äkkinäinen äkäslompolossa

matkailukylä - seittemän tunturin kylä!

nehän net tunturihiihtäjät löysit tämän ja net hääty majottaa ja ruokkia ihan meän kotona. joka talos soli väkeä, välhin olit ko sillit suolassa.
eli kylä soli kysyntä ensin, ko matkailu alako. lyhyt oli sesonki, mutta tienuu hyvä, sinne vuojenkierron sekhan mahtu hyvin tämäki leivänlähde. samat viehraat tuli vuos vuojen perhään ja monet tulit väärteiksi asti.
son tiete ammatillistunu kovasti, on hissit ja hotellit. tästä piisaa ny leipää nuorellekki polovelle. että näin se luonto ruokkii meät vielä tulevaisuuessaki, ko sen vain hyvin piämä. sen perhäänhän ne turistit tänne tulit!































tieten se on kylä erinäkönen nykysten.
muuttuupi se tieten, ko on erit elinkeinot. tämä oli ennen rohki aukea, ko oli niityt ja pellot samassa, rannassa on ollu hallaton paikka vijellä, ei sinne taloja laitettu. ei räkkäkhän vaivaa, kun pääsee puhaltelemhan sopivasti.
puistakkaan ei ennen tykätty ollenkhaan. ei se piä mettää ja kyllää sekottaa. mettälintuki jos tuli pihhaan, niin sitä piethin pahana. nopeasti ne pellot pusikoituu, ku ei ennää leikata. nytte kasuaa pellot lomamökkiä, että semmosta viljelyä son meillä nykysten!
hyähän se vain on ku kylä kasuaa, mutta vois sitä jotaki vanhaaki säilyttää, niin tietäisit, että täälon eletty ennenki!

















mikä son kylä ilman vettä ?

käyttövesi tieten ja kulkuväylä, mutta kala kans on tärkeä. verkola ja katiskalla tuoston syömäkala järvestä otettu. haukea, ja siikaa sitte talvikalaksi, suolathiin ennenko tuli pakastimet. ja pikkukallaa, roskakallaa tuli tieten, kaikki soli kelvattava kuiten.
talveksi ko kalastethiin, soli iso homma. pikkujoista otethin harrit ja tammukat. sunnuntaina oli kläpeillä aikaa ko ei ollu muita töitä. ja jänkäläki muitten hommitten lomassa.
nykystenki kalastus on niinko harrastus, mielihän se leppää, ko vettä katot.

(kuvassa starttipaikka merkitty punaisella nuolella. tämän kummempaa ei koko äkäslompolosta löytynyt! lasku suomen suurimman k-marketin kattoa hipoen samaan paikkaan...)




jänkhällä häätyy kattoa etheensä

isä sano aina, että levitä vain varphaita, jos meinaat jänkälä vajota. no leikilä se tieten meinas, mutta ei suole mithään uppoa, ko käyttää vähäsen järkeä, kattoo mihin astuu ja mitä kautta pääsee.
näkkee sen kasvistaki, mikä paikka kantaapi. kaltioita häätyy tieten varoa, niisei ole pohjaa ollenkhaan, eikä paljhaale mualle piä tietenkhään astua. eri asia sitten, joson pitäny mennä suorhaan poikki, net olikin telatiet oikheen kylien välisiä pikapaanoja. postin kuletit ja pyöräläki pääsi, jos oli hoppu tansseihin.
net on ny niitä kunnostanu. pääset sieki kuivin jaloin suole, jos muuten eppäilyttää.

















tunturi

on se komia tuo tunturi, jotenki niin ikuinen. aamuste sen aina kattoopi ikkunasta, se on niinko lämpömittari. sitä tullee niin tylsä olo, josson kolomekkin päivää poissa silimistä.
muutenhan son ennen ollu enämpi niinko tiellä. ei sole paljo näijen ylläksen kylittenkhään väliä kulettu ko on vuori välissä. aatteleppa ittekki, huviksheen kukhaan joutanu pystöseinää kiipheämän, ollu mithään hissiä. no, poroithen takia jokku tieten pakosti.
nykysten sitä tieten laskettellee ittekki, joson joutilasta aikaa, kläpit varsinki.
ja se tuo maisematie son tehny rohki paljon, hyvähän sielton kattoa!
















"kadonneet alpit"

----yllästunturi, kuten muutkin lähialueen tunturit syntyi vuorijonopoimutuksessa n. 1,8-1,9 miljardia vuotta sitten- tästä muinoin alppien veroisesta vuoristosta on jäljellä enää juuriosat. tuulen, veden ja jään aiheuttama eroosio on vuosimiljoonien kuluessa muovannut sen nykyisenkaltaiseksi pehmeälinjaiseksi maisemaksi---

tähtikirkhaana yönä pirunkurhun

tähtipolku

tunturissa ihminen on lähelä taivasta ja sielä sielu leppää. katse hakeutuu väistämättä horisonthin ja taivhaalle. vuen ja vuorokauenaikojen mukhaan taihvaanilmiöt näyttäytyvät kaikhessa jylhyyhessään, ja ihmispolosen sisuskalut saavat voimaa tai peräti kokevat kauhua tilantheen mukhaan. tähtipolulla voit taivastella ja tunnelmoija kaheksan kilometrin verran. kuivala säälä retkeilykengät on kaikista parhaat.
syksy on sitte hienoa aikaa tuijotella taihvaale. sillon yöt pimenevät, tähdet kirkastuvat eikä ukkosesta ole pelkhoakaan. arktisten vesilintujen muutto vie kohti etelää, hanhet ja jouttenet jättävät nämä jänkhät ja punakylkirastaat viheltävät hiljaa hyvästinsä yötaihvaala. päivälä pulmuset pulmuset pelmahtavat viimesinä muuttajina tunturin kupheela

















(kesänkitunturilla sijaitseva pirunkuru on tyypillinen jäätikönalaisten vesien kallion heikkousvyöhykkeeseen uurtama kuru)

maa son täälä kans rikas

soli köngäsen pruukki kauhia liike monta sattaa vuotta sitten, vaikkei se vishin oikheen koskhaan lyöny leiville. malmia rahtasit pitkät matkat ja vettä myöten sait kuletettua myynthiin. hollannista asti hajit mestarit töihin!
sitähän net meinaa näijen kuntien nimekki. pajala tietenkin pajjaa ja kolari hiilenpolttajaa, ku täälä poltit miilusa sysiä elikkä koolia masuuneja varten joilla sulatit rauan. kosken veelä pyöritit sitte pajavasarat.
ja oli tääläki joku aika sitten vielä puoli kuntaa kaivoshommisa, rautaa ja kalkkia. saapi täälä nykystekki kaivaa, son kaikki leipä tervetullutta! paitti siitä uraanista mie en niin tiiä...

(laskupaikallakin murske oli niin malmipitoista, että se tarttui kiinni jarrukahvojen magneetteihin)
















saalistaa tai jäähä saaliiksi

eläinten elämä on selviytymisleikkiä - on syötävä tai tultava syötyksi. ei sitä syötyksi tulemiselta loppujen lopuksi välty kukhaan. se on vain elinympäristöstä riippuvaista, ketä syöhään ja kuka on syömässä.





















(lopulta tässä kävi kuitenkin niin, että arja ei saanut syötävää kiinni tänään ;)

minun juuret on syälä

semmosta peräpohjalaista tämon ollu, uuisasukhaja tullu jokivarresta. ihmisiä täälon kyllä aina asunu, näkkee sen nuista jälistäki metässä miton tutkijat löytänheet: koan pohjaa ja hangasta elikkä peurantappoaitaa, sitähän se äkäski tarkottaa.
tieten me siittäki väestä polveu'umma, nykyhjään sanosit mettäsaamelaisista. nekki tieten rupes talollishomhiin jo aikaa, sekasten on naitu ja kieliki vaihtunu. ja vielon uuttaki väkeä tullu, savotoitten matkassa ja pohjosesta, ja nytten matkailun mukana.
jokainen tuonu oman lisänsä ja toisiltamma opittu, miten täälä ellää. kyllä tänne soppii, kuka täälä vain pärjää!



(tekstit: metsähallituksen luontokeskus kellokas - äkäslompolo)