Seuraajat

perjantai 3. toukokuuta 2013

velat sujuiksi!




  no, periaatteessa se olin kyllä minä joka sen aloitti.

 vaikka en ollutkaan, koska minä sain poskipäähän kipeää ensimmäisenä. koko episodi kuitenkin alkoi minun uteliaisuudestani hotellimme pihalla parkissa ollutta vanhaa moottoripyörää kohtaan. kaunis alkuperäiskunnossa ollut bmw 750, 1950-luvulta.






 tiedustelin respalta, kellä tällainen kaunotar täällä mahtaa oikein olla? vanhus kertoi pyörän olevan hänen poikansa, joka harjoittaa ravitsemusliiketoimintaa naapurikaupungissa, haniassa.

 ajatus pyörän kauppaneuvotteluista jäi itämään ja sopivassa nousuhumalassa hankkiuduin haniaan edeskäyvän antamaan osoitteeseen. itse taverna oli melko vaatimattoman näköinen ollakseen kreetan tunnetuimmassa turistikeskuksessa

 




en rohjennut heti mennä sisälle, vaan kuluttelin aikaani rantaravintoloita kierrellen ja eri olutlaatuihin tutustuen, kunnes viimein rohkaisin mieleni ja astuin lopulta tuohon hieman rujoon tavernaan. paikka oli melko hiljainen. vain muutama vanhus pelaili nurkassa backcammonia sanaakaan sanomatta. tulijaa tuijotettiin kulmien alta kyräillen. tunsin oloni heti alkuunsa melko ulkopuoliseksi.

 baarimikko oli ikäiseni mies, jonka otaksuin olevan mielenkiintoni kohteena olevan vanhan moottoripyörän omistaja. baaritiskiä lähinnä olevassa pöydässä istui myös kolme nuorukaista paikallista olutta nauttien.

esittelin itseni baarimikolle ja kerroin asiani. "olen kiinnostunut moottoripyörästäsi. oletko koskaan ajatellyt sen myyntiä ja mitä pyydät siitä?"

 olin otaksunut oikein. hän juuri (alexius phytagorassius) oli pyörän omistaja ja kertoi sen olleen pappansa uutena hankkima. perinnönjaossa se oli jäänyt hänelle, ohittaen varsinaisen perintökaaren. pyörä oli ollut vuosikymmeniä karjasuojassa heinien alla, mutta muutamia vuosia sitten hän oli kaivanut sen esiin huomatessaan vanhojen moottoripyörien arvonnousun. tuoreen bensan ja pölyjen pyyhkimisien jälkeen kampe oli suostunut tulille muutaman polkaisun jälkeen.

siinä illanpäälle kauppoja hieroessa sain kokea kreikkalaisen vieraanvaraisuuden sanan kaikissa merkityksissä. tuskin oli krakilasi päässyt edes puoliväliin, kun jo uutta kaadettiin! eikä puhettakaan maksusta. irvistelemään pisti, vaikka sisuksissa tuntui hyvältä. "φίλος" todettiin vain aina kierroksen jälkeen...

baariin asteli pari muutakin ulkopuolista, jotka kippasivat mythosta melko tiuhaan tahtiin.
 vaikka kauppaneuvottelumme bemarista olivatkin kiivaimmillaan, en pystynyt olemaan huomaamatta kassan ohi myyntiä.  otin asian puheeksi alexiuksen kanssa ja ihan vaan puolella lauseella moitiskelin häntä havaitsemastani veronkierrosta. määrätty humalatilani aste vaatii yleensä aina riitaa. tai ei oikeastaan riitaa, vaan väittelyä. tai ei edes välttämättä väittelyä, vaan kunnon keskustelua! alexius kertoi keskustelun alkaessa hänen kulunsa tavernan ylläpitämisessä olevan senverran suuret, ettei kannattava liiketoiminta näissä tiloissa olisi mitenkään mahdollista, mikäli siitä pitäisi maksaa vielä veroseuraamukset. työvoiman palkkaamiseen ei ole enää vuosikausiin piisannut varoja, vaan kaikki työ tehdään perheen voimin. kolme parhaassa nuoruudessa olevia sällejä nurkkapöydässä osoittautuikin alexiuksen pojiksi!

no, eihän siinä siinä mitään...
 mulla on muuten jurrissa ollessani aina tapana alkaa kertaamaan jotain asiaa, jonka olen sattunut ottamaan illan teemaksi. nyt, sattuneesta syystä se oli "kreikan talous" ja "velkanne suomelle"
" te täällä teette pimeitä hommianne ja me muut kuuliaiset eu-kansalaiset maksellaan lisääntyvänä verokertymänä eu-tukien ja pankkitakauksien muodossa teille puhdasta rahaa, samalla suomen kansan kärsiessä lisääntyvistä etuuksiensa leikkauksista "

keskustelun sävy kävi kuin huomaamatta hieman terävämmäksi ja en nyt ihan tarkkaan muista sanakäänteitä, mutta todennäköisesti "korkeajännityksen" suomentajat olisivat ihan kiitollisia näistä lausahduksista, mikäli työn alla nyt juuri sattuisi olemaan "suomi vastaan kreikka toisessa maailmansodassa" erikoispainos.
 eikä se alexiuskaan lopulta ollut valmis vastaanottamaan kaikkea kritiikkiäni toverillisina neuvoina, vaan loukkaantui taloudellisesta neuvonannostani.

 omalta kannaltani erittäin epämieluisa havainto vasemmassa silmäkulmassani oli, että ne kolme olutta ryystänyttä nuorukaista olivat silminnähden samaa mieltä isänsä kanssa ja askeltivat päättäväisesti porukalla meitä kohden. seuraavat havaintoni tilanteen kehittymisestä olivat hajanaisia. turpaan annettiin, mutta myös otettiin. huuli halkesi ja lopulta ajauduimme alexiuiksen ja hänen poikainsa kanssa eräänlaiseen pattitilanteeseen, jossa minä olin alakynnessä ja sekalainen lauma kreikkalaista phytagorassimuksen sukua päälläni. välillä pohdin jo antautumuistakin. voisko tästä vielä selvitä ilman kunnon selkäsaunaa, jos vaan myöntäisi heidän sittenkin olevan oikeassa taloudenpidossaan?

 kiesus, yksi pojista vielä ujutti mun paidanhihaani pitkin ruipelon kätensä ja puristi  puolustuskyvytöntä, veronsa maksavaa skandinaavia kylkilihasta! siitä sitten minäkin vielä sisuunnuin ja aloin rimpuilemaan ja sainkin vielä hataran otteen jostain kohtaa vastustajasta. tunsin kuinka käteni saavutti vaatteen sisällä jotain kiinteää, josta tarrasin otteen kuin kuoleva hädässä. se oli jotain tarzanin ja keväthuumassa olevan kuovin korkeimpien äänialojen yhteislaulantaa muistuttava äänimaailma, jonka puristusotteeni alexiuksessa tuotti. tunsin neuvotteluasemani vain vahvistuvan, mitä enemmän puristin. mikäli otteeni vain pitäisi, olin melko varma lopullisesta voitostani.

 tämä "face to face" neuvottelutaktiikka kreikkalais-suomalaisen velkatasapainon palauttamisessa kreikan kriisiä edeltävälle tasolle hoituisikin nyt ehkä tässä samassa kädenkäänteessä?
 alexius komensi tuskissaan poikansa irtaantumaan tilanteesta ja vastahakoisesti he könysivätkin ylös ja minä siinä samalla muistuttelin vielä heitäkin, kuinka aivan omaa syytään ovat ajaneet selvitystilaan koko maan!
 alexisin ilme kävi yhä vaan tuskaisemmaksi, mutta minä lisäsin löylyä kiukaalle ja valistin kreikalla kyllä olevan varaa maksaa itsekin velkansa. rantatontteja, valtava määrä muinaismuistoesineitä ja kultaa valtionpankin holveissa kuka määrän tiesi. Suomessa on leikitelty julkisuudessakin ajatuksella, että kreikkahan voisi maksaa velkansa ja takausvastuunsa suomelle luovuttamalla meille yhden lukuisista saaristaan. vaikkapa tämän kreetan! ilman kreikkalaisia tietysti...
 tappelukumppanini oli valmis heti sopeutumaan ajatukseen yllättävän lyhyeksikin jääneen neuvottelumme aikana. "ottakaa, ottakaa vaikka koko saari, kunhan vain päästät irti!" huusi alexius suoraa huutoa. "näinkös helposti tämä kävikin?" muistan mielessäni ajatelleeni kun sinipunavalot alkoivat välkkymään kulman takaa. pojat, pahusvieköön olivat soittaneet tietysti santarmit paikalle suomalaista riehujaa raudoittamaan. Heidän tehdessään lyhyesti tilanneselvitystä pihalla aikaa kului kuitenkin senverran, että mulla oli hyvin aikaa luikkia yön pimeyteen keittiön ikkunan kautta. paita repaleisena, huuli halki ja keho muutenkin kolhuilla saavuin vihdoin aamuyöstä hotellille. olin hortoillut pimeässä kaupungin läpi vältellen takseja ja yleisiä teitä kiinnijäämisen pelossa. vaimo tietysti ihmetteli että mistä sitä tähän aikaan tullaan ja vielä tuossa kunnossa? en kuitenkaan jaksanut alkaa selvittelemään, vaan rojahdin päällysvaatteet päällä suoraan sänkyyn.



seuraavasta päivästä tuli alushousupäivä. vasta illansuussa jaksoin nousta sängystä vessan peilin eteen tutkimaan ja siistimään  runneltua ruumistani. tilannetta ei tippaakaan helpottanut vaimon suusta kuuluva tasainen naputus, jonka sanomaan en jaksanut keskittyä sen kummemmin. nopeesti pari litraa kreetalaista kraanavettä kitusiin ja takaisin nukkumaan....

yhden hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla virkeänä ja yllätin vaimon vuokraamalla auton lähimmästä autovuokraamosta pientä saarikierrosta varten. 

 

ajatuksenani oli hieman tutustua maaplänttiin, jonka luovutuksestaa suomen valtiolle olin tehnyt aiesopimuksen alexiuksen kanssa toissayönä!

kuin uhalla ajeltiin ensimmäisenä haniaan. ei nyt kuitenkaan juuri siihen samaan kaupungiosaan, missä neuvottelut pidettiin. sattui olemaan vapunpäivä ja se näkyi täälläkin katukuvassa. paikallinen työväenyhdistys oli kuulemassa puheenjohtajansa palavasieluista puhetta ennen vappumarsille lähtöään. kovasti tunnuttiin täälläkin kapiatlistia moitittavan.


toisaalta ainakin osassa saaren nuorison edustajissa oli selkeetä yrittäjäpotentiaalia. tiedä millainen riistokapitalisti tästäkin rummunlyöjästä kasvaa varttuessaan?



suuntasimme hyundain keulan saaren etelärannikolle paleochoran rannikkokaupunkiin vievälle tielle. ajatuksena oli hieman alustavasti käydä katselemassa tulevan kesämökkitontin paikkaa, jonka arvioin hyvinkin suomen valtiovallan minulle täältä myöntävän neuvotteluponnistelujeni palkitsemiseksi.
 peltoviljelyssä ja teiden rakentamisessa tasamaalle on selkeesti omat hyvät puolensa...



... lyhyin tie kahden pisteen välillä nimittäin on suora viiva!




paikannimistö menisi tietysti myös uusiksi. esimerkiksi tämä syrjäinen anidrin vuoristokylä voitaisiin nimetä vaikkapa "peräkyläksi"
 se sijaitsisi luonnollisesti "peräkyläntien" varrella






viljelykasvit ovat täällä kotimaahamme verrattuna hyvinkin erilaiset. tulevaisuudessa suomi saattaa kuitenkin olla hyvinkin esim. oliivien ja appelsiinien suurimpia vientimaita :)



ja yhtäkkiä se onkin juuri suomi, josta löytyvät maailman vanhimmat ja mielenkiintoisimmat argeologiset löydöt...





suomalaiseen sosiaaliturvaan tottuneita kansalaisiamme saattaa olla vaikea suostutella enää lammaspaimeneksi. näihin tarkoituksiin voisimme jättää saarelle ehkä tarpeellisen määrän alkuperäisväestöä?
 



ylihärmässäkin oli yhtä liikenneopastetta kuullemma ammuttu haulikolla. tuossa on ollu asialla vähän järeämpi torrakko.





vuoristoteillä ajellessa kiinnittyi huomio tienvarrelle pystytettyihin "minikirkkoihin". käytännössä niitä oli noin kilometrin välein ja monissa mutkissa useampiakin samassa rykelmässä.
 jälkeenpäin autovuokraamon omistaja kertoi niiden olevan omaisten pystyttämiä muistomerkkejä liikenneonnettomuuksissa kuolleille sukulaisilleen. 90% tapauksista on kuulemma nuori mies moottoripyörällä ilman kypärää tieltä rotkoon ja usein vielä humalassa... :(
  
muistomerkki kuvastaa usein suvun varallisuusastetta. tavallisimmin sellainen maksaa kreetan rautiassa n. 350 euroa



näkyvyyden ollessa hyvä, tästä saattaa kuulemma nähdä libyan rannikon horisontissa. näiltä nurkiltako merenrantatontti sitten varaukseen?



  tällä rantatontilla olisi jo soma pikku mökkikin valmiina...




toisessa maailmansodassa kreetan saarella kuolleiden liittotuneiden sotilaiden hautausmaa soudasinlahden perukassa. 1500 ruumista päätettiin haudata meren rannalle, että heidän sielujensa olisi siitä helppo lähteä kauhomaan meriteitse kotimaihinsa.



tiet olivat välillä pahasti routineet...



...ja sehän koettelee myös autokalustoa!



jos kreetalaiset joutuisivat lähtemään saarelta ilman ajoneuvojaankin, olisi mulla kyllä autotallissa heti paikka ainakin yhdelle :)



kierreltiin me saarta myöhemmin muillakin kulkupeleillä. linja-autopiletti maksoi asemalta ostettuna välille hania-platanias 1,90 eur



päinvastoin kun luulisi, hevoskyyti oli paljon tyyriimpää!



että siitä nyt vain sitten suomen valtionherrat vie sopimuksen maaliin asti! loistava esisopimus kun on jo luotu toimestani.
 neuvotteluponnistelujeni ansiosta odotan luonnollisesti kutsua syksyllä linnan juhliin ;)


torstai 2. toukokuuta 2013

alla etelän taivaan

mulle tarjoutui tilaisuus päästä käymään kreikan suurimmalla saarella, kreetalla.
 ennen matkaa googletin hakusanoilla "crete" ja "paramotor", mutta hittejä ei paljon löytynyt. yksi sähköpostiosoite kuitenkin löytyi, herra giorgios kissanakikselle, joka maksua vastaan kyyditsi turisteja kaksipaikkaisella traikillaan. koko saarelta löytyy hänen mukaansa alle kymmenen paramoottoriharrastajaa, joista kaksi lentää traikilla. ja ompa siellä ainakin yksi moottoroitu riippuliidinkin, mitä pistin hotellin parvekkeelta merkille...


muutenkin hotellihuoneessa huilaillessa ajatukset karkasivat kuin itsestään paramoottorilentelyyn...



giorgion kanssa oltiin sovittu tällit plataniaksen keskusaukiolle, josta hän noukkisi mut kyytiin haniasta tullessaan.
kone pistettiin tulille jo kärryssä ollessaan.



hänellä on käytännössä lähes yksin käytössään tuo malemen lentokenttä!


entisen sotilastukikohdan rekvisiittaa on vielä jotain jäänyt alueelle.


tukikohdassa oli enää muutama vartiosotilas ja yksi heistä kävi päästämässä meidät lukitulle lentokentälle.


uimapaikkojahan täälläpäin eurooppaa piisaa.
 ranta toimi myös varalaskupaikkana koko lennon ajan.



platanias oli pikkukylästä nykyaikaiseksi turistikohteeksi kasvaneen paikan nimi, jossa meidänkin hotelli sijaitsi.


katoskatos. onko toi nyt se liitovarjo ?-)


hauskannäköistä hommaahan se tuokin...


ekklisia agios siinä ihan naapurissa. taustalla muuten koko saaren ainoa vähän suorempi ja nopeampi tie eli "kansallistie"


näin keväällä eivät monet hotellit ole vielä avanneet lainkaan.


vaikka lämmintä oli nytkin jo liikaa, eivät pohjoisen turistit arvosta enemmälti kevään rauhallisuutta ja vehreyttä


lämpömittari näytti nytkin varjossa +29 astetta, mutta turisti pysyttelee silti vielä kotimaassaan...


no, olihan jossain sentään jo saatu ovet auki. itse en ymmärrä, mitä ideaa on lähteä kesällä lomalle kreikkaan paahtumaan +40 asteeseen, kun suomessakin on silloin lämmintä???


meidän hotelli oli vaatimattomampi, mutta sitäkin kodikkaampi, evropi (aurinkomatkat)
 parvekkeelta näkymä suoraan perunamalle ja kukko herätti kiekumisellaan aamulla...


...eikä sijainti muutenkaan ollut pöllömpi. keskustaan vain reilun 100m:n kävelymatka...


...sekä "yläkylän" näköalaravintolat myös ihan vieressä.


hanian kaupunki näkyy tuolla lahdenperässä. käytännössä rannat alkaa olla rakennettu senverran täyteen, että nämä pikkukaupungit ovat jo kiinni haniassa


onko kaikki hyvin, giorgio?
piisaaako bensa paluumatkaan?



liitimekseen giorgio oli valinnut tsekkiläisen sky:n tuotteen




raha vissiin loppunut kesken tässä rakennusprojektissa?


 agii theodori on saaren nimi. tummiin vesiin tottuneena täytyy kyllä ihmetellä välimeren kirkkautta. pohjan pinnanmuodot näkyvät selvästi, vaikka vettä on tässäkin 10-30m



kansantarun mukaan ko. saari on kivettunyt merihirviö, joka meinasi syödä plataniaksen. jopa sen suu jäi auki kivettymishetkellä...


viljelykset ovat lähinnä appelsiini- ja oliivilehtoja. erikoinen tekniikka tuo rajata viljelylohkot bampuvyöhykkeillä. lieko sillä saadaan aikaan jonkinlainen kasvuolosuhteita edistävä pienilmasto peltolohkolle?


malemen kirkonkylää ja liittyisköhän nuo säiliöt jotenkin siihen sotilastukikohtaan?



vaikka keli oli meren yllä täysin stabiilia, oli lasku sivukiitotielle jo aika sihtaamista.termiikki se on kreetalaisillakin paramotoristeilla vaivoinaan ;)




tässäpä vielä kuva pilotista ja maahenkilökunnasta.


lento oli ehdottomasti reissun kohokohta, vaikka taaskaan ei itse päässyt puikkoihin.
tuulet olivat koko viikon leppeitä, eli minä päivänä tahansa olisi lennot säiden puolesta onnistuneet.

laitetaanpa tähän loppuun vielä kissanakiksen editoimaa elokuvaa aiemmilta lennoiltaan samoissa maisemissa: