kausalasta jaalan kirkolle

kesäsuomessa liikkuessa lentokamat on tietysti mukana ja pieni kelirakonen olikin luvassa heti ensimmäisenä aamuna kaakonkulmalla ajellessamme. edellinen päivä oli ollut sateinen ja pelkona oli aamusumu. ihme ja kumma, sumua aamulla ei juurikaan ollut. tosin pilvet roikkuivat alhaalla, mutta tuulen oli luvattu olevan heikkoa pitkälle keskipäivään asti.
 löysin kelvollisen starttipaikan kausalan (iitin keskustaajama) lähistöltä ja isännän luvalla ponkaisin ilmaan.

ilma oli kosteaa.
melkein satoi, mutta ei kuitenkaan ihan. vain muutama vesipisara tuntui kasvoilla koko lennon aikana.

metsästä nousee vesihöyryä. liekö nämä niitä termiikin poikasia?-)

kausalan keskustaa

sitten suunta pohjoista kohti.
 kolopalloilijat ovat löytäneet myös iitin kolopallokentän

ryhmäpuutarha iitin tapaan

 iitin kirkonkylä sijaitsee vajaan 10 km:n päässä kausalasta

iitti tunnetaan kautta suomen parhaiten tiltustaan, joka oli perimätiedon mukaan hieman iloluontoinen tyttö. tiltun kerrotaan vaikuttaneen iitissä 1860-luvun lopulla, kun pietarin rataa rakennettiin. liekö  hiski salomaan tunnetuksi tekemä legenda innoittanut myös liikenteenjakajan kukkaistutusten suunnittelijaa?-)

iitin vanha pappila. tuskin on enää nykyään papin ja ruustinnan käytössä?

kymijoen vesistöreitin virransilta

kimolan kurhistenniemi jaalassa

kimolan kanava halkoo täällä maisemaa

käytiin lennon jälkeen vaimon kanssa tutustumassa lähemminkin kanavan "nippunosturiin"

matka jatkui kohti jaalan keskustaa, kun cityn viimein hoksasi, mietin, oliko vaivan väärti ?-)
 tuuli oli jo rapsakkaa ja bensa vähissä, joten ei ollut toivoakaan lentää takaisin kausalaan. päätin lopettaa lennon jaalan kirkolle.
 laskupaikan suunnittelin tuohon osuuskaupan taakse, mihin oli valmiiksi tehty tommonen lastaussilta pellolle lentokamppeiden autoon lastausta varten;)

vielä ennätti laaskukierroksessa kuvan ottaa jaalan puukirkosta

yleensä kylille laskeutuessa homma herättää senverran mielenkiintoa, että kyläläisiä kokoontuu laskupaikalle sankoin joukoin utelemaan ne tärkeät kysymykset: "loppuiko tuuli?", "kävikö pahasti?" jne... . jaalassa ei kuitenkaan ketään...
 vain yhden mummon rollaattorinsa kanssa näin kurkistavan osuuskaupan nurkalta, mutta yllättävän nopeasti hänkin minut nähtyään pakeni paikalta.

no, sitten totuttuun tapaan lifillä takaisin lähtöpaikalle? ja paskat. parikymmentä autoa pyyhälsi ohi reilun kilometrin kävelymatkan aikana, mutta kukaan ei edes hiljentänyt reissumiehen kohdalla. lopulta oli pakko tilata taksi ja päästellä lähtöpaikalle mittari raksuttaen...