syynä lienee peltojen vähyys ja sen myötä vähäiset varalaskupaikat. eli keuruulla lennettäessä varsinkin keskustan tuntumassa sulan veden aikaan on korkeutta oltava runsaasti, että liito piisaa koneen sammuessa vielä soveltuvalle varalaskupaikalle.
tänään sain kuskin mukaani ja oikein etukäteen kartoitimme keskustan alueella olevat varalaskupaikat maastakäsin. eräs sellainen kelvollinen löytyi yllättävästä paikasta, nimittäin rautatieaseman ratapihalta! siinä on semmoinen kolmesataa metriä pitkä "kiitotie" ja radan sivussa vielä leveä nurmialue. nyt tohtii tulla lentämällä keuruunkin keskustan ylle lentosääntöjen mukaisella minimikorkeudella.
starttipaikka löytyi manniskylältä. ei nyt niin häävi, mutta pakko kelvata paremman puutteessa. litkuinen pelto ja sähkölanka parinsadan metrin päässä lähtöpaikasta.
startti onnistui hienosti heikkoon tuuleen ja korkeutta tuli yllättävänkin nopeasti. liekö pakoputkiremppa tuonut lisää marnua masiinaan?
tästä sitten pohjoisjärveä kohti, jossa sijaitsee tuommoinen helluntailahkon leiripaikka. se tunnetaan nimellä "iso kirja"
matka jatkui kalettoman varikon yli keskustaa kohti. laittaisin tähän siitäkin kuvan jos mulla semmoinen olisi. kuten muistatte, sotilaskohteiden ilmavalokuvaus on kielletty aluevalvontalain perusteella.
sitten keuruun keskustaa kohti ja korkeutta pikkuhiljaa alemmaksi.
yliahon teollisuusaluetta:
keuruun shellikin on muuttunut abc-asemaksi
pappilanniemen asuntoalue
siipirataslaiva elias lönnrotin kotisatama on keuruulla sijaitseva ahtolan satama.
keuruun keskustaajamaa
siinä himmelin ja ilmatorjuntatykin välissäpä kelpo varalaskupaikka!
järvisuomentie eli vt-23 kulkee keuruulla monen saaren läpi. tässä mustasaaren.
vas ylh. otavan kirjapaino.
keskustaa vielä toisestakin suunnasta.
lehtiniemi
tuohon könttärinlahden rantapellolle jouduin tekeen pakkolaskun koneen sammumisen takia vuonna 2004
lennon aikana keikutus oli koventunut ja matkakaan ei vastatuuleen enää taittunut yhtä nopeasti kuin alkumatkasta. alkuperäinen suunnitelma oli lentää ähtärin myllymäkeä kohti niin pitkälle, kuin bensa riittää. edessäpäin ei vain enää kovin tiheässä peltoja näkynyt, joten tein päätöksen lopettaa lennon tuohon taimitarhan aukealle asfalttitielle ja soittelin kuskin paikalle.
matkaahan ei tullut kahtakymmentä kilometriäkään, koska tuuli oli vastainen. keli muuten ok, mutta loppupuolella kiihtynyt tuuli vaivasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti