Seuraajat

sunnuntai 30. elokuuta 2015

opekurssin II jakso oulussa

pitkä viikonloppu takana oulussa ja kaikki kurssille osallistuneet opeoppilaat saivat hyväksytysti kurssin suoritettua.
 onnea uusille varjoliito-opettajille!

 muutama kuva viikonlopulta.

perjantaina opettajajohtoista koulutusta sisätiloissa, eli minä ja taavi "paasasimme" sil:n koulutusohjeen mukaisista aiheista, ihmeen hyvin oppilaamme silti pysyivät hereillä.



lauantaina oli vuorossa lisää paasaamista sekä oppilaiden arvosteltavat teoriaoppituntien pitämiset.
 näissä pääsimme kerran jopa ulos asti, kun mikko piti oppituntinsa ja havainnollisti aihetta oikean varjoliitimen avulla.


taavi ja ville astelevat tässä tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen reippaana hotellistamme, aikomuksena lähteä ahmosuon lentokentälle tositoimiin.



olimme saaneet paikallisesta kerhosta nk. harjoitusoppilaita opekokelaiden paimennettavaksi.
 ryhmä jaettiin kahteen osaan, jossa toinen porukka opetti "oppilailleen" maakäsittelytekniikoita ja toinen varsinaista lentotoimintaa.

antti tarkastamassa "oppilaan" varusteita ennen lentosuoritusta.



ville asettelemassa "oppilaansa" kanssa liidintä lentoonlähtöasentoon.



harjoitusoppilas hinauksessa.



toinen harjoitusoppilas joutuu "onnettomuuteen" laskussaan.
 (tällä järjestetyssä tilanteessa tarkkaillaan, kuinka opekokelas reagoi aidolta vaikuttavaan tilanteeseen)




janne briiffaa "oppilastaan", taavi seuraa opetusnäytettä ja jere sekä jekki seuraavat tilannetta omaa vuoroaan odotellessa.



elina antamassa palautetta omalle harjoitusoppilaalleen.


 nälkäisenä ei tarvinnut ahmosuolla olla.
oulun icaros-team oli järjestänyt ravintolapalvelut aivan kiitotien viereen, simon toimiessa grillimestarina.



lopuksi ehdimme vielä ihmetellä porukalla kangookin painopisteen säätöjä...



...sekä ihastella kerhon upeasti maalattua kuljetuskärryä!


päällimmäiseksi mielikuvaksi itselleni jäi, että onnistuimme taavin kanssa saamaan tälle motivoituneelle porukalle ne työkalut, joiden avulla he taas kerhoissaan edistävät turvallisella tavalla mielenkiintoisen ja koukuttavan lajin leviämistä.
 näissä koulutustilaisuuksissa on se mukava puoli, että antaessaan aina myöskin saa.
itsekin nimittäin välillä huomaa, että se oma tapa tehdä asioita ei olekaan ainoa oikea, tai välttämättä edes paras tapa tehdä asioita.

näkemiin oulu!

tiistai 25. elokuuta 2015

selvästi erossa pilvestä!

  nyt kun kaikki sääennusteet lupaavat matalapaineista ilmaa pitkän korkeapaineen jälkeen suomeen, oli viimeinen tilaisuus käydä haistelemassa hieman ilmaa korkeammaltakin!
 suihkon pellolle sain houkuteltua artonkin ja peräjulkkaa taivaalle sitten heti alkuvalmistelujen jälkeen.
 mulla tällä kertaa kuitenkin hieman tavanomaisesta poikkeava plaani.
 ähtärin maisemat on tullut vuosien varrella jo nähtyä ja  on tosi vaikea motivoida itseään enää lähteä lentämään juuri ähtärissä.
 yksi laji kuitenkin on päässyt hieman unholaan. nimittäin "korkealento"
 mullahan on nyt tehokas lainamoottori kerholta (kun on oma rikki) ja arto lupasi tuoda vielä nostovoimaisen, mutta hitaan kerhon edenin (siiven) pelipaikalle.

arto vääräkosken rämeikön yllä



ähtärinjärvi.
pilvenkorkeudelle on vielä matkaa...


jatketaanpa poraamista ylöspäin.
 arvailen nyt olevani pilven alarajan tuntumassa?
 välivesi, hankavesi ja taustalla niemisvesi sekä pemu



pahus, kun hanskat jäi maahan. kylmä hiipii kyntysiin, vaikka helle maassa lähtiessä olikin...



inhaa





valkeinen, välivesi ja hankavesi moksunjärvineen...




ennen lentoa ajattelin, että esim lappajärvi näkyisi selvästi noista korkeuksista. ilmassa oleva kosteus kuitenkin esti vaakanäkyvyyden pidemmälle. alaspäin tähyillessä utu ei kuitenkaan haitannut.

 ähtärin keskusta:




katoppa, miten pieneltä näyttää ähtärin lentokenttä!



tuollainen pilvenmölli oli auringon puolella




myötävaloon pilvet on kuitenkin kiitollisempia kuvata ;)
alaoikealla perännejärvi eli lapsuuden kotimaisemissa liikutaan.



puolisentoista tuntia oli aikaa kulunut ja olin päässyt melkein pilveen kiinni. noissa korkeuksissa kuitenkin lentosäännöt estävät menemästä tätä lähemmäksi....


pian tämän jälkeen sammutin moottorin ja matka takaisin maan pinnalle alkoi. kaarteluja vajoaman tehostamiseksi, omiin ajatuksiin uppoamista, tuulen vinkumista punoslinjoissa kuunnellen, maisemasta nauttimista ja jopa "korvat" tein ajankuluksi liitimellä ehkä ensimmäisen kerran kai 15 vuoteen. (jo peruskurssilla opetettava pakollinen "niksi", millä saa vajoamaa nopeutettua)

pikkuhiljaa lämpö palasi takaisin jäseniin ja muistutti mieleen, että maanpinnalla on lähes hellelukemat.
kappas, siellähän on joku riippuliidinkin liikenteessä...




artohan se siellä on laskeutunut peltoon. samaa suunnittelin, mutta loppulähestymisen aikana bensa yllättäen loppui. no, tein sitten laskun naapurin pellolle, josta arto mut saapui hakemaan.
harkitsin kyllä tovin liukumista starttipellolle, mutta pelko iltapäivälehtien huomisista otsikoista pakotti laskeutumaan varmaan paikkaan ;)


paramoottorilla tulee yleensä lenneltyä muutamien satojen metrien korkeudella. melko puuduttavaa hommaahan tuo korkeuksiin poraaminen moottori huutaen onkin, mutta joskus sielläkin on kiva käydä. edellisestä käynnistä onkin jo melko monta vuotta. tähän loppuun vielä kuva harrastuksen alkuajoilta samasta teemasta. tuolloin tarkoituksella yritin "korkeusennätystä" kaverin tandemsiivellä. taisi se siihen aikaan epävirallinen suomenennätys ollakin jonkun aikaa. nykyään lukema alkaa kuulemani mukaan vitosella...





keskiviikko 19. elokuuta 2015

vanhan kertausta, mutta niin mukavaa!

 pyylammen vesahan se kertoi palstoilla aikeista pitää lentohappeninki alavuden sulkavankylällä tänään.
 aluksi kokoonnuimme vuosisatoja vanhan kantatilan aitta"baariin" nauttimaan tervetulo ka...hvit mustikkapiirakan kera. ompas vesa ollu ahkerana näemmä mustikkametsässäkin...

 isännän on helppo luvata käyttää koko suuren peltoaukean parasta paikkaa paramoottoristartteihin.
 harmi, että tuulikki ei täysin osannut kantaansa vakiinnuttaa koko illan aikana. tästä seurasi, että jotkut (itseni ohella) joutuivat yrittämään ylösnousemusta myös toisenkin kerran.



sitten matkaan!
tässä hannu yrittää täydellä tankilla tyyneen (tai oikeastaan lievään sivutuuleen, joka on tyyneäkin pahempi vaihtoehto starttihetkelle)



sapsalammen maisemia ei lakkaa ihastelemasta, vaikka olisi jokusen kerran jo aiemminkin ne nähnyt...




nyt liikutaan jälleen aivan ydinkeskustassa. tällä kertaa liedenpohjan!




no mikä se semmonen kylä, missä ei omaa kirkkoa olisi?




paikallisetkaan eivät osaa kertoa, mikä erottaa liedenpohjan tulijoesta? molemmat tarkoittavat samaa asiaa, vaikkakin tulijoen taloryhmä on n. kilometrin päässä liedenpohjan keskustasta!



kerran niin maineikas vainionpään saha toisveden rannalla. liekö mitään toimintaa enää nykyään tällä kiinteistöllä?



grynderi on ostanut halvalla järvenrantaa ja tehnyt siihen mökkejä myyntiin!
(ent. tampereen kesäsiirtolan alue)



paskasta biokaasua.
 raha ei haise...



haukkanevan luonnonsuojelualue



sulkavankylän peltoaukea. aukean takareunassa häämöttää lentoonlähtöpaikkamme.





lienee tämän nevan turveyrittäjän nostourakka "kussut" tänä kesänä..?



sulkavankylän vilkkaista paikoista kaikkein vilkkain.
 lopetettu kansakoulu ja lopetettu kyläkauppa...



n. tunnin lennon jälkeen alkoi näkyä tuttuja maisemia ja oli aika mennä laskuun.
 tuon talon pihan aittabaarissa muuten tarjoiltiin sitä mehevää mustikkapiirakkaa ja vahvaa kahvia juuri ennen lentosessiota :)



kiitos vesa lentohappeningin isännöimisestä!
jos ei kukaan näitä viitsisi järjestää, jäisivät kimppalennot usein suunnitteluasteelle...

maanantai 17. elokuuta 2015

vl-opekurssi 1. jakso oulussa


  jokunen aika sitten siitosen taavi pyysi mua jakamaan opevastuuta oulun icaros-teamin järjestämälle varjoliidon opettajakurssilla.
 minuthan nyt on helppo suostutella vaikka mihin, eikä tähänkään tehtävään juuri mua maanitella tarvinnut.
kurssi on historiallinen siinä mielessä, että se on ensimmäinen, jonka järjestää joku muu taho kuin suio (suomen urheiluilmailuopisto räyskälässä). taustalla on sellainen seikka, että suurin osa oppilaista on juuri oulun icaros-teamin jäseniä ja välimatkojen takia järkevintä oli että muhammed menee vuoren luo, eikä päinvastoin.
varjoliito-opettajakurssin koulutusohjeen mukaan kurssi kestää kuusi päivää, joten aloittelimme hyvissä ajoin perjantaina kokoontumalla oulun maikkulaan, raahen aikun tiloihin teoriaopintoja varten.
 koska sunnuntaille oli luvassa loistavaa lentokeliä, käytimme mahdollisuuden hyväksi ja menimme ahmosuon lentokentälle ottamaan vastaan opekokelaiden tarkastuslennot sekä simuloimme käytännön lentokoulutustilanteita. siihen kuuluivat lentoonlähtötarkastukset, oppilaan opastaminen radiolla koulutuslennon aikana jne...

muutama kuva ahmosuolta:


antti eläytyy lennonopettajan rooliin ja jere samanaikaisesti oppilaan rooliin sekä valmistautuu omaan tarkastuslentoonsa.



tässä taavin valvovan silmän alla janne pelaa open paikkaa elinan"ensimmäisen korkean lennon" lähtötarkastuksissa.



kurssi poseeraa kameralle ja taustalla jere valmistautuu tarkkuuslaskuun tarkastuslentonsa päätteeksi.



elina kun on lentänyt vuosikaudet lähinnä kanadan ja nepalin vuoristoissa, ei hinaustoiminnasta ole ehtinyt suomessa juuri kokemusta kertyä. niinpä laitoimme hänet hankkimaan lisää hinauskokemusta ja hyvinhän elina hinasi!



kentällä oli muuten oikein vilkasta lentotoimintaa, johtuen tietysti loistavista sääolosuhteista.
 pienkoneita, laskuvarjohyppytoimintaa, rc-laitteita ja jopa yksi suihkukonekin!





päivän päätteeksi taavikin ennätti vielä ottaa yhden hinauksen.



the "virallinen kurssikuva"


parin viikon päästä jatketaan.
toivottavasti säät suosii silloin samalla tavalla!