olen usein kuvaillut paramoottorilentämistä termikkikelillä "perhosen lennoksi" ja samalla laitteella stabiilissa ilmassa "joutsenen lennoksi". tiedättehän, perhosen lento on usein melkoista puikkelehtimista, kun taas joutsen lentää suoraan ja vakaasti. kyse on tietysti siitä, että painavaa lentolaitetta eivät ilman epätasaisuudet nakkele, kun taas kevyt tuntee jokaisen pienenkin ilmakuopan ja nousevan ilmamassan.
tuuli oli ihanteellinen, mutta koska starttasin jo pian kuuden jälkeen kumpupilviselle taivaalle, oli ilmassa eloa selvästi tavan paramoottorilentoa enemmän. startti tapahtui perhon oksakoskelta ja plaanissa luki että karstulan kiminkiin laskuun.
kuviakin tuli otettua :)
perhon oksakoskea
joku rakentanut tupansa perhonjoen saareen
täällä kokkonevan pelloilla oli v. 2005 kesällä n. 70.000 ihmistä!
jaa ette usko vai?
tässä valokuva todisteeksi:
(suviseurat)
alkumatka oli lennetty lähes täyspilvikaton alla, korkeutta ei tahtonut välillä saada pidettyä tarpeeksi kaasu pohjassakaan, mutta perhon keskustan yllä oli taivaassa auringonmentävä reikä.
kuinkahan tuo mahtaa rytyyttää?
perhon keskusta on yleisilmeeltään siisti. joenranta on rakennettu viihtyisän näköiseksi ulkoilualueeksi siltoineen ja kevyenliikenteen väylineen.
olin liikkeellä ilman hanskoja ja jo alkumatkasta käsiä hieman palelti vaikka kesä on jo pitkällä. perhon kuntakeskuksen paikkeilla ilma kummasti yhtäkkiä lämpeni.
iso käsi tarttui hartioista ja nosti hetkessä äijän muutaman sata metriä korkeammalle. laajaa nostoaluetta piisasi n. parin kilometrin matkan ajan ja siinä olisi halutessaan päässyt korkeallekin.
no, me paramotoristit emme tapaa kääntää matkalennolla rintamasuuntaa lähtöpaikkaa kohti ;)
möttösessä armahtava pilviverho tuli auringon eteen ja keli muuttui kelvolliseksi kuin taikaiskusta.
jetta-talotehdas
möttönen on vireännäköinen kylä. toimiva huoltoasema, sekatavarakauppa (josta löytyy kuulemma ihan kaikkea) ja runsaasti uusia omakotitaloja antavat kuvan tulevaisuuteen uskovasta kyläkunnasta.
edellisessä kuvassa oltiin perhonjoen latvoilla eli vedenjakajaseudulla liikutaan.
kortejoki virtaa jo toiseen suuntaan ja laskee vetensä kyyjärveen.
tällaista perinteistä peltomaisemaa tapaa enää harvoin latoineen ja sarkaojineen.
peuralamminneva odottaa kuokkijaansa. tie on jo nevan reunaan tehty ;)
betsetin betonielementtitehdas kyyjärvellä
kyyjärven keskustaa ei ole pilattu turhan suurella koolla
arvailin kyyjärven nimen syntyhistoriaan liittyvän tämän luikertelevan muotoisen salonniemen, mutta olin kuulemma väärässä...
jokiosuus kyyjärvestä kiminginjärveen on leveä
tällä padolla säännöstellään kyyjärven pintaa oikarinjoessa.
jo menomatkalla perhoon olin pistänyt auton ikkunasta merkille mainion laskupaikan kimingin kylältä valtatien varrelta. vastaniitettyä kiitoteitä kolmelle tuulensuunnalle!
järven pinta juorusi, mitä kiitotietä kannattaa laskussa käyttää :)
heti laskun jälkeen talon isäntä tuli pellolle katsomaan, sattuiko henkilövahinkoja?
tovin jutusteltuamme, suostui vielä viemään mut autolla lähtöpaikalle.
kiitokset vielä kyydistä sinne kiminkiin!
tuuli oli ihanteellinen, mutta koska starttasin jo pian kuuden jälkeen kumpupilviselle taivaalle, oli ilmassa eloa selvästi tavan paramoottorilentoa enemmän. startti tapahtui perhon oksakoskelta ja plaanissa luki että karstulan kiminkiin laskuun.
kuviakin tuli otettua :)
perhon oksakoskea
joku rakentanut tupansa perhonjoen saareen
täällä kokkonevan pelloilla oli v. 2005 kesällä n. 70.000 ihmistä!
jaa ette usko vai?
tässä valokuva todisteeksi:
(suviseurat)
alkumatka oli lennetty lähes täyspilvikaton alla, korkeutta ei tahtonut välillä saada pidettyä tarpeeksi kaasu pohjassakaan, mutta perhon keskustan yllä oli taivaassa auringonmentävä reikä.
kuinkahan tuo mahtaa rytyyttää?
perhon keskusta on yleisilmeeltään siisti. joenranta on rakennettu viihtyisän näköiseksi ulkoilualueeksi siltoineen ja kevyenliikenteen väylineen.
olin liikkeellä ilman hanskoja ja jo alkumatkasta käsiä hieman palelti vaikka kesä on jo pitkällä. perhon kuntakeskuksen paikkeilla ilma kummasti yhtäkkiä lämpeni.
iso käsi tarttui hartioista ja nosti hetkessä äijän muutaman sata metriä korkeammalle. laajaa nostoaluetta piisasi n. parin kilometrin matkan ajan ja siinä olisi halutessaan päässyt korkeallekin.
no, me paramotoristit emme tapaa kääntää matkalennolla rintamasuuntaa lähtöpaikkaa kohti ;)
möttösessä armahtava pilviverho tuli auringon eteen ja keli muuttui kelvolliseksi kuin taikaiskusta.
jetta-talotehdas
möttönen on vireännäköinen kylä. toimiva huoltoasema, sekatavarakauppa (josta löytyy kuulemma ihan kaikkea) ja runsaasti uusia omakotitaloja antavat kuvan tulevaisuuteen uskovasta kyläkunnasta.
edellisessä kuvassa oltiin perhonjoen latvoilla eli vedenjakajaseudulla liikutaan.
kortejoki virtaa jo toiseen suuntaan ja laskee vetensä kyyjärveen.
tällaista perinteistä peltomaisemaa tapaa enää harvoin latoineen ja sarkaojineen.
peuralamminneva odottaa kuokkijaansa. tie on jo nevan reunaan tehty ;)
betsetin betonielementtitehdas kyyjärvellä
kyyjärven keskustaa ei ole pilattu turhan suurella koolla
arvailin kyyjärven nimen syntyhistoriaan liittyvän tämän luikertelevan muotoisen salonniemen, mutta olin kuulemma väärässä...
jokiosuus kyyjärvestä kiminginjärveen on leveä
tällä padolla säännöstellään kyyjärven pintaa oikarinjoessa.
jo menomatkalla perhoon olin pistänyt auton ikkunasta merkille mainion laskupaikan kimingin kylältä valtatien varrelta. vastaniitettyä kiitoteitä kolmelle tuulensuunnalle!
järven pinta juorusi, mitä kiitotietä kannattaa laskussa käyttää :)
heti laskun jälkeen talon isäntä tuli pellolle katsomaan, sattuiko henkilövahinkoja?
tovin jutusteltuamme, suostui vielä viemään mut autolla lähtöpaikalle.
kiitokset vielä kyydistä sinne kiminkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti