Seuraajat

lauantai 30. huhtikuuta 2011

meänmaassa

lapista palatessamme oli aikomus lentää vielä yhdessä paikassa tornionjokilaaksossa. kukkolankoski on semmoinen mainittava paikka, jota olisi mukava päästä kuvailemaan yläilmoista. sää vain oli erittäin epävakaista juuri sillä kohtaa. torniossa kelin seestymistä odotellessamme alkoi tulla vettä ja räntää vaakasuoraan...
pitäs varmaan ruåttinpuolella käyä kattomassa, olisko siellä paremmat kelit ?-)
mutta onpas tehty ruåtsiin meno hankalaksi!

















kyllä sen heti katukuvasta huomaa, että nyt ollaan ulukomailla !
















matkaa torniosta kukkolankoskelle ei ole kuin 15 km, mutta niin vain ihme tapahtui ja keli oli vartin päästä täydellistä lentotoimintaan!
ruotsinpuolen valitsin siitäkin syystä lähtöpaikaksi, että siellä näkyi laajoja peltoaukeita ihan kosken lähettyvillä.

















aluksi lentelin tornionjokea vähän matkaa vastavirtaan. yli-kukkolan kylä

















suomenkielen vaikutus on seudulla vahva. lähes kaikki paikannimet olivat kirjoitetut kyltteihin vain suomeksi. tässä vielä pari kuvaa noista mainioista kellokkaan näyttelytiloista, jossa raja- ja kieliasiaa selvitellään hauskankuuloisella murteella:


























tämä on ala-kukkola. tornionjoen jäät ovat tällä kohtaa vielä paikoillaan.


















ja sitten kukkola suomen puolella. harvoin sitä pääsee kuvaamaan suomea ulkomailta käsin!
















aika moni ohikulkija pysähtyy töllistelemään koskea seudulla liikkuessaan suomen puolellakin.















ruotsin puolella on kuitenkin paljon enempi satsattu tuohon turistipuoleen.


















tässäpä itse kukkolankoski.
horisontissa näkyy tornio-haaparanta ja perämeren pohjukka, johon tornionjoki laskee.
ja starttipaikka taas punaisella nuolella merkitty kuvaan. turhaan ei viitti nykyään lentää, vierestä se on päästävä lähtemään!


















siian lippoaminen on kuulemma keksitty ensin täällä. kosken rannoille rakennetaan siian nousun aikaan semmoisia puisia tellinkejä, joista kalastajat lippoavat siikaa.
oikeus lippoamiseen on vain paikallisilla taloilla.















keli oli kyllä uskomattoman tasainen ja starttiolosuhteet ihanteelliset, kun ottaa huomioon ympäristössä vallineen epävakaisen ilmanalan. laitetaanpa tähän loppuun vielä yksi kuva koskesta sekä lainaus wikipediasta:

















Kukkolankoski (ruots. Kukkolaforsen) on Tornionjoen kuuluisin ja Suomen ja samalla koko Pohjois-Euroopan suurin valjastamaton koski, joka sijaitsee Torniossa, Kukkolan kylässä, noin 14 kilometriä Tornion keskustasta pohjoiseen. Koski on 3 500 metriä pitkä ja kosken putoamiskorkeus on jopa 13,5 metriä. Kukkolankoski tuottaa noin 43 000 hevosvoimaa.

Kylän tärkeä elinkeino ennen aikaan oli kalastus. On arveltu, että siian lippoaminen on aloitettu jo 1200-luvulla, kun kosken rantoja alettiin asuttaa. Kalastusoikeudet oli jaettu ja jaetaan edelleen maanomistuksen perusteella taloittain. Kukkolassa kehittyi oma siian pyyntitekniikka, ns. lippoaminen.

Kesä on siian lippouksen aikaa ja pyyntöoikeudet omistavat talot jakavat siikasaaliin joka ilta. Siiasta valmistettu varrassiika on Kukkolankosken oma herkku. Kosken rannalla olevissa aitoissa voi seurata käsitöiden valmistusta ja korkeatasoista hopean taontaa. Syksy on pyhitetty koskella nahkiaisen pyynnille. Kun illat pimenevät, nahkiaiset ilmestyvät koskeen. Niitä pyydetään merroilla kivien välistä. Talvella koskesta pyydetään madetta eli matikkaa. Talviöinä, kun koski höyryää kylmyydessä, mateet alkavat liikkua. Niitäkin pyydetään merroilla. Kun matikan pyynti päättyy huhtikuun puolessa välissä, koskelle tulee rauhallinen kevätkausi. Sitä kestää toukokuun loppupuolelle, jolloin siian lippoaminen aloitetaan jälleen.

lento levillä

levillä on jo pari kertaa elämässäni tullut kuikuiltua siihenmalliin, että josko ilmaannousua pääsisi yrittelemään. kaikki toiveet on voinut aina tähän asti heittää kaivoon. lentokeliä ei vaan koskaan ole aiemmin ollut.
melko epävarmoilla ennusteilla nytkin oltiin matkassa. jostain sanomalehenkulmasta olin kattovinani, että pohjoistuulet on illansuussa korkeintaan kohtalaisia.
starttipaikkaahan et tuolta tunturien kupeesta niinvain löyä. järvissä jäät on jo heikot ja aukeata ei juuri ole. kartasta kuitenkin sai vihiä, että immeljärven lounaisrannalla saattaisi olla mahiksia, jos vain jostain jäälle vielä pääsee???
immelkartano on matkailuyritys sen kaikissa merkityksissä! rohkeasti pihaan ja kysymään, josko saisi järven jäälle astella heidän tekemäänsä siltaa myöten? (rannat olivat jo monta metriä sulat)
lupa heltisi oitis ja nuoret yrittäjät kertoivat jäätä olevan järvessä vielä metrin verran!

aluksi tuuli riepoi siihenmalliin, että piti mennä tirolikylään henkeä vetämään vielä muutaman tunnin ajaksi....

sitten lopulta tuulen vähän laannuttua ilmoille tuosta:


















immeljärven rannan kautta kulkee tie sirkkaan kittilästä.

















siellä sitä on kelomökki poikineen sirkan kylän liepeillä.
ja lisää rakennetaan...
















tämä se lienee oikein se päämäki levillä?
















mikähän se tuo kolossi on keskellä rinnettä???
















legendaarinen levin "hullu poro" yläreunassa
















vuokrakelkkojen alta lumi oli päässyt yllättäen sulamaan....

















levillä on apinoitu itävallan tirolilaiskyliä arkkitehtuurin suhteen.

















vaikutelma on lähes täydellinen, lukuunottamatta pientä vaatimatonta parakkimökkiä keskellä tirolilaiskylää. isäntä pisteli kaikessa rauhassa mettää nurin tontillaan turistien ihmetellessä vieressä.
on tainnu mökin omistaja ostaa oikealla aikaa tontin leviltä :)





suomen lapin kolmesta gondolihissistä levillä niistä on kaksi. tässä toinen.

















viereisellä kätkätunturilla ei hiihtorinteitä näy
















kelihän oli lopulta tosi ilkeä... kauaa ei ilmassa viihdytty. vaikka ennustettu suunta oli pohjoinen (vapaa tuulensuunta tuntureiden välistä) oli starttisuunta itää kohti eli juuri suoraan kohti levitunturia. vaikka tuuli ei kovin kovaa ollutkaan, aiheutti se silti voimakasta turbulenssia tuntureiden väliin. aina vaan luottamus macjetia kohtaan kasvaa. jos ei se kerran tuossakaan kurtannut, niin milloin sitten???

perjantai 29. huhtikuuta 2011

äkkinäinen äkäslompolossa

matkailukylä - seittemän tunturin kylä!

nehän net tunturihiihtäjät löysit tämän ja net hääty majottaa ja ruokkia ihan meän kotona. joka talos soli väkeä, välhin olit ko sillit suolassa.
eli kylä soli kysyntä ensin, ko matkailu alako. lyhyt oli sesonki, mutta tienuu hyvä, sinne vuojenkierron sekhan mahtu hyvin tämäki leivänlähde. samat viehraat tuli vuos vuojen perhään ja monet tulit väärteiksi asti.
son tiete ammatillistunu kovasti, on hissit ja hotellit. tästä piisaa ny leipää nuorellekki polovelle. että näin se luonto ruokkii meät vielä tulevaisuuessaki, ko sen vain hyvin piämä. sen perhäänhän ne turistit tänne tulit!































tieten se on kylä erinäkönen nykysten.
muuttuupi se tieten, ko on erit elinkeinot. tämä oli ennen rohki aukea, ko oli niityt ja pellot samassa, rannassa on ollu hallaton paikka vijellä, ei sinne taloja laitettu. ei räkkäkhän vaivaa, kun pääsee puhaltelemhan sopivasti.
puistakkaan ei ennen tykätty ollenkhaan. ei se piä mettää ja kyllää sekottaa. mettälintuki jos tuli pihhaan, niin sitä piethin pahana. nopeasti ne pellot pusikoituu, ku ei ennää leikata. nytte kasuaa pellot lomamökkiä, että semmosta viljelyä son meillä nykysten!
hyähän se vain on ku kylä kasuaa, mutta vois sitä jotaki vanhaaki säilyttää, niin tietäisit, että täälon eletty ennenki!

















mikä son kylä ilman vettä ?

käyttövesi tieten ja kulkuväylä, mutta kala kans on tärkeä. verkola ja katiskalla tuoston syömäkala järvestä otettu. haukea, ja siikaa sitte talvikalaksi, suolathiin ennenko tuli pakastimet. ja pikkukallaa, roskakallaa tuli tieten, kaikki soli kelvattava kuiten.
talveksi ko kalastethiin, soli iso homma. pikkujoista otethin harrit ja tammukat. sunnuntaina oli kläpeillä aikaa ko ei ollu muita töitä. ja jänkäläki muitten hommitten lomassa.
nykystenki kalastus on niinko harrastus, mielihän se leppää, ko vettä katot.


































(kuvassa starttipaikka merkitty punaisella nuolella. tämän kummempaa ei koko äkäslompolosta löytynyt! lasku suomen suurimman k-marketin kattoa hipoen samaan paikkaan...)




jänkhällä häätyy kattoa etheensä

isä sano aina, että levitä vain varphaita, jos meinaat jänkälä vajota. no leikilä se tieten meinas, mutta ei suole mithään uppoa, ko käyttää vähäsen järkeä, kattoo mihin astuu ja mitä kautta pääsee.
näkkee sen kasvistaki, mikä paikka kantaapi. kaltioita häätyy tieten varoa, niisei ole pohjaa ollenkhaan, eikä paljhaale mualle piä tietenkhään astua. eri asia sitten, joson pitäny mennä suorhaan poikki, net olikin telatiet oikheen kylien välisiä pikapaanoja. postin kuletit ja pyöräläki pääsi, jos oli hoppu tansseihin.
net on ny niitä kunnostanu. pääset sieki kuivin jaloin suole, jos muuten eppäilyttää.

















tunturi

on se komia tuo tunturi, jotenki niin ikuinen. aamuste sen aina kattoopi ikkunasta, se on niinko lämpömittari. sitä tullee niin tylsä olo, josson kolomekkin päivää poissa silimistä.
muutenhan son ennen ollu enämpi niinko tiellä. ei sole paljo näijen ylläksen kylittenkhään väliä kulettu ko on vuori välissä. aatteleppa ittekki, huviksheen kukhaan joutanu pystöseinää kiipheämän, ollu mithään hissiä. no, poroithen takia jokku tieten pakosti.
nykysten sitä tieten laskettellee ittekki, joson joutilasta aikaa, kläpit varsinki.
ja se tuo maisematie son tehny rohki paljon, hyvähän sielton kattoa!
















"kadonneet alpit"

----yllästunturi, kuten muutkin lähialueen tunturit syntyi vuorijonopoimutuksessa n. 1,8-1,9 miljardia vuotta sitten- tästä muinoin alppien veroisesta vuoristosta on jäljellä enää juuriosat. tuulen, veden ja jään aiheuttama eroosio on vuosimiljoonien kuluessa muovannut sen nykyisenkaltaiseksi pehmeälinjaiseksi maisemaksi---

tähtikirkhaana yönä pirunkurhun

tähtipolku

tunturissa ihminen on lähelä taivasta ja sielä sielu leppää. katse hakeutuu väistämättä horisonthin ja taivhaalle. vuen ja vuorokauenaikojen mukhaan taihvaanilmiöt näyttäytyvät kaikhessa jylhyyhessään, ja ihmispolosen sisuskalut saavat voimaa tai peräti kokevat kauhua tilantheen mukhaan. tähtipolulla voit taivastella ja tunnelmoija kaheksan kilometrin verran. kuivala säälä retkeilykengät on kaikista parhaat.
syksy on sitte hienoa aikaa tuijotella taihvaale. sillon yöt pimenevät, tähdet kirkastuvat eikä ukkosesta ole pelkhoakaan. arktisten vesilintujen muutto vie kohti etelää, hanhet ja jouttenet jättävät nämä jänkhät ja punakylkirastaat viheltävät hiljaa hyvästinsä yötaihvaala. päivälä pulmuset pulmuset pelmahtavat viimesinä muuttajina tunturin kupheela

















(kesänkitunturilla sijaitseva pirunkuru on tyypillinen jäätikönalaisten vesien kallion heikkousvyöhykkeeseen uurtama kuru)

maa son täälä kans rikas

soli köngäsen pruukki kauhia liike monta sattaa vuotta sitten, vaikkei se vishin oikheen koskhaan lyöny leiville. malmia rahtasit pitkät matkat ja vettä myöten sait kuletettua myynthiin. hollannista asti hajit mestarit töihin!
sitähän net meinaa näijen kuntien nimekki. pajala tietenkin pajjaa ja kolari hiilenpolttajaa, ku täälä poltit miilusa sysiä elikkä koolia masuuneja varten joilla sulatit rauan. kosken veelä pyöritit sitte pajavasarat.
ja oli tääläki joku aika sitten vielä puoli kuntaa kaivoshommisa, rautaa ja kalkkia. saapi täälä nykystekki kaivaa, son kaikki leipä tervetullutta! paitti siitä uraanista mie en niin tiiä...

(laskupaikallakin murske oli niin malmipitoista, että se tarttui kiinni jarrukahvojen magneetteihin)
















saalistaa tai jäähä saaliiksi

eläinten elämä on selviytymisleikkiä - on syötävä tai tultava syötyksi. ei sitä syötyksi tulemiselta loppujen lopuksi välty kukhaan. se on vain elinympäristöstä riippuvaista, ketä syöhään ja kuka on syömässä.





















(lopulta tässä kävi kuitenkin niin, että arja ei saanut syötävää kiinni tänään ;)

minun juuret on syälä

semmosta peräpohjalaista tämon ollu, uuisasukhaja tullu jokivarresta. ihmisiä täälon kyllä aina asunu, näkkee sen nuista jälistäki metässä miton tutkijat löytänheet: koan pohjaa ja hangasta elikkä peurantappoaitaa, sitähän se äkäski tarkottaa.
tieten me siittäki väestä polveu'umma, nykyhjään sanosit mettäsaamelaisista. nekki tieten rupes talollishomhiin jo aikaa, sekasten on naitu ja kieliki vaihtunu. ja vielon uuttaki väkeä tullu, savotoitten matkassa ja pohjosesta, ja nytten matkailun mukana.
jokainen tuonu oman lisänsä ja toisiltamma opittu, miten täälä ellää. kyllä tänne soppii, kuka täälä vain pärjää!



(tekstit: metsähallituksen luontokeskus kellokas - äkäslompolo)

tyrnävän temmeksen taivaalla

matkalla pohjoiseen havahduin tyrnävän seuduilla jo siinä illansuussa heikkenevään tuuleen.
temmeksen kirkkotietä vähän matkaa ajeltuani löytyi unelmien starttipaikka laajalta peltoaukealta. jokunen aika piti silti vielä puuskien rauhoittumista odotella ennen ilmaannousua.

perhe kyllästyi pellonlaidassa kyttäilyyn ja lähti tutustumaan johonkin mielenkiintoisempaan. tällä kertaa paramoottoristartista voiton vei temmeksen hautausmaa... :)
















no, tämä kylä oli äkkiä katottu. meijerinkylä on ollut joskus itsenäisen temmeksen keskustaajama. asukkaita ennen kuntaliitosta tyrnävän kanssa oli vuonna 2000 n. 700 kpl.

















onhan täällä yksi teollisuuslaitoskin...

















temmeksen puukirkko on ollut uusi 1767

















temmesjoki virtailee mutkitellen perämereen. starttipaikka merkitty kuvaan punaisella nuolella.
















temmeksen koulu taitaa vielä olla toiminnassa?

















ajatuksena oli käväistä vain 10 km päässä sijaitsevassa tyrnävän keskustassakin, mutta laaja metsäalue oulun kentän lähestymisalueella ei antanut aihetta lähteä tuonne metsien päälle matalissa seikkailemaan.
















minä olen temmeksen tuntenut aiemmin ainoastaan zetoreista. vanhojen zetor-traktoreiden harrastus on tietääkseni vahvinta juuri temmeksessä!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

pääsiäisvalakiat 2011

kautta vuosien on ollut pyrkimystä lankalauantaina päästä ilmoille katselemaan länsisuomalaista "pääsiäisvalakiaperinnettä"
aika harvoin se on onnistunut. pääsiäinen kun on joka vuosi eri aikaan ja starttipaikat myöhemmin keväällä hakusassa. myös päivänvalo ei tahdo riittää, jos pääsiäinen on varhain keväällä. usein myös tuuliset kelit ovat torpanneet suunnitelmat.
tänä vuonna kuitenkin oli ennustettu kelpo keliä lauantai-illaksi. myös suihkon pelto oli kuivunut kävelymiehen kestäväksi. ja aurinkokin oli vielä korkealla, kun antin kanssa ponkaistiin ilmoille :)

antilla movalento nro 5. juuri alkamassa. hyvältä näyttää koulutuksen tässä vaiheessa!

















itse starttasin heti perään, kun sain paimennettua antin ilmoille. tällä kertaa lentovarustus olikin hieman poikkeuksellinen...





















alkaa täällä vuoristoseudullakin olla jäät melko mustana.
















tuuli oli yllättävän kovaa vielä kahdeksan aikoihin. peränteen kokon savutkin kulkee melko rivakasti maanpintaa pitkin.



















sankimmat savut kuitenkin näillä nurkin ;)

koska alempana tuuli oli turbulenttista, en uskaltautunut karkkipommitukseen suunnitellulla korkeudella. yritin arvioida tuulen sortamaa n. 150m korkeudella ylätuulen puolella, mutta vaikee sanoo, onnistuiko karkkipudotus?
viisi kertaa pommitin peränteen kokkoa ja kaksi kertaa alastaipaleen.







joitain yksityisiäkin kokkoja oli näillä nurkilla. tässä niemen kokko.
















pari kuvaa alastaipaleen kokolta. väki olikin lähtenyt kotio jo (ilta)yhdeksän aikoihin....
muutama innokas sentään vielä oli jäljellä.




















lännen suuntaan näkyi yhteensä yli kolmekymmentä savua! tässä muutama.














tuuli levitteli savut koko horisontin peittäväksi...









pohjoisen suuntaankin näkyi pari savua.
















...mutta idän suunnassa ei yhtään!
















tästä kai voi tehdä semmoisen johtopäätöksen, että ähtäri on kokkojen, eli "pääsiäisvalakioiden" viimeinen linnake idässä ?-)



jaaha, anttikin on päässyt kunnialla laskuun.