saattapa olla jo neljä vuotta sitten, kun ristolaisen heikki esitti ajatuksen, että "joskus kyllä pitäisi lentää virroilta tampereelle"
no sitä hetkeä ei oo vielä koskaan tullut. aina on joku olosuhde ollut lentosuunnitelman toteuttamisen esteenä. periaatteessa kyllä ihan kiva plaani.
pitäisi olla pohjoistuuli, kestävät jäät, kuski ja hyvä starttipaikka muiden pienempien kohdallaan olevien asioiden ohella.
tässä ollaan nyt viikon verran kypsytelty ajatusta, porukkaa ja kuskia., kuinka ollakkaan, muutamana viime päivänä kelit olisivat olleet muuten kohdillaan. ei kuitenkaan kavereiden vapaapäivät, tuulensuunta, aamusumu, auringonvalo jne...
tänään torstaina kuitenkin ne olivat kohtalaisen kelvolliset, joten päätettiin toteuttaa viimein tää keissi.
hienosti meni matka, vaikka välillä ohjaamo olikin käsiä täysi. kevättermiikki piti kuskin tehokkaasti hereillä. se on tuo termiikki vähän niinkuin särjen syönti! ensin pari kertaa vähän käy tokasemassa ja viimein nappaa kiinni kunnolla ;)
kuskimme virtain hiekkarannan rannassa
mulla vauhti hyytyi ekassa yrityksessä sohjoalueeseen. muutaman metrin kerkisin jo olla ilmassa, mutta sitten potkuri alkoi syödä vetistä lunta. hanski huolestuneen näköisenä.
eipä hätää, olin nimittäin ottanut varamelan mukaan! muutamassa minuutissa oli uusi paikoillaan.
jari valitsi starttipaikan viisaammin ja lähti maalta
heikillä virtaa startissa täydellä tankilla, kun sohjo noin lentää :)
jari virtain perinnekylässä
visuvettä
teiskon terälahti
murolekoski ja kanava
kivilouhimo kapeessa. näyttäs olevan hyvä esiintymä tuossa tien ja talon alla...
jari vankavedellä
tässä jarin minusta ottama kuva samoilla seuduilla.
teiskolan kartanon päärakennus on valmistunut jo vuonna 1810
teisko. vanha puukirkko kuvan vas. alalaidassa
maisansalossa piisaa talvellakin retkeilijöitä!
kämmenniemi
aunesilta.
tarina kertoo, että eräs nimeltä mainitsematon killiläinen bussikuski oli n. 30 vuotta sitten kyytimässä linja-autolastillista ompeluseuran akkoja tampereelle.
tie kulki tuon vanhan sillan kautta silloin ja oli tuttu kuskille. ilkikurinen kuski ajoi sillalle niin lujaa, kuin uskalsi. no, tietysti siellä ainakin ne takimmaiset tunsivat hetkenverran painottomuuden tunteen.
"hui, kun otti munista! ottikos muita?" tuumasi kuski...
viimeiset kilometrit vielä
näsijärvessäkin alkaa uveavantoja olla selällä aika tiheään
lentävänniemeä
haulitorni pispalassa
tampereen ehkä tunnetuin maamerkki ilmasta kuvattuna
arto ja jari ovat jo laskeutuneet paasikiven-kekkosentien viereiselle nurmialueelle. kiva tehdä loppulähestyminen nurmelle tuosta valtatien yltä. periaatteessa olisi voinut lähestyä järven suunnastakin, koska pinnoissa oli jo täysin tyyntä.
kuskikin osasi lopulta laskupaikalle. jälleennäkemisen riemua :)
heikkikin viimein malttaa tulla laskuun
ryhmäpotretti laskupaikalla
lopuksi romppeet autoon ja plevnaan nauttimaan jotain peritamperelaista hyvää ruokaa sekä olutta kyytipojaksi !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti