pakko vielä palata noihin matkamme tieolosuhteisiin. senverran ihmetystä aiheuttivat. erikoisinta oli se, että samalla tieosuudella löytyi ihan kelvollista päällystepintaista tietä, mutta yhtäkkiä se saattoi vaihtua todella reikäiseen. tiehen ei siis pystynyt hetkeksikään "luottamaan", mikä teki ajamisesta välillä aika jännittävää.
ihan aina ei oikein tiennyt, ajaako asfaltti- vai hiekkatietä :)
maantieojia ei oikein ollut missään. päinvastoin, itse tie oli usein ympäröivää maastoa matalammalla.
kuinkahan näitä pitkin liikutaan märkään vuodenaikaan?
liikenneturvallisuusvalistus oli sensijaan tehokasta!
aika usein tien varrelta löytyi tällainen maisema. laajojakin metsäalueita oli kuollut pystyyn "veden vaivaamina"
seuraava etappimme oli kemi, josta kuulemma pääsee laivalla solovetskin saarelle. aivan uloimmasta niemenkärjestä löytyikin yritys, jolla tarjolla laivalippuja, hotellihuoneita sekä vartioitu parkkipaikka autolle. tämä olikin ainoa mahdollisuus päästä laivaan, koska satama sijaitsi yrityksen aidatulla alueella.
merimatka vienanmeren saarelle kesti n. pari tuntia. lokit seurasivat laivaa pitkään ulapalle, koska tiesivät saavansa herkkupaloja matkustajilta.
solovetskin laiturista oli n. kilometrin kävelymatka pääkohteeseen, eli "kremliin" (linnoitus/luostari).
linnoituksessa on kuulemma kaksi miljoonaa kiveä ja ohuin kohta seinässä n. 7 metriä!
jotain ennestään tuttuakin solovetskistä löytyi. pienvenesatamassa oli laiturissa ähtärissä valmistettu vene :)
ehkä mielenkiintoisinta antia oli tutustuminen vankileiri- ja tyrmämuseoon. museon esineistö, kuvat ja filmiesitys kertoivat ajasta, jolloin ihmishenki oli halvimmillaan neuvostoliitossa.
yhteensä vankileirejä oli neuvostoliitossa yli neljäsataa ja niihin joutuivat bolsevikkien "uudelleenkoulutettavaksi" älymystö, talonpojat ja rikolliset, sekä politiikasta eri mieltä olevat.
enimmillään on arvioitu n. 60 miljoonan ihmisen olleen näillä työleireillä.
lisää aiheesta nobelpalkitulta kirjailijalta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag:_Vankileirien_saaristo
juuri solovetskin saarella, Sekirnaja-vuorella sijaitsi yksi pahimmista neuvostokansalaisten kidutuspaikoista.
no, sitten iloisempiin aiheisiin.
paikallinen karjapaimen johdattamassa laumaa pääkadun ylitse.
kemin keskustassa piti tietysti vielä kopteria vähän lennättää.
montaa kuvaa en kerinnyt ottaa, kun paikalle riensi juoksujalkaa maastopukuinen sotilas ja vaati elekielellä ottamaan kopun heti maahan.
siitä alkoikin melkoinen puhelinrumba ja hetkessä paikalle saapui lisää tinanappisia virkailijoita.
aikansa kun siinä huonolla englannilla keskusteltiin, kopteria tutkittuaan ja pikku lahjuksin asiaa edistettiin, totesi korkea-arvoisin heistä "niet broplem" ja päästi jatkamaan matkaa.
yksi suurimmista aikanaan vankityövoimaa sitoneista hankkeista oli stalinin päätös rakentaa kanava vienanmereltä ääniselle 20 kuukaudessa 1930-luvulla. tämä oli samalla neuvostoliiton "näyttö" länsimaille, mihin tuore valtio halutessaan pystyy.
lisää aiheesta: https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/stalinin-kanava-vaati-50000-gulag-vangin-hengen
vojatsun sulku n. 80km kemistä etelään.
poventsassa oli nähtävissä samalla lennätyksellä peräti viisi sulkua. parhaan käsityksen niistä saa kuitenkin googlen satelliitista. sitäpaitsi kanavien kuvaamisen kielsi vartija jyrkästi - ainakin maasta :)
näillä nurkilla miehittivät suomalaiset "fasistit" maata kaukaisimmillaan 1940-luvun alussa. asiasta kertovat jälkipolville sotamuistomerkit, joita usein ovat vanhentuneet tykit. länteenpäin näissä aina tapaa piippu sojottaa. taustalla poventsan erityisen kaunis kirkko.
empä missään ole nähnyt niin paljon jättiukonputkea, kuin poventsassa. liekö täälläpäin aivan viljelyskasvi, koska sitä kasvoi kymmenillä peltohehtaareilla?
ihan aina ei oikein tiennyt, ajaako asfaltti- vai hiekkatietä :)
maantieojia ei oikein ollut missään. päinvastoin, itse tie oli usein ympäröivää maastoa matalammalla.
kuinkahan näitä pitkin liikutaan märkään vuodenaikaan?
liikenneturvallisuusvalistus oli sensijaan tehokasta!
aika usein tien varrelta löytyi tällainen maisema. laajojakin metsäalueita oli kuollut pystyyn "veden vaivaamina"
seuraava etappimme oli kemi, josta kuulemma pääsee laivalla solovetskin saarelle. aivan uloimmasta niemenkärjestä löytyikin yritys, jolla tarjolla laivalippuja, hotellihuoneita sekä vartioitu parkkipaikka autolle. tämä olikin ainoa mahdollisuus päästä laivaan, koska satama sijaitsi yrityksen aidatulla alueella.
merimatka vienanmeren saarelle kesti n. pari tuntia. lokit seurasivat laivaa pitkään ulapalle, koska tiesivät saavansa herkkupaloja matkustajilta.
solovetskin laiturista oli n. kilometrin kävelymatka pääkohteeseen, eli "kremliin" (linnoitus/luostari).
linnoituksessa on kuulemma kaksi miljoonaa kiveä ja ohuin kohta seinässä n. 7 metriä!
jotain ennestään tuttuakin solovetskistä löytyi. pienvenesatamassa oli laiturissa ähtärissä valmistettu vene :)
ehkä mielenkiintoisinta antia oli tutustuminen vankileiri- ja tyrmämuseoon. museon esineistö, kuvat ja filmiesitys kertoivat ajasta, jolloin ihmishenki oli halvimmillaan neuvostoliitossa.
yhteensä vankileirejä oli neuvostoliitossa yli neljäsataa ja niihin joutuivat bolsevikkien "uudelleenkoulutettavaksi" älymystö, talonpojat ja rikolliset, sekä politiikasta eri mieltä olevat.
enimmillään on arvioitu n. 60 miljoonan ihmisen olleen näillä työleireillä.
lisää aiheesta nobelpalkitulta kirjailijalta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag:_Vankileirien_saaristo
juuri solovetskin saarella, Sekirnaja-vuorella sijaitsi yksi pahimmista neuvostokansalaisten kidutuspaikoista.
no, sitten iloisempiin aiheisiin.
paikallinen karjapaimen johdattamassa laumaa pääkadun ylitse.
kemin keskustassa piti tietysti vielä kopteria vähän lennättää.
montaa kuvaa en kerinnyt ottaa, kun paikalle riensi juoksujalkaa maastopukuinen sotilas ja vaati elekielellä ottamaan kopun heti maahan.
siitä alkoikin melkoinen puhelinrumba ja hetkessä paikalle saapui lisää tinanappisia virkailijoita.
aikansa kun siinä huonolla englannilla keskusteltiin, kopteria tutkittuaan ja pikku lahjuksin asiaa edistettiin, totesi korkea-arvoisin heistä "niet broplem" ja päästi jatkamaan matkaa.
yksi suurimmista aikanaan vankityövoimaa sitoneista hankkeista oli stalinin päätös rakentaa kanava vienanmereltä ääniselle 20 kuukaudessa 1930-luvulla. tämä oli samalla neuvostoliiton "näyttö" länsimaille, mihin tuore valtio halutessaan pystyy.
lisää aiheesta: https://historianet.fi/sota/toinen-maailmansota/stalinin-kanava-vaati-50000-gulag-vangin-hengen
vojatsun sulku n. 80km kemistä etelään.
poventsassa oli nähtävissä samalla lennätyksellä peräti viisi sulkua. parhaan käsityksen niistä saa kuitenkin googlen satelliitista. sitäpaitsi kanavien kuvaamisen kielsi vartija jyrkästi - ainakin maasta :)
näillä nurkilla miehittivät suomalaiset "fasistit" maata kaukaisimmillaan 1940-luvun alussa. asiasta kertovat jälkipolville sotamuistomerkit, joita usein ovat vanhentuneet tykit. länteenpäin näissä aina tapaa piippu sojottaa. taustalla poventsan erityisen kaunis kirkko.
empä missään ole nähnyt niin paljon jättiukonputkea, kuin poventsassa. liekö täälläpäin aivan viljelyskasvi, koska sitä kasvoi kymmenillä peltohehtaareilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti