perhosenlentoa perhosta karstulaan

olen usein kuvaillut paramoottorilentämistä termikkikelillä "perhosen lennoksi" ja samalla laitteella stabiilissa ilmassa "joutsenen lennoksi". tiedättehän, perhosen lento on usein melkoista puikkelehtimista, kun taas joutsen lentää suoraan ja vakaasti. kyse on tietysti siitä, että painavaa lentolaitetta eivät ilman epätasaisuudet nakkele, kun taas kevyt tuntee jokaisen pienenkin ilmakuopan ja nousevan ilmamassan.
 tuuli oli ihanteellinen, mutta koska starttasin jo pian kuuden jälkeen kumpupilviselle taivaalle, oli ilmassa eloa selvästi tavan paramoottorilentoa enemmän. startti tapahtui perhon oksakoskelta ja plaanissa luki että karstulan kiminkiin laskuun.
 kuviakin tuli otettua :)
 perhon oksakoskea

joku rakentanut tupansa perhonjoen saareen

täällä kokkonevan pelloilla oli v. 2005 kesällä n. 70.000 ihmistä!

jaa ette usko vai?
 tässä valokuva todisteeksi:
(suviseurat)

alkumatka oli lennetty lähes täyspilvikaton alla, korkeutta ei tahtonut välillä saada pidettyä tarpeeksi kaasu pohjassakaan, mutta perhon keskustan yllä oli taivaassa auringonmentävä reikä.
 kuinkahan tuo mahtaa rytyyttää?

perhon keskusta on yleisilmeeltään siisti. joenranta on rakennettu viihtyisän näköiseksi ulkoilualueeksi siltoineen ja kevyenliikenteen väylineen.

olin liikkeellä ilman hanskoja ja jo alkumatkasta käsiä hieman palelti vaikka kesä on jo pitkällä. perhon kuntakeskuksen paikkeilla ilma kummasti yhtäkkiä  lämpeni.
  iso käsi tarttui hartioista ja nosti hetkessä äijän muutaman sata metriä korkeammalle. laajaa nostoaluetta piisasi n. parin kilometrin matkan ajan ja siinä olisi halutessaan päässyt korkeallekin.
 no, me paramotoristit emme tapaa kääntää matkalennolla rintamasuuntaa lähtöpaikkaa kohti ;)

möttösessä armahtava pilviverho tuli auringon eteen ja keli muuttui kelvolliseksi kuin taikaiskusta.


jetta-talotehdas

möttönen on vireännäköinen kylä. toimiva huoltoasema, sekatavarakauppa (josta löytyy kuulemma ihan kaikkea) ja runsaasti uusia omakotitaloja antavat kuvan tulevaisuuteen uskovasta kyläkunnasta.

edellisessä kuvassa oltiin perhonjoen latvoilla eli vedenjakajaseudulla liikutaan.

kortejoki virtaa jo toiseen suuntaan ja laskee vetensä kyyjärveen.

 tällaista perinteistä peltomaisemaa tapaa enää harvoin latoineen ja sarkaojineen.

peuralamminneva odottaa kuokkijaansa. tie on jo nevan reunaan tehty ;)

betsetin betonielementtitehdas kyyjärvellä

kyyjärven keskustaa ei ole pilattu turhan suurella koolla

arvailin kyyjärven nimen syntyhistoriaan liittyvän tämän luikertelevan muotoisen salonniemen, mutta olin kuulemma väärässä...

jokiosuus kyyjärvestä kiminginjärveen on leveä

tällä padolla säännöstellään kyyjärven pintaa oikarinjoessa.
 

jo menomatkalla perhoon olin pistänyt auton ikkunasta merkille mainion laskupaikan kimingin kylältä valtatien varrelta. vastaniitettyä kiitoteitä kolmelle tuulensuunnalle!
 järven pinta juorusi, mitä kiitotietä kannattaa laskussa käyttää :)

heti laskun jälkeen talon isäntä tuli pellolle katsomaan, sattuiko henkilövahinkoja?
 tovin jutusteltuamme, suostui vielä viemään mut autolla lähtöpaikalle.
kiitokset vielä kyydistä sinne kiminkiin!

perhonjokea pitkin

kokoonnuimme parin oppilaan kera perhonjoen mutkaan, räyrinki- nimisen kylän laitamille lauantaiaamun huippukelin houkuttelemana.

tässä lappajärveläinen jussi vetää aamukasteista siipeään lentotilaan:

 

aleksi seinäjoelta on jo sen lentotilaan saanutkin ja ponkii lisää vaihtia ilmaan päästäkseen!

itsekin lähdin heti perään, aikomuksena seurailla perhonjokea alaveteliin asti.
oudot ovat perhonjoen tiet.
 tässä joki käytännössä häviää näköpiiristä haapa"järveen"

joku isäntä on rantaluhdasta jo peltoakin ennättänyt väsäämään...

räyringin kyläkeskus

"kylä ilman naisia" tv-sarjan päänäyttämö

alaspää räyringinjärven pohjoispäässä

perhonjoki ja halsuanjoki yhtyvät siponkoskella. tästä eteenpäin joki tunnetaan nimellä perhonjoki. nimenä myös vetelinjokea käytetään.

heikkilää vetelissä:

vetelin keskustaa:

jonkun verran piti nähdä vaivaa, että saa kellotornin varjot piiloon kuvaottohetkellä. ihan sama ei onnistunut yhtäaikaa kirkontornin kanssa...

 perhonjkilaaksoa vetelin-kaustisen välillä. kuvassa vimpelin tie kohtaa vt13 (jkl-kokkola)
ja kappas vaan, oppilaat ajelee vastaan kuvan oik. yläkulmassa!

prusikoukku huntuksessa

kaustisella oli meneillään jokavuotiset kansanmusiikkifestivaalit

kansantaiteen keskus, nuorisoseura, urheilukenttä ym.

kaustinen on suomen pienimpiä kaupunkistatuksen saaneita

kirkkoa remontteerataan

matka jatkui perhonjokea seuraten.
 merkittävännäköistä turkistarhausta jylhäntien varrella

 
 kylät täällä ovat pieniä. niin pieniä, että niitä mahtuu kolme samaan kuvaan:
 puumala, paavola ja känsälä

nikula on jo vähän isompi

samanniminen ravirata

tästä poikkesin reitiltä kurkkaamaan, mitä teerijärvelle kuuluu?

kieliraja kulkee vahvana teerijärven ja kaustisten välillä. olisiko jossain tuolla nevojen seassa?

kylmä silmä tuijottaa...

aiemmin itsenäinen kunta
teerijärvi on ollut eräs kruunupyyn kylistä jo yli 50 vuotta

teerijärven keskustaa

merkittävän näköinen teollisuuslaitoskin täällä metsässä!

sitten takaisin perhonjoelle, josta löytyi tällainen saari.
 kyseessä on mankkilansaari salonkylässä.

melkoiset maansiirtotyöt on tehty aikoinaan perhonjoen keskiosan järviryhmän tuntumassa. pengerryksiä ja padotuksia on tehty tulvansuojelutoimenpiteinä sekä vesivoimatalouden vuoksi.
järvet vasemmalta: paasila, stora kutusträsket, isojärvi ja kuhalampi

nyt tultiin kokkola-pietarsaaren lentokentän lähialueelle, mutta koska tornissa ei ollut ketään, tyydyin huutelemaan jaksolla pari toimintailmoitusta.
 puuroniemi

mielenkiintoisia kuvioita viitaveden lokalammessa

sittenpä määränpää jo häämöttää. eipä ollut enää bensaakaan kuin litran verran tankin pohjalla.
 alavetelin nuorisoseurantalo ja urheilukenttä.

kirkkopihaa on myllätty hiljattain.

alavetelikin on nykyään osa kruunupyytä.
laskuduin joen "väärälle" puolelle, koska sieltä löytyi laaja lyhyeksi leikattu heinäpelto. matkaa vaan tulisi aika paljon kävellä lompsutella kyläkeskukseen aamukahville, kun ei sattunut siltaa olemaan juuri kylän kohdalla...

kylätietä kävellessäni lähitalosta tuli eräs vanhempi pariskunta sanalle, mutta kun ruotsinkielen taitoni on niin onnetonta, yritin sitten englanniksi hieman kommunikoida. jonkun aikaa kömpelöä englantia puhuttuamme paljastui, että me molemmathan ymmärrämme täydellisesti erästä yhteistä kieltä eli suomea :))

 sain kyydin pariskunnan pojalta varsin eksoottisella kulkupelillä. tuli ihan mieleen kuljetus vuorelle turkin alanyassa ;)
 kiitokset kyydistä sinne alaveteliin!