rohkeesti kerholle vaan asteltiin ja oitis paikallisten juttusille. harrastelentokentät tuntuvat euroopassa olevan aktiiviuransa lentäjinä lopettaneiden vanhempien herrasmiesten notkumispaikkoja. näin täälläkin.
suhtautuminen suomesta saapuneisiin paramotoristeihin oli todella ystävällistä ja saimme kuulla monta hauskaa tarinaa lentäjäveteraaneilta. pian kävi ilmi, että kenttä oli "frecce tricolori"-taitolentoryhmän kotikenttä ja innokkaimmin juttuja kertonut n. 80-vuotias pappa oli ryhmän entinen jäsen ja juuri tullut kyytiä ottamasta ryhmän nykyiseltä jäseneltä. oli saanut vähän kuulemma ohjatakin loopin aikana :)
"presidentti" oli kokouksessa viereisessä kabinetissa, mutta hän poistui sieltä hetkeksi neuvottelemaan kanssamme lentoonlähtöluvasta. pahoitellen hän kertoi, ettei pysty antamaan meille lupaa, koska meillä ei ole vaadittavaa kielitaitoa, saati radioita. kuin lohdutuksena eräs kerhon jäsen lähti opastamaan meidät n. 15 km päässä sijaitsevalle kevytlentopaikalle.
kevytlentopaikalla pikainen briiffaus kentän säännöistä ja varoitus lähellä sijaitsevasta slovenian rajasta. siitä sitten kukin vuorollaan ponkaistiin ilmaan hämärtyvässä illassa myyrien pilalle kaivelemalta "kiitotieltä"
se slovenian raja on jossain tuolla taustalla sijaitsevalla vuoristossa.
udinen läpi virtaava joki on melko kuiva tähän vuodenaikaan.
uusi on täälläkin syrjäyttänyt vanhan
kun on nähnyt yhden italialaisen kirkonkylän, on nähnyt ne kaikki...
täälläpäin maailmaa kaikki tiet vievät kuulemma roomaan. ei kyllä ihan heti uskoisi.
udinen kaupunki on melko laaja.
paikallinen kyläkauppa :)
oma kotitarveviinitarha toki pitää joka talossa olla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti