meänmaassa

lapista palatessamme oli aikomus lentää vielä yhdessä paikassa tornionjokilaaksossa. kukkolankoski on semmoinen mainittava paikka, jota olisi mukava päästä kuvailemaan yläilmoista. sää vain oli erittäin epävakaista juuri sillä kohtaa. torniossa kelin seestymistä odotellessamme alkoi tulla vettä ja räntää vaakasuoraan...
pitäs varmaan ruåttinpuolella käyä kattomassa, olisko siellä paremmat kelit ?-)
mutta onpas tehty ruåtsiin meno hankalaksi!

















kyllä sen heti katukuvasta huomaa, että nyt ollaan ulukomailla !
















matkaa torniosta kukkolankoskelle ei ole kuin 15 km, mutta niin vain ihme tapahtui ja keli oli vartin päästä täydellistä lentotoimintaan!
ruotsinpuolen valitsin siitäkin syystä lähtöpaikaksi, että siellä näkyi laajoja peltoaukeita ihan kosken lähettyvillä.

















aluksi lentelin tornionjokea vähän matkaa vastavirtaan. yli-kukkolan kylä

















suomenkielen vaikutus on seudulla vahva. lähes kaikki paikannimet olivat kirjoitetut kyltteihin vain suomeksi. tässä vielä pari kuvaa noista mainioista kellokkaan näyttelytiloista, jossa raja- ja kieliasiaa selvitellään hauskankuuloisella murteella:


























tämä on ala-kukkola. tornionjoen jäät ovat tällä kohtaa vielä paikoillaan.


















ja sitten kukkola suomen puolella. harvoin sitä pääsee kuvaamaan suomea ulkomailta käsin!
















aika moni ohikulkija pysähtyy töllistelemään koskea seudulla liikkuessaan suomen puolellakin.















ruotsin puolella on kuitenkin paljon enempi satsattu tuohon turistipuoleen.


















tässäpä itse kukkolankoski.
horisontissa näkyy tornio-haaparanta ja perämeren pohjukka, johon tornionjoki laskee.
ja starttipaikka taas punaisella nuolella merkitty kuvaan. turhaan ei viitti nykyään lentää, vierestä se on päästävä lähtemään!


















siian lippoaminen on kuulemma keksitty ensin täällä. kosken rannoille rakennetaan siian nousun aikaan semmoisia puisia tellinkejä, joista kalastajat lippoavat siikaa.
oikeus lippoamiseen on vain paikallisilla taloilla.















keli oli kyllä uskomattoman tasainen ja starttiolosuhteet ihanteelliset, kun ottaa huomioon ympäristössä vallineen epävakaisen ilmanalan. laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi kuva koskesta sekä lainaus wikipediasta:

















Kukkolankoski (ruots. Kukkolaforsen) on Tornionjoen kuuluisin ja Suomen ja samalla koko Pohjois-Euroopan suurin valjastamaton koski, joka sijaitsee Torniossa, Kukkolan kylässä, noin 14 kilometriä Tornion keskustasta pohjoiseen. Koski on 3 500 metriä pitkä ja kosken putoamiskorkeus on jopa 13,5 metriä. Kukkolankoski tuottaa noin 43 000 hevosvoimaa.

Kylän tärkeä elinkeino ennen aikaan oli kalastus. On arveltu, että siian lippoaminen on aloitettu jo 1200-luvulla, kun kosken rantoja alettiin asuttaa. Kalastusoikeudet oli jaettu ja jaetaan edelleen maanomistuksen perusteella taloittain. Kukkolassa kehittyi oma siian pyyntitekniikka, ns. lippoaminen.

Kesä on siian lippouksen aikaa ja pyyntöoikeudet omistavat talot jakavat siikasaaliin joka ilta. Siiasta valmistettu varrassiika on Kukkolankosken oma herkku. Kosken rannalla olevissa aitoissa voi seurata käsitöiden valmistusta ja korkeatasoista hopean taontaa. Syksy on pyhitetty koskella nahkiaisen pyynnille. Kun illat pimenevät, nahkiaiset ilmestyvät koskeen. Niitä pyydetään merroilla kivien välistä. Talvella koskesta pyydetään madetta eli matikkaa. Talviöinä, kun koski höyryää kylmyydessä, mateet alkavat liikkua. Niitäkin pyydetään merroilla. Kun matikan pyynti päättyy huhtikuun puolessa välissä, koskelle tulee rauhallinen kevätkausi. Sitä kestää toukokuun loppupuolelle, jolloin siian lippoaminen aloitetaan jälleen.