olimme sopineet tällit klo 19.00 ähtärin shellille. venäläisellä täsmällisyydellä he saapuivatkin jo ennen puolta kahdeksaa paikalle.
arton "lentävä auto" sai ansaittua huomiota.
onnistuiko kuvat?
keliennuste oli siinä rajoilla, kannattaako yleensä pellonlaitaan edes mennä. optimistisesti kuitenkin lähdettiin kantoniemen pellolle peränteelle, jonne olin aiemmin kysynyt luvan käyttää peltoa starttipaikkana.
kuinka ollakaan, kun vehkeet oli otettu autosta, oli myös keli tyyntynyt pinnoissa starttikelpoiseksi!
george lähtee tyynessä apcon forcella. ensimmäinen force venäjällä ja tuhannet venäläiset paramotoristit haluavat kuulla kuulemma käyttökokemuksia ko. siivestä.
ensimmäinen koelento kesti vain 5 minuuttia, joten nyt testataankin sitten kunnolla!
aika kivasti laskeutuu 23 neliöisellä siivellä satakiloinen mies !
lennon jälkeen george kertoi, että trimminopeus 48 km/h, trimmit auki 52 km/h ja speedi pohjassa yli 70 km/h!
(tosin vajoama tuolla moottorilla oli silloin 2m/s)
viitalan matti ainoana "ei ähtäriläisenä" suomalaisena oli tullut myös pelipaikalle.
aikaa tietysti tuhertui starttivalmisteluihin taas senverran, että kaste ja tyven vaikeutti startteja. niin vain yksi toisensa jälkeen venäläiset kohosivat pellosta tutustumaan peränteen maisemiin.
venäläiset ovat tartuttaneet ilmailukärpäsen pureman myös vaimoihinsa.
alex:
ja george:
heillä onkin mahdollisuus pitää erikseen valokuvaajaa lennolla mukana. täällä vaan joudutaan itte lentään ja kuvaamaan samalla :)
dimitri käynnistää myös kaksipaikkaista traikkiaan.
noo, ihan kaikki yritykset eivät toki päätyneet maastairtautumiseen.
tässä tapauksessavanha tuttu "ignition switch fail case"
eli juuri kun ollaan maasta irtautumassa, niin sormi tai jarrukahva osuu vahingossa sammutusnappulaan. tällöin pilotin liike hidastuu hieman (kun ei mikään enää työnnä selästä 70 kg:n voimalla;)
siipi kuitenkin jatkaa etenemistään entisellä vauhdilla ja tulee "yli" jolloin nostovoima romahtaa.
no eihän siinä kukaan enää pysy pystyssä 20km/h vauhdissa, 40 kg rautaa selässä, kun ei siipi enää pidä äijää pystyssä...
venäläiset lensivät tuulen kiihtymiseen asti. lännestä oli nimittäin luvassa puuskarintama ja se saavuttikin ähtärin siinä puolenyön aikoihin.
lentojen jälkeen odotti sauna ja illallinen peränteen rannalla. kiire on täysin tuntematon käsite heille. moottoreiden purkamisessa kuljetuskuntoon tuhertui kosolti aikaa ja kello oli yli reilusti puolenyön, kun viimein olimme mökillä.
koska muita kerholaisia ei kiireeltään joutanut illanistujaisiin, isännöimme arton ja vaimoni kanssa tilaisuutta.
kun kerran kuvan ottaja ei ollut täysin selvä, ei sitä voi olla kuvakaan....
hauska ilta venäläisten kanssa. maljoja kohoteltiin muistikuvani mukaan ainakin suomalaisille ja venäläisille paramoottorilentäjille, ystävyydelle, vieraanvaraisuudelle sekä suomen luonnolle. joka kerta ainoastaan "little bit of vodka", jota naisetkin (venäläiset:) heitti huiviin pohjanmaan kautta sen kummemmin irvistelemättä.
saunomaan osa porukasta innostui vasta myöhemmin ja yksi jopa meinasi unohtua saunaan heidän lähtiessä :))
tuo parrakas tatuoitu pilotti oli muuten käyntikortin perusteella hengenmiehiä.
pitäsköhän lähteä joskus käymään lentelemässä konevitsan luostarisaarelle "isä superiorin" kanssa ?
porukka (vahvistettuna muutamallakymmenellä muullakin venäläisellä harrastajalla?) on seuraavan kerran tulossa ähtäriin maaliskuussa, jolloin on meidän kansainvälinen "paramotor arctic happening"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti