vaskio-kuusjoki-koski tl-marttila

 sunnuntaiaamuna kun saatiin kilpailijat "bermudan kolmio"-tehtävälle, lähdin ajelemaan kotia päin. mullahan on tuollapäin vielä kosolti seutuja ja kirkonkyliä katselematta. karttaa tutkiessa olin pistänyt merkille erään mielenkiintoisen, neljän kirkonkylän "neliön", joka voisi mennä multakin yhdellä tankillisella?
kartalla suunnitelma näytti tältä:

täälläpäin suomea kirkonkylät ovat melko tiheässä, joten matkaakaan ei tulisi kuin vähän vajaa 80 km

hetikohta vaskion kirkonkylän kohdalla sattui olemaan ihanteellinen starttipaikka aivan tien varressa. ohikulkijalta sain tietää isännän nimen ja fonecta kertoi hänen puhelinnumeronsa. isäntä antoi luvan mielihyvin ja kertoi, etten ole ensimmäinen joka samaa asiaa kysyy :)

ihanteelliseen metrin tuuleen ilmaan ja vaskion kirkonkylä siinä heti luonnollisesti ensin osui okulaariin:

mulla ei oo tapana kuljetella karttoja tai elektronisia suunnistuslaitteita mukanani. tämänkin lennon reitityksen pistin mieleeni lähtöpaikalla. periaatteessa reitti oli helppo: idän suuntaan seurataan kuusjokea, pohjoiseen kuusjoen ja kosken välistä tietä 2407, länteen paimiojokilaaksoa ja etelään tietä 224.
 kuitenkin heti aluksi meinasi tulla suunnistusvirhe. lähdin nimittäin vahingossa seuraamaan kuusjoen "mustakrotti"haaraa.muutaman kilometrin päästä kuitenkin tajusin virheeni kun joki aina vaan kapeni ojaksi....
 kuusjoki se on nimensä veroinen.

vesi joessa on savinen, kuten täälläpäin yleisesti jokivedet ovat. kuinkahan tuolla muuten näkee edes kalat uida?


tähän peltoon on salaojitus tehty jo osin kolme kertaa:

kuusjoen kirkonkylä oli maisemallisesti/valokuvauksellisesti pettymys. tuollainen metsäpuskassa sijaitseva, muutaman julkisen rakennuksen omaava "käpykylä" ;)

tässäpä loppuosa entisestä itsenäisestä kuusjoen kuntakeskuksesta. taajama on vaskion ohella nykyisin osa salon kaupunkia.

raatalan kylää

varsinaissuomea kutsutaan suomen vilja-aitaksi, eikä syyttä. vanha merenpohja on hedelmällistä maata ja sitä täällä piisaa.
 mäkiset metsäalueet ovat käytännössä kalliomaastoa.

yllättävän paljon täällä silti vielä on sarkaojitettua peltoa

koski (tl) alkaa häämöttää. tuo tl nimessä tarkoittaa muuten turun ja porin lääniä. aiemmin, kun hämeessä oli myös koski (nyk hämeenkoski) niminen kunta, niin oli syytä erottaa nämä kunnat lisäämällä perään pari kirjainta lääniä merkkaamaan.

koski oli suurin matkalle sattuneista taajamista, eikä sekään ole tämän isompi.ihme että on pysynyt vielä itsenäisenä.

tämän helpompaa suunnistus ei voi enää olla. tuosta vain keskeltä peltoaukeaa jokea ja hämeen härkätietä seuraillen. vaan mikä se on tuo iso valkoinen tuolla kaukana?

sehän on raunion saha myllykylässä. eipä ihme, että tässä on ympärillä näinkin iso aukko ;)

koski on saanut nimensä tietysti koskistaan. tässä yksi, myllykylän sellainen.

härkätie on suomen vanhimpia tunnettuja teitä (turku-hämeenlinna)

ollila. taustalla vt10 (turku-forssa)

ja seuraavana marttila:

paimionjoki jatkaa matkaansa vättilän ohi tarvasjoelle ja siitä edelleen paimion edustalta suomenlahteen. minä käännyin tästä vastavaloon kohti lähtöpaikkaa...

olin pari kertaa huolestuneena katsonut peilillä bensatilannetta, mutta arvelin sen kyllä perille piisaavan. määränpää tämän peltoaukean takalaidassa.

niinhän siinä vain kävi, että kone huokaisi tyhjää vain muutamaa kilometriä ennen määränpäätä. liuku olisi ehkä perille piisannut, mutta havaitsin hevosia läheisellä pellolla joten en viitsinyt ottaa riskiä niiden säikkymisestä, vaan laskin suosiolla parempaan paikkaan tuohon risteykseen.

lento oli kutenkin ollut niin kiva, etten edes peukkua pikitietä lompsiessani nostanut vaan kävelin reippain askelin autoa hakemaan :)