Seuraajat

torstai 27. helmikuuta 2014

kopterikameran kanssa itä-uudellamaalla

hiihtolomaviikon kotimaan reissu suuntautui porvooseen, jossa tuli ulkoilutettua myös kopterikameraa.
  menomatkalla ikuistin mäntsälän keskustaa





vaimo oli valinnut majapaikaksi haikon kylpylähotellin. keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena, joten kameraa piti päästä ulkoiluttamaan heti aamusta


historiallista kaupunkia tuli päivällä kuvailtua useammaltakin kantilta:





porvoonjoen länsirannalle on rakennettu hieman "makasiininmallisia" taloja. kävelysilta palvelee näsin alueen asukkaita. siitä on lyhyt kävellä keskustaan.


porvoon ehkä tunnetuin maamerkki on ollut uusi 1300 luvulla. kirkkoa on toki myöhemmin laajennettu, eikä siitä alkuperäisestä ole paljoa kirkon rakenteissa jäljellä.



rantamakasiineistaan porvoo myös tunnetaan.


lunta porvoossa oli paikoin enemmän kuin kotipuolessa. laskettelukeskuskin vielä ihan tikissään, mutta ei yhtään laskettelijaa!?!


hamarin satamaa


porvoon lisäksi käytiin myös muutamiin pikkupaikkoihin tutustumassa lähialueella. pernajanlahti näyttää tältä


pernaja oli pettymys. koko kylässä ei ollut edes ainoata kauppaa....
 pernajan ydinkeskustaa hallitsee vanha kivikirkko, joka on rakennettu myös keskiajalla.


kaunis koskimaisema ja kartano loviisan koskenkylässä


vielä lijendalissakin poikettiin...


liljendalin kolmiaukkoinen kivisilta


askolasta tulee ihan mieleen töysä. molemmissa on nimittäin peltoa pääkadun varrella ;)


askolan kirkon parkkipaikalta nostin kuvauskopterin myös ilmaan.


vakkolan silta askolassa.


vakkolankoskeen on rakennettu kalaportaat mahdollistamaan porvoonjoessa kalojen kutunousun latvavesille.


ja vielä pukkila. tämä on ainoa "normaali" kuva pukkilasta, mitä tallentui kortille. muutama sekunti tämän jälkeen kopteri karkasi taas kontrollista ja lähti lentämään täyttä vauhtia kuvassa näkyvää rakennusta kohti. kuului vain "rysäys" ja pahinta peläten lähdin etsimään kopteria. se oli osunut rakennuksen katolle, josta sen sain ronkittua henkilökunnan avustuksella.
 kamera oli irronnut ja se piti vielä erikseen käydä katolta hakemassa. ihme kyllä, päällisinpuolin näkyviä vaurioita ei kopterissa eikä kamerassa ollut.


tässä viimeinen kameran tallentama kuva juuri ennen kattokosketusta. kuvasta saattaa tarkkasilmäinen bongata hölmistyneen lennättäjän tuolta lumikasan takaa... :)


en tiedä, miksi kopteri jo toistamiseen lakkaa tottelemasta radiota? ikäänkuin joku muu radio ottaisi kontrollin haltuunsa? tällä kertaa se päätti lennättää kopteria sivulle/alaviistoonpäin ja täysillä.
 jotain tälle ongelmalle pitäisi keksiä. muutenhan tuohon räkkylään ei ikinä synny kunnon luottamusta...

maanantai 17. helmikuuta 2014

uusi harrastus

 innostuin tuossa tilaamaan radio-ohjattavan multikopterin ja siihen kevytkameran.
ajatus on jo pidempään muhinut mielessä, että kuinka kameran saisi ylös sellaisissa paikoissa ja ilmoilla, missä ei varjoliitimellä ole toimintamahdollisuuksia?
 nykytekniikka tuo tähän mahdollisuuden jopa sellaiselle, joka ei koskaan ole käyttänyt minkäänlaista radio-ohjattavaa vekotinta.
 eräällä tuttavallani tällainen laite jo olikin ja hänen kansaann keskustellessa päätös merkistä oli helppo tehdä.

dji phantomina tunnetaan tämä "jokamiehen multikopteri"


"helposti lennätettävän" tästä tekee sen muutamat tekniset ominaisuudet:

-laite paikantaa itsensä satelliittien avulla. tämä näkyy käytännössä siten, että jos et koske ohjaimiin, jää laite leijumaan ilmassa siihen kohtaan, mihin se viimeksi pysähtyi. täten voit siis kesken lennon pysähtyä miettimään että mitäs tässä seuraavaksi kannattaisi tehdä...

- laitteessa on "itsensäpelastustoiminto" eli jos radioyhteys katkeaa tai akku loppuu, laite tulee automaattisesti lähtöpaikalleen ja laskeutuu onnistuneesti? tätä toimintoa en ole vielä uskaltanut edes kokeilla.

- laitteen takapäässä on iso vilkkuva led-valo, joka informoi lennättäjälle eri väreillä vilkkuessaan toimintatiloista. esim akun hiipuminen ei pääse yllättämään.

- "IOC-toiminto" taas on avuksi silloin, jos et enää erota laitteen etupäätä takapäästä. tällöin laite kulkee ilmansuuntien mukaan tikusta ohjaamalla, eikä kulkusuuntaan nokka edellä.



aika paljon siis tekniikkaa noinkin pieneen ja keveään värkkiin. lennättämään oppii jotenkuten jo muutamalla akullisella. nyt noin 50 akullisen jälkeen lennätys sujuu jo kohtuullisen varmasti. törmäys pari kertaa talon seinään, kerran metsään ja muutaman kerran maapalloon ei ole vielä jättänyt jälkiä kopteriin, joten yllättävän kestäväkin se on. varapotkureitakin tuli mukana kaksi sarjaa, mutta toistaiseksi ei niitäkään ole tarvittu.

kopteri itsessään olisi kuitenkin pelkkä lelu, ellei siihen olisi liitettävissä myös kameraa.
 kameraksi valitsin go pro hero 3+ black editionin. lisävarusteena tärinävaimennettu jalka kameran ja kopterin väliin.
 reilun viikon harjoittelun jälkeen uskalsin lopulta liittää toissapäivänä myös kameran.

tuolta se näyttää kamerastapäin kuvattuna:





ja tässä stillkuva työpaikan yltä:
kuva on tarkoituksella melkein originaalikoossa  (12mp), jotta voitte tarkastella go-pron piirtokykyä.
 joo ja ympäröin tosiaan itseni kuvaan punaisella pikku ympyrällä :)






yllättävän suorituskykyinen laite on myös.
 spekseissä kerrotaan että laite:

nousee max 6m/s
huippunopeus 10m/s
kääntyy akselinsa ympäri 200 astetta/s
akku kestää 7,5min (kylmänä vähemmän, kuumana enemmän)
kantokyky <1000g p="">toimintasäde 300m


paljonko maksoi?

kopteri neljällä akulla (power kit)  520€
kameranjalka 29€
varapotkurisarja 18€
kamera 399€

myös kameraan kuuluu kaukohallintalaite, jolla stillkuvia voidaan ottaa esim leijunnan aikana. kuinka teräviä ne sitten ovat, jää nähtäväksi?

varustearsenaalia voi kasvattaa myöhemmin esim nk "gimbaalin" avulla. kimbaali on kameranjalka, joka säätää kameran asentoa horisontin tai maasta seurattavan, esim puhelimen näytön avulla tarpeen mukaan.


---------------------------------------------------------------------------



ps: tätä kirjoitettaessa phantomia ei enää ole. tai ainakaan minulla ei ole :(
 phantom lähti tänään kahvitunnilla koululla lennättäessäni omille teilleen, eikä ole takaisinkaan tullut. radiokontrolli lakkasi vaan yhtäkkiä toimimasta, eikä kopteri kääntynyt enää takaisin. mukana meni tietysti kamerakin eli n. tonnin vahinko jos jää löytymättä.

tässä kuva ja vähän tietoja karkaamispaikalta:

mulla on aavistus, että koska kopteri oli reilusti puidenlatvoja alempana, se löytyy tuon keltaisen ympyrän sisältä maasta tai puusta. muutaman oppilaan kanssa jo etsittiin avoimet alueet tänään aika tarkkaan. 
satasen löytöpalkkiohan tuosta on sitten luvassa löytäjälle...

----------------------------------------------------------------------------------

päivitys 19.02.2014

kopteri löytyi sisukkaiden etsintöjen jälkeen koulurakennuksen katolta eilen.
yhden yön lumisade niskassa ja kylmissään :)

löytöpalkkiotakaan ei tarvinnut maksaa, kun löysin sen itse :)) 




ei vahinkoja. kuivatuksen testauksien jälkeen sekä kamera, että kopteri tuntuvat toimivan moitteettomasti. arvoitukseksi jäi, miksi kopteri karkasi kontrollista?

 



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

muinoin syvinkisalmella tapahtunutta

 minuun otti yhteyttä muuan mieshenkilö ruovedeltä, joka kokosi syvinkisalmen lossin historiaa ja kysyi luvan käyttää ilmavalokuvaani valmistuvassa teoksessaan.
 mikäs siinä. tästä kuvasta on kysymys:


tuossa salmessa on aiemmin ollut lossi, mutta silta rakennettiin sen tilalle joskus 70-80 luvun paikkeilla 

tuo silta on mulle tuttu liitotouhuistakin ja nyt sen jo tohtii paljastaa, vaikka ilmailurikkomushan se silloin taisi olla. nyt rikos lienee vanhentunut...
 se tuli vaan jotenkin puheeksi, että olisi jämerä lentää jonkun sillan alta moottoroidulla varjoliitimellä.
asiaa alettiin valmistelemaan ja syvinkisalmi valikoitui suorituspaikaksi kuin luonnostaan muotonsa, alituskorkeutensa ja sijaintinsa vuoksi.
 suinpäin ei sinne tormattu, vaan turvallisuusseikkoihin kiinnitettiin runsaasti huomiota. tiedossa oli jo silloin, että paramotoristien yleisin kuolinsyy maailmalla oli hukkuminen.
meillä oli käytössä mm. turvavene (miehistönä j. jatala ja m. karilainen) ja tietysti pelastuslliivit olivat ylläni.
keli valikoitiin myös huolella ja ajoittui iltatyynen aikaan tapahtuvaksi.
lisäksi veden pintaa ripoteltiin sahajauhoja reitille sekä oli muutama ankkuroitu merkkikeppikin, että pinnan erottaisi varmuudella.

tältä paikka ja lentoreittini näyttää näyttää kartalla:


kuten reitistä näkee, homma tuntui niin kivalta että piti piti tehdä toisenkin kerran heti perään :)
varsinainen lentoonlähtö tapahtui ruoveden keskusta läheltä eräältä pellolta.
 laskun tein alituksen jälkeen läheiselle pellolle.


on mulla tapauksesta videomateriaaliakin ja jos saan joskus aikaiseksi sen digitalisoida, niin saatan tähän vielä sen ympätä...
 kypäräkamerana toimi joku melko iso senaikainen videokamera.

tässä kuitenkin ahopellon timon ottama kuvat. nuo turvasahajauhot erottuu kuvastakin selkeästi.

 




paikalle oli kokoontunut vähälukuinen joukko yleisöä ja homma sai arvoisensa, hauskan lopun lennon jälkeen kun hannosen juhanin pikkutyttö merituuli oli isältään kysynyt "isi, tämän takiako me ajettiin tänne asti ?"