksen olisi tarpeen vaatiessa saanut puhelimitsekin kaupungin ylle, vaikka finncomin atr olikin tulossa siinä 19.30 aikoihin laskuun onttolan lentokentälle. kone viipyi kentällä parikymmentä minuuttia ja lähti takaisin kohti helsinkiä. tämän jälkeen torni meni kiinni ja muuttui "korpikentäksi"

ilmasta saa paremman käsityksen täyttömäen erinomaisuudesta lentotouhuihin. jälkeenpäin kuulin, että mäkeen on haudattu saastunutta maa-ainesta pielisjoen rannasta.

 joensuun jokiasema avautui katseen eteen ensimmäisenä. pielisjoensuun veneilevien ja autoilevien vieraiden sekä myös paikkakuntalaisten kohtaamispaikka

pyhäselkään virtaa pielisjoen vesi pielisestä. tukinuittoa harjoitetaan aktiivisesti vieläkin täällä raukoilla rajoilla. siitä kertovat pielisjokea reunustavat uittorakennelmat. kuvan keskellä starttipaikkani, joka todellisuudessa on kapseloitu, saastunutta maaperää sisältävä täyttömäki, josta rakernnetaan joensuuhun kaupunkilaisten yleistä puistoaluetta/vapaa-ajanviettopaikkaa.

ilosaarirockin jytinä kuului hyvin täyttömäelle ja ensi töikseni ajelin vastatuuleen linnunlahteen katsomaan meininkiä .ensi kertaa kuulosuojaimia tarvittiin lennolla myös muuhun tarkoitukseen kuin lentomelun torjumiseen ;)

 harmittavasti pilvi oli juuri tullut auringon eteen ja kuvista vain harva onnistui. valon puutteen vuoksi tärähtäneitä oli iltayhdeksältä jo suurin osa kuvista. yksi sattumanlaukaus onnistui joensuun torista ympäristöineen.

 juuri kun olin menossa laskuun, huomasin että aurinko tulee esiin uudelleen  pilven takaa!

koska bensaa oli vielä runsaasti jäljellä, päätin suorittaa kaupunkikierroksen uusiksi :)

no, onko tää nyt sitten yhtään kummempi?

kontrastia ja värejä kuvassa on luonnollisesti toki enempi, mutta myös varjoalueet näkyvät ikävästi :(
 melkeen oon sitä mieltä, että pilvikelillä otetut kuvat ovat parempia?

ilosaaressa ilosaarirock meneillään?

ensin varjoton, valoton valokuva.

ja heti perään samasta kohdasta otettu kuva ilta-auringon paistaessa. päättäkää itse, kumpi on parempi?

tapahtuma ei ole sidottu ilosaareen, vaan  musiikkitapahtumia on ympäri kaupunkia melkein  kokonaisen viikon ajan. meidän yöpymispaikka näkyy kuvan vas alareunassa. aamulla oli kiva herätä mäntysuovan tuoksuun ja matonpesulaiturin toimintoihin keskellä kaupunkia :)

suuret rockmassat kokoontuvat linnunlahdessa. ravirata ja muutkin ympäristön viheralueet toimivat leirintäalueina.

joensuun urheilupaikat

keskussairaala

pielisjokeen rakennetaan joensuussa paraikaa kahta uutta siltaa entisten neljän lisäksi. toinen yhdistää sirkkalan kantakaupunkiin ja toinen mäntylän. molemmat sillat ovat valmiina jo ensi vuonna.

erikoisennäköinen työmaa tämä ylisoutajan silta

päätän raporttini täältä pohjoiskarjalan pääkaupungista tähän.
 jaa, piru vieköön sentään! kirkonkuva meinasi unohtua...