Lukijat

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

seurueena suviseuroille


laihialainen karin ilpo oli niittänyt potilantien varrelta pellon, josta oli helppo isommankin joukon startata pikku kolmiolennolle vaasan seudulle.
 paikalla oli peräti parisenkymmentä kerholaista, joista suurin osa kävi lentämässä.
 


 veli avasi pelin ja toimi myös radiomiehenä koko "löyhälle muodostelmalle" moottoroituja varjoliitimiä.


moilasen ari oli tarkastuslentoa vailla, joten valvoin hänen starttinsa ennen lähtöä taipaleelle.
 arilla tehtävänä tietysti sama kolmiolento, minkä muutkin aikovat tehdä eli laihia-sundom-vaasa-laihia
 tässä kuvassa hannu laihian kuuluisan "rahapuun" yllä.



täällä on vielä nähtävissä paikoin pohjalaista latomerta



sulvan kirkonkylä




suhteellisen kovasta vastatuulesta johtuen matka eteni verkkaisesti söderfjärdenin peltoaukean ylle.
 peltoaukea valiintui käännepisteeksi, koska siellä oli juuri tänä viikonloppuna jotain aivan erityistä nähtävää.
 

vanhoillislestadiolaisten kokoontumisajot eli suviseurat järjestettiin soderfjärdenin meteoriittikraaterissa. alue on joskus ollut merenlahti ja on vieläkin merenpinnan alapuolella, mutta valtavalla pumppauslaitoksella se saadaan pysymään viljelykelpoisena.


viikonlopun aikana 75.000 kävijän rajan uskotaan rikkoontuvan ja paikalle saapui väkeä koko ajan katkeamattomana autoletkana kolmesta suunnasta.



viime aikojen sateet ovat tehneet leiripaikoista mutavelliä, mutta traktoreiden avulla jokainen vaunu/asuntoauto saadaan omalle paikalleen.



osallistujia suviseuroissa näyttäisi olevan peräti 19 eri maasta


tämän jälkeen suuntasin kohti vaasan kaupunkia.matkalla toby å:ksi muuttunut laihianjoki sekä munsmö strömmen kuormittavat ravinteillaan eteläistä kaupunginselkää.



onkilahdessa pidettiin asuntomessut vuonna 2008



abb eli "römppä" on vaasan suurimpia työllistäjiä



urheilupaikat, joista ravirata toimi varalaskupaikkana koko kaupungin yllä lennetyn ajan.



yleisnäkymää vaasasta



vöyrinkaupunki ja taustalla palosaari



ydinkeskustaa parin kuvan verran





vanhan vaasan rauniot (pyhän marian kirkko, triviaalikoulu ja raatihuone) sijaitsevat muutama kilometri keskustasta, mustasaaren puolella. rauniot syntyivät vaasan palon yhteydessa 1852



mustasaaren kirkko


paluumatkalla kävimme tarkastamassa, kuinka lentokentän kiitoradan remontti edistyy. tässä vissiin menossa vesieristysvaihe ?-)



lentoasema on suljettu kuukaudeksi, joten torniin ei tarvinnut pitää nyt yhteyttä



helsinbyssä on laihianjoessa tuollainen erikoinen kolmiaukkoinen kivisilta



vähäkyrön (nyk osa vaasaa) tuulivoimapuisto taitaa olla valmis? ainakin jokaisessa voimalassa väkkärä pyöri jo.



pian tämän kuvan oton jälkeen selän takaa kuului tuttu "moo"ääni ja moottori pysähtyi. olisi kannattanut tankata desin verran enemmän lähtiessä :)
 rahapuun viereen sitten laskuun ja hannu tulikin sitten pian autolla hakemaan.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

aamulenkki länsi-teiskossa

 lyhyellä kotimaanreissulla yövyimme autossa ikaalisissa. aamu valkeni sumuisena, joten aamukahvien jälkeen oli hyvin aikaa lähteä haeskelemaan starttipaikkaa lähiseuduilta.



ajelimme hämeenkyrön ja viljakkalan kautta näsijärven länsirannalle, länsi-teiskon kirkonkylään.
 sumu hälveni matkalla, mutta vielä ennätti ulkoiluttaa kopteria viljakkalassa.


pienen haeskelun jälkeen starttipaikka löytyikin ihan kirkonkylän keskeltä, jossa sopivankokoinen vastaleikattu nurmipelto ja alamäki juuri oikeaan suuntaan :)
  länsi-teiskosta löytyy aivan ne samat elementit, mitkä muistakin vastaavankokoisista kirkonkylistä: lopetettu kansakoulu, lopetettu osuuspankki, lopetettu kyläkauppa, lopetettu posti, seurantalo ja rivitalonpätkä.



kirkonmäki on päässyt pahasti pusikoitumaan. ilmastakäsin ei tahdo millään saada kuvaa rakennuksista. tuo matalampi on kuitenkin se varsinainen kirkko ja vaalea rakennus jonkinlainen avonainen kellotorni/hiljentymispaikka?






                                                                iso järvi, isot veneet!



 ylermin kantavuus on kuulemma 130 tonnia. sillä voi kuskata kesälläkin esim kaivinkoneen ja hirsikehikon näsijärven saareen.



                                                  naapurikylä on nimeltään leppälahti



                                                   mukavannäköisiä mökkimaisemia




kuusjärvi hankalassa paikassa (hankala)


kuru-ylöjärvi-tie poikeluksessa



poikeluksen kyläkauppa ympäristöineen



pitkäjärvi on nimensä veroinen



horisontissa siintää tampereen maamerkki



takaisin lähtöpaikalle.
 kahilan navettaa on kylällä kutsuttu "lehmien kirkoksi" vesitornin muotoilun vuoksi.



 voimalinjan ja jyrkän alamäen takia lasketuminen piti tehdä toiselle peltolohkolle.



 liekö pintatuuli ollut kääntyneenä myötäiseksi vai mikä lie ilmakuoppa sattui juuri olemaan laskukohdassa, kun menin rumasti nurin? 
ei kalusto- eikä henkilövahinkoja :)




tiistai 23. kesäkuuta 2015

juhannuksena perseet tervataan!

jo puolisen vuotta sitten uumoilin polttavani tervaa jussina:
 http://parinapojanjorinoita.blogspot.fi/2015/01/pannutervaa-tulevana-juhannuksena.html

monenlaista valmistelua oli tehty pitkin kevättä. valutusmaljan valu, tervaspuiden pilkkomista, pannun/valutusputken valmistus, lapiohommia jne...

juhannuspäivän aamuna kuitenkin kaikki oli valmiina, tärpättilauhdutinta lukuunottamatta.
 en oikein ollut saanut "teollisuusvakoilullani" selville, millainen sen pitäisi oikein olla?
 tyydyttiin sitten sellaiseen muoviputkikierukkaan, jolla ajattelin saavani puolet ilmaan haihtuvista kaasuista nesteytettyä talteen?

aluksi valikoidut tervaspuut asetellaan tiiviisti pannuun. nämä tervaroson vaurioittamat puunosat mulle toimitti pasi tanhuanpää lehtimäen metsistä.
 kiitokset pasi!
 valikoituja olivat siten, että vain puun pinnassa näkyi olevan tervasta, joten niitä sitten pyttyyn. sydänpuilla lämmitettiin pannua...



tiiviisti puilla täytetty pytty käännetään valutusmaljan päälle, sitä varten muotoiltuun uraan. tiivistysaineena käytettiin savea.
 hapen pääsy pannuun kun pilaisi koko satsin :(



tulikehävormun tarkoituksena on hyötysuhteeltaan tehokas poltto. että poltossa käytetty lämpö kohdistuu pääosin pannuun, eikä "mene harakoille"



tervapannu palaa!



jo puolen tunnin päästä putkesta alkaa tulla savua ja outoa ruskeaa nestettä.
sitä kutsutaan "tervankuseksi"



muutama litra tulee panoksesta ensin tervankusta ja sitten tavara alkaa käydä sakeammaksi, virtaus suuremmaksi sekä kuumemmaksi. on aika vaihtaa metallinen pöntto valutusputken alle



aikaa polttoprosessiin meni n. 4 tuntia, jonka jälkeen tervan tulo ehtyi. ei se siitä enää muuttunut, vaikka kuinka lisäsi pökköä pesään. vain tiputtamalla tuli, kun parhaimmillaan tuli polton puolivälissä n. litra/10 min.

tärpätin talteenotto palokaasuista epäonnistui monellakin tapaa.
 lauhdutinlaitteisto oli alimitoitettu. imuputki saisi olla mieluiten halkaisijaltaan ainakin 10cm, ehkä isompikin?
 lisäksi jäähdytystä pitää miettiä sellaisella kaasun virtausmäärällä vielä ihan uudestaan...


ihan kiva kokeilu ja paljon oppi uutta taas :)

ensi juhannuksena koetetaan uudestaan ja sitten otetaan myös tärpätit ym. kaasuissa piilevät eliksiirit tarkemmin taleteen!

tervaa saatiin nyt n. 15 litraa, tervankusta nelisen litraa ja tärpättiäkin pari litraa.


senverran vielä, että perseet jäi lopulta tervaamatta.
 aika tehokasta ainetta on kuitenkin tarttumaan ihoon, koska mulla ei oo vieläkään kädet normiväriset!



keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

perhosenlentoa perhosta karstulaan

olen usein kuvaillut paramoottorilentämistä termikkikelillä "perhosen lennoksi" ja samalla laitteella stabiilissa ilmassa "joutsenen lennoksi". tiedättehän, perhosen lento on usein melkoista puikkelehtimista, kun taas joutsen lentää suoraan ja vakaasti. kyse on tietysti siitä, että painavaa lentolaitetta eivät ilman epätasaisuudet nakkele, kun taas kevyt tuntee jokaisen pienenkin ilmakuopan ja nousevan ilmamassan.
 tuuli oli ihanteellinen, mutta koska starttasin jo pian kuuden jälkeen kumpupilviselle taivaalle, oli ilmassa eloa selvästi tavan paramoottorilentoa enemmän. startti tapahtui perhon oksakoskelta ja plaanissa luki että karstulan kiminkiin laskuun.
 kuviakin tuli otettua :)
 perhon oksakoskea




joku rakentanut tupansa perhonjoen saareen



täällä kokkonevan pelloilla oli v. 2005 kesällä n. 70.000 ihmistä!



jaa ette usko vai?
 tässä valokuva todisteeksi:
(suviseurat)




alkumatka oli lennetty lähes täyspilvikaton alla, korkeutta ei tahtonut välillä saada pidettyä tarpeeksi kaasu pohjassakaan, mutta perhon keskustan yllä oli taivaassa auringonmentävä reikä.
 kuinkahan tuo mahtaa rytyyttää?


perhon keskusta on yleisilmeeltään siisti. joenranta on rakennettu viihtyisän näköiseksi ulkoilualueeksi siltoineen ja kevyenliikenteen väylineen.




olin liikkeellä ilman hanskoja ja jo alkumatkasta käsiä hieman palelti vaikka kesä on jo pitkällä. perhon kuntakeskuksen paikkeilla ilma kummasti yhtäkkiä  lämpeni.
  iso käsi tarttui hartioista ja nosti hetkessä äijän muutaman sata metriä korkeammalle. laajaa nostoaluetta piisasi n. parin kilometrin matkan ajan ja siinä olisi halutessaan päässyt korkeallekin.
 no, me paramotoristit emme tapaa kääntää matkalennolla rintamasuuntaa lähtöpaikkaa kohti ;)

möttösessä armahtava pilviverho tuli auringon eteen ja keli muuttui kelvolliseksi kuin taikaiskusta.


jetta-talotehdas




möttönen on vireännäköinen kylä. toimiva huoltoasema, sekatavarakauppa (josta löytyy kuulemma ihan kaikkea) ja runsaasti uusia omakotitaloja antavat kuvan tulevaisuuteen uskovasta kyläkunnasta.



edellisessä kuvassa oltiin perhonjoen latvoilla eli vedenjakajaseudulla liikutaan.

kortejoki virtaa jo toiseen suuntaan ja laskee vetensä kyyjärveen.

 tällaista perinteistä peltomaisemaa tapaa enää harvoin latoineen ja sarkaojineen.



peuralamminneva odottaa kuokkijaansa. tie on jo nevan reunaan tehty ;)



betsetin betonielementtitehdas kyyjärvellä




kyyjärven keskustaa ei ole pilattu turhan suurella koolla



arvailin kyyjärven nimen syntyhistoriaan liittyvän tämän luikertelevan muotoisen salonniemen, mutta olin kuulemma väärässä...



jokiosuus kyyjärvestä kiminginjärveen on leveä



tällä padolla säännöstellään kyyjärven pintaa oikarinjoessa.
 

jo menomatkalla perhoon olin pistänyt auton ikkunasta merkille mainion laskupaikan kimingin kylältä valtatien varrelta. vastaniitettyä kiitoteitä kolmelle tuulensuunnalle!
 järven pinta juorusi, mitä kiitotietä kannattaa laskussa käyttää :)


heti laskun jälkeen talon isäntä tuli pellolle katsomaan, sattuiko henkilövahinkoja?
 tovin jutusteltuamme, suostui vielä viemään mut autolla lähtöpaikalle.
kiitokset vielä kyydistä sinne kiminkiin!