Lukijat

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

matalaa...

...keliä oli ähtärissä eilen.
 "matala" tässä yhteydessä tarkoittaa pilvikorkeutta ja se oli eilisaamuna hämmästyttävä!
 vaikka ulkolämpömittari näytti -8 astetta, satoi ulkona vettä!
suttu alailmakehästä kuitenkin hävisi hyvissä ajoin ja pääsimme neljälle oppilaalle vetämään nk. matalat hinaukset täyteen.

tällaiselta se näytti:

https://www.youtube.com/watch?v=ivX8u895lCI&t=2s

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

salipäivä 2018


     tuoreimpien oppilaiden koulutus oli tullut siihen vaiheeseen, missä pidetään viimeiset varsinaiset teoriaopinnot. meidän kerhossa sitä kutsutaan sattuneesta syystä "salipäiväksi"
 jo monena vuonna olemme kokoontuneet sedu koulutien liikunta/juhlasaliin, eikä tämäkään kerta muodostanut siinä poikkeusta. sali on tarpeeksi tilava ja korkea harjoitella/opettaa määrätyt koulutusohjeen jutut.

aivan ensimmäiseksi ripustettiin kerhomme varjoliitosimulaattori "ossi" voimistelurenkaiden pidikkeisiin. tässä laitteen koekuormitus menossa juhanan ja villen toimesta.






































kerhon siivet tarkistettiin ja jokainen oppilas sai "kuitille" oman siiven, jota kuljettaa mukana talven lentotreeneissä.
  kalusto osoittautui jälleen kerran hyväkuntoiseksi. ainoastaan yksi punos oli pintavaurioitunut ja vaihdetaan uuteen lähiaikoina.



sami (p) oli myös tullut tarkastamaan siipensä kokeneempien opastuksella muutaman vuoden lentotauon jälkeen.



simulaattorissa käytiin porukalla lävitse epävakaat lentotilat sekä ohjausoppia.
tutuksi tulivat koulutusohjeen mukaiset ohjausliikkeet, itseaiheutetut lentotilan häiriintymiset ja niistä palautuminen normilentotilaan.

ville näyttää, kuinka voimakkaasti varjoliitimellä  voi tarvittaessa"bänkätä"!



juhani turbulenssin tekijänä ja juhana vastaanottopäässä.


  tärkein tämän päivän koulutus koski pelastusvarjon käyttöä. ennen tätä koulutusta ei korkeisiin lentoihin ole asiaa.
 tässä sami (k) heittää pelastusvarjon



helina kertomassa kaille pelastusvarjon heiton jälkeisistä toimenpiteistä



ei se tuon kummempi juttu ole:



lauantai 20. lokakuuta 2018

kerhomeeting tuurissa


näin myöhäissyksyllä osuu lentokelit harvoin kohdalle, mutta nyt tälle päivälle oli ennustettu kelvollista keliä lajin opetteluun, kilpailuharjoitteluun ja pikku paikallispäristelyihin.
 viidakkorumpu oli soinut jo parin päivän ajan ja paikalle tuurin jokikylään saatiinkin viitisentoista asiasta innostunutta harrastajaa yli kerhorajojen.
saattoi muuten olla suurin kerhotapaaminen koko kuluvana vuonna?

 missä paramoottorilentäjiä, siellä myös media!
 jotain juttua ensi viikon ykkösissä ja viiskunnassa?



meidänkin kerhosta ollaan ensi viikolla osallistumassa egyptissä järjestettäviin paramoottorikisoihin, joten viime hetken viimeistelyt huippukunnon ajoittamiseksi on ihan paikallaan lokakuisessa säässä.








antti (t) - linssilude



markus (m) oli ajellut vaasasta asti taitojaan verestämään



arto ilmastotalkoissa. mä saattasin pikkusen ruuvata seosruuvia laihemmalle ;)


missä moottorimiehet kokoontuu, siellä puhutaan tietysti - moottoreista!






vesa oli tiedustellut erittäin hyvän pellon käyttöömme ja on tässä lähdössä itse kokeilemaan starttialustan pitävyyttä käytännössä.



uusin oppilas, sami lapualta tarkastaa oikeaoppisesti siiven lentotilan juoksuharjoituksen aluksi.



markus (k) aiempaa kokemusta omaavana maaharjoitelijana kuljetti siipeä vaivatta lähes nollatuulessa jo pellon päähän saakka.



tietoisena siitä, että 20kw sähköjännite ei hyppää normaali-ilmanpaineessa kuin 20mm, tohti artokin lentää näin läheltä korkeajännitelankoja ;)



asko finaalissa.



ennustettu lounaistuuli olikin aamulla aivan päinvastaisesta suunnasta, joten valittiin starttipaikka aivan sähkölinjan alta, ettei tarvitse missään vaiheessa kohti lankaa startata.



hyvä päivä ja harvinaista herkkua näin lokakuulla.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

karhumäestä kotosuomeen


laitetaanpa näytille muutamia kuvia myös matkamme loppuosasta, vaikka paikat ovatkin varmaan entuudestaan tuttuja useimmille karjalankävijöille.

 karhumäkeen tulimme yöllä ja asetuimme nukkumaan kaupungin laidalle erään ulkomaankilvissä olleen kuormurin viereen. paikallisessa hotellissa nautitun aamiaisen (yht.n. 5 eur) jälkeen menimme aamu-uinnille äänisen aaltoihin.


myös karhumäki oli suomen hallinnassa muutamia vuosia, silloin kun suursuomea tehtiin. täällä suomalaiset kerkisivät kaivaa kallioon laajan luolaston, joka tosin nykyään on vailla käyttötarkoitusta.

asuntoaluetta



hallintorakennuksia pääkadun varrella



päätien varren hallitseva näkymä on vankilan muuri.



jatkoimme muurmanskin valtatietä kohti etelää ja seuraava tutustumiskohde oli kontupohja.
 keskustaa erään äänisen lahden rantamailla.
kirkko ja paloasema. (tai paloasema ja kirkko ;)






 prääsään asti ajettiin muurmanskin valtatietä, josta erkani tie sortavalaan.
prääsän pientaloasutusta.



tie sortavalaan oli aivan kelvollista afalttia ja norminopeuksilla pystyi ajamaan. lisäksi tien varrella alkoi olla jotain nähtävääkin. asutusta, kyliä, vesistöjä sekä viljelysmaita.

sortavalassa takuuvarma leiripaikka on "piipun piha", jonka alueelle matkalaiset yleensä majoittuvat. tarjolla on niin hotellia, leirintäaluetta, vierasvenesatamaa kuin vartioitua parkkipaikkaakin.



näkymä majapaikasta kaupungin suuntaan.


viimeisenä iltana pistettiin pöytä koreaksi hotelli sortavalassa, jossa oli tarjolla myös elävää musiikkia. "tyttö laulaa, poika laulaa" mainosti taksikuski!




majapaikkaan tultiin yöllä reteesti taksilla. pimeä kuski otti kyydistä 1,30 euroa vastaavan summan ruplina ja sekös nuukan miehen sydäntä lämmitti.

vielä aamulla tuliaisostoksien tekemisien yhteydessä piti vähän dronea tuulettaa.
karjalankatu. useimmat kuvassa näkyvät rakennukset ovat kuulemma suomalaisajalta ennen sotia.



sortavalan satama on vaatimaton, mutta tästä pääsee joka puolelle laatokkaa.



sortavalasta on vain n. 60 km tohmajärvelle. kokom matkan ensimmäinen varsinainen "turistirysä" oli ruskealassa, jossa "ruskeala mountainista" on kehittynyt ainakin näin kesäaikaan suosittu retkikohde lukuisine pikkuyrityksineen, aktiviteetteineen ja luonnonnähtävyyksineen.




 kuten aina matkailussa, on varsinkin venäjän matkailussa paras hetki kun tullaan kotimaan kamaralle :)

tässä vielä koko matkareittimme kartalla:


torstai 26. heinäkuuta 2018

solovetsk ja stalinin kanavat

 pakko vielä palata noihin matkamme tieolosuhteisiin. senverran ihmetystä aiheuttivat. erikoisinta oli se, että samalla tieosuudella löytyi ihan kelvollista päällystepintaista tietä, mutta yhtäkkiä se saattoi vaihtua todella reikäiseen. tiehen ei siis pystynyt hetkeksikään "luottamaan", mikä teki ajamisesta välillä aika jännittävää.



ihan aina ei oikein tiennyt, ajaako asfaltti- vai hiekkatietä :)



maantieojia ei oikein ollut missään. päinvastoin, itse tie oli usein ympäröivää maastoa matalammalla.
 kuinkahan näitä pitkin liikutaan märkään vuodenaikaan?



liikenneturvallisuusvalistus oli sensijaan tehokasta!



aika usein tien varrelta löytyi tällainen maisema. laajojakin metsäalueita oli kuollut pystyyn "veden vaivaamina"



seuraava etappimme oli kemi, josta kuulemma pääsee laivalla solovetskin saarelle. aivan uloimmasta niemenkärjestä löytyikin yritys, jolla tarjolla laivalippuja, hotellihuoneita sekä vartioitu parkkipaikka autolle. tämä olikin ainoa mahdollisuus päästä laivaan, koska satama sijaitsi yrityksen aidatulla alueella.



merimatka vienanmeren saarelle kesti n. pari tuntia. lokit seurasivat laivaa pitkään ulapalle, koska tiesivät saavansa herkkupaloja matkustajilta.



solovetskin laiturista oli n. kilometrin kävelymatka pääkohteeseen, eli "kremliin" (linnoitus/luostari).



linnoituksessa on kuulemma kaksi miljoonaa kiveä ja ohuin  kohta seinässä n. 7 metriä!

jotain ennestään tuttuakin solovetskistä löytyi. pienvenesatamassa oli laiturissa ähtärissä valmistettu vene :)




ehkä mielenkiintoisinta antia oli tutustuminen vankileiri- ja tyrmämuseoon. museon esineistö, kuvat ja filmiesitys kertoivat ajasta, jolloin ihmishenki oli halvimmillaan neuvostoliitossa.


yhteensä vankileirejä oli neuvostoliitossa yli neljäsataa ja niihin joutuivat bolsevikkien "uudelleenkoulutettavaksi" älymystö, talonpojat ja rikolliset, sekä politiikasta eri mieltä olevat.
enimmillään on arvioitu n. 60 miljoonan ihmisen olleen näillä työleireillä.

lisää aiheesta nobelpalkitulta kirjailijalta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag:_Vankileirien_saaristo
  juuri solovetskin saarella, Sekirnaja-vuorella sijaitsi yksi pahimmista neuvostokansalaisten kidutuspaikoista.

no, sitten iloisempiin aiheisiin.
paikallinen karjapaimen johdattamassa laumaa pääkadun ylitse.



kemin keskustassa piti tietysti vielä kopteria vähän lennättää.



 montaa kuvaa en kerinnyt ottaa, kun paikalle riensi juoksujalkaa maastopukuinen sotilas ja vaati elekielellä ottamaan kopun heti maahan.
 siitä alkoikin melkoinen puhelinrumba ja hetkessä paikalle saapui lisää tinanappisia virkailijoita.
aikansa kun siinä huonolla englannilla keskusteltiin, kopteria tutkittuaan ja pikku lahjuksin asiaa edistettiin, totesi korkea-arvoisin heistä "niet broplem" ja päästi jatkamaan matkaa.


yksi suurimmista aikanaan vankityövoimaa sitoneista hankkeista oli stalinin päätös rakentaa kanava vienanmereltä ääniselle 20 kuukaudessa 1930-luvulla. tämä oli samalla neuvostoliiton "näyttö" länsimaille, mihin tuore valtio halutessaan pystyy.

lisää aiheesta: https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/stalinin-kanava-vaati-50000-gulag-vangin-hengen

vojatsun sulku n. 80km kemistä etelään.




poventsassa oli nähtävissä samalla lennätyksellä peräti viisi sulkua. parhaan käsityksen niistä saa kuitenkin googlen satelliitista. sitäpaitsi kanavien kuvaamisen kielsi vartija jyrkästi - ainakin maasta :)



näillä nurkilla miehittivät suomalaiset "fasistit" maata kaukaisimmillaan 1940-luvun alussa. asiasta kertovat jälkipolville sotamuistomerkit, joita usein ovat vanhentuneet tykit. länteenpäin näissä aina tapaa piippu sojottaa. taustalla poventsan erityisen kaunis kirkko. 


empä missään ole nähnyt niin paljon jättiukonputkea, kuin poventsassa. liekö täälläpäin aivan viljelyskasvi, koska sitä kasvoi kymmenillä peltohehtaareilla?



maanantai 23. heinäkuuta 2018

runokarjalassa

jo pari vuotta on ollut mielessä käydä tutustumassa karjalan laulumaihin, niihin samoihin seutuihin, missä mm. elias lönnrot laulatti 1800-luvulla runonlaulajia ja keräsi näin kansalliseeppoksemme kalevalan.  http://www.juminkeko.fi/viena/lonnrot.html
  matkareittimme venäjälle kulki kajaanin pohjoispuolelta, vartiuksen raja-aseman kautta.
 ensimmäinen pysähdyspaikka oli luonnollisesti kostamus. kaupunki poikkeaa yleisilmeeltään huomattavasti muista samankokoisista venäläiskaupungeista, ollen siisti ja moderninnäköinen.


kaupunki rakennettiin osin suomalaisvoimin 1970-80 luvulla käytännössä kylmään korpeen. kekkonen oli lobbaamassa suomalaista osaamista kosyginille kaupungin rakentamisessa ja asiasta on kulttuuritalon pihalla muistuttamassa patsas.



työtä ja toimeentuloa kaupunkilaislle tuo 1946 löydetty rautamalmiesiintymä. avolouhos on todella laaja, useita kilometrejä halkaisijaltaan. sivukiveäkin syntyy ihan jonkun verran...



jalostamon mittasuhteista pääsee käsitykseen kun suhteuttaa niitä etualan kuormureihin.



kostamuksen jälkeen reittimme suuntautui pohjoiseen. hiekkatiet olivat paikoin melko surkeassa kunnossa ja matka eteni hitaasti. voi vain kuvitella, minkälaista näitä reittejä on ajella sadekauden aikana!



ensimmäinen vanha karjalaiskylä oli nimeltään vuokkiniemi. täällä i.k. inha ikuisti valokuvauskojeellaan maisemia jo 1800-luvulla.


koska tämän kuvan ottopaikka oli maastoon merkitty nähtävyytenä, otin kuvan samasta maisemasta tänään. no eihän se ilman dronea olisi onnistunutkaan, koska paikka kasvoi nykyään sankkaa metsää.

 

ensimmäisen päivän päätösetappi oli suunniteltu uhtualle (nyk. kalevala), jonne saavuimme iltamyöhällä. pikku lennätys ennen kaupunkiin saapumista eldankajärven jää-kappaleesta tutulla kiskis-kukkulalla.




 uhtuan keskustaa.



tämän männyn juurella kerrotaan lönnrotin laulattaneen vienalaisia runonlaulajia Triihvo Jamanen ja Varahvontta Lesonen



aamun valo on paljonkin illan valoa parempaa.
etualalla (likopään alueella) jamasen aitta, jossa lönnrot yöpyi retkillään.



paikallinen turistinähtävyys



uhtualla oli myös lentokenttä ja sehän piti tietysti käydä tarkastamassa. vartija kiirehti nopeasti paikalle, kun näki minut kuvailemassa koneita


yllätykseksi hän puhui melko sujuvaa suomea ja kertoi kentällä olevan vain kolme lentolaitetta ja nekin ovat tarkoitetut metsäpalojen kurissapitämiseen.
 cessnalla etsitään, antonovilla pudotetaan palomiehet erämaahan sammuttamaan paloja ja helikopterilla kannetaan vettä ja kalustoa palopaikalle.
 erikoinen sattuma oli, että hänen poikansa harrasti moottoroitua varjoliitoa :)

uhtua jätettiin taakse heti aamusta ja seuraava käyntikohde oli paanajärvi. paanajärven kerrotaan olevan parhaiten alkuperäisenä säilynyt karjalaiskylä ja se onkin WMW:n listalla maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalla. lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paanaj%C3%A4rvi

pahaksi onneksi kylään pääsee ainoastaan lossilla ja sekin kulkee vain aamuisin ja iltaisin. koska olimme paanajärvellä keskellä päivää, olisi kuvat paikasta jääneet ottamatta ilman dronea. juuri ja juuri kantomatkan rajamailta sai tällaiset kuvat:




jälleen kuvakulma kuin i.k inhan tunnetussa valokuvassa, mutta parikymmentä metriä korkeammalta.



tämä olikin viimeinen hiekkatie matkallamme. hienojakoinen pöly oli tunkeutunut auton joka paikkaan. matkaa jatkettiin reikäistä asfalttitietä myöten, mutta siitä lisää seuraavassa blogimerkinnässä...