opekurssin II jakso oulussa

pitkä viikonloppu takana oulussa ja kaikki kurssille osallistuneet opeoppilaat saivat hyväksytysti kurssin suoritettua.
 onnea uusille varjoliito-opettajille!

 muutama kuva viikonlopulta.

perjantaina opettajajohtoista koulutusta sisätiloissa, eli minä ja taavi "paasasimme" sil:n koulutusohjeen mukaisista aiheista, ihmeen hyvin oppilaamme silti pysyivät hereillä.

lauantaina oli vuorossa lisää paasaamista sekä oppilaiden arvosteltavat teoriaoppituntien pitämiset.
 näissä pääsimme kerran jopa ulos asti, kun mikko piti oppituntinsa ja havainnollisti aihetta oikean varjoliitimen avulla.

taavi ja ville astelevat tässä tänä aamuna hyvin nukutun yön jälkeen reippaana hotellistamme, aikomuksena lähteä ahmosuon lentokentälle tositoimiin.

olimme saaneet paikallisesta kerhosta nk. harjoitusoppilaita opekokelaiden paimennettavaksi.
 ryhmä jaettiin kahteen osaan, jossa toinen porukka opetti "oppilailleen" maakäsittelytekniikoita ja toinen varsinaista lentotoimintaa.

antti tarkastamassa "oppilaan" varusteita ennen lentosuoritusta.

ville asettelemassa "oppilaansa" kanssa liidintä lentoonlähtöasentoon.

harjoitusoppilas hinauksessa.

toinen harjoitusoppilas joutuu "onnettomuuteen" laskussaan.
 (tällä järjestetyssä tilanteessa tarkkaillaan, kuinka opekokelas reagoi aidolta vaikuttavaan tilanteeseen)

janne briiffaa "oppilastaan", taavi seuraa opetusnäytettä ja jere sekä jekki seuraavat tilannetta omaa vuoroaan odotellessa.

elina antamassa palautetta omalle harjoitusoppilaalleen.

 nälkäisenä ei tarvinnut ahmosuolla olla.
oulun icaros-team oli järjestänyt ravintolapalvelut aivan kiitotien viereen, simon toimiessa grillimestarina.

lopuksi ehdimme vielä ihmetellä porukalla kangookin painopisteen säätöjä...

...sekä ihastella kerhon upeasti maalattua kuljetuskärryä!

päällimmäiseksi mielikuvaksi itselleni jäi, että onnistuimme taavin kanssa saamaan tälle motivoituneelle porukalle ne työkalut, joiden avulla he taas kerhoissaan edistävät turvallisella tavalla mielenkiintoisen ja koukuttavan lajin leviämistä.
 näissä koulutustilaisuuksissa on se mukava puoli, että antaessaan aina myöskin saa.
itsekin nimittäin välillä huomaa, että se oma tapa tehdä asioita ei olekaan ainoa oikea, tai välttämättä edes paras tapa tehdä asioita.

näkemiin oulu!

ensilentoja

eilen toteutui jo jonkun aikaa odotettu päivä, jolloin kerhomme varjoliitokurssilaiset pääsivät kokemaan, miltä lentäminen varjoliitimellä tuntuu. muutaman kerran ollaan tässä aiottu jo aiemminkin, mutta sääolosuhteet eivät ole oikeen puolellamme olleet.
 nyt lauantaille oli luvattu ihanteellista keliä lentoharjoituksiin ja peräti 10 oppilasta ennättikin mukaan karkeloihin. aamun pimeinä tunteina roudattiin kamat jäälle muutaman aamuvirkun oppilaan kanssa sekä laitoimme hinauslinjan pystyyn. paikaksi valikoitui ähtärin ouluvesi. siltojen välissä oleva jääalue tuntui sopivan parhaiten tarkoituksiimme jää- sekä tuuliolosuhteiden takia.


"matalissa lennoissa" olemme jo vuosikaudet käyttäneet nk. kaksoistaittopyöräsysteemiä.
  tässä toissailtana nikkaroimani starttipään taittopyörä:

systeemissä on se etu, että siinä pääsee lähietäisyydeltä näkemään koko ajan oppilaan mahdolliset virheet ja voi antaa välittömästi palautetta radioaalloilla.

jari (s) kokee ensilennon hurmaa :)

esalla vauhti päällä, vaikka naru onkin tilapäisesti löystynyt. (jää oli liukas ja mönkkärin pyörä ei oikein tahtonut joka kohdassa pitää)

oppilaan valmistelut tarkastettiin ennen jokaista lentoa ja aika paljon puutteita näin alussa esiintyikin.

ne, jotka eivät olleet lentovuorossa, maakäsittelivät ihanteellisessa tuulessa.
 lähes parikymmentä vuotta sitten, kun minä lensin koululentojani tuolla siivellä, se oli valkoinen :)

jäällä tohtii antaa maakäsiteltäväksi lentokuntoisenkin liitimen. ei sotkeennu, eikä kulu.

artokin kävi viihdyttämässä porukoita moottorilla

ja kokeili rinteen kantavuutta...?

vaikka laskutelineet olisivat jo pettäneet, niinkauan hinataan kun ohjaamossa vaan joku ohjaa ;)

ei pojat. ei siipeä noin tyhjätä lumesta.
eihän tuollaisesta siiven puhdistuksesta mitään tule!

puhdistetaanpas siipi lumesta niin että heilahtaa!

pari opettavaista kuvaa siitä, mitä termo/oppilassiivelle tapahtuu, kun sitä yritetään lentotilaan liian ponnekkaasti:

termosiiven täyttämisvaiheessa kädet pitää olla korostetusti taakse alaviistoon päin.
 (kuvan tyyli sopii kyllä täysiveriselle moottorisiivelle)

lyhyellä päivännäöllä hommaa joudutettiin mm. taksipalvelulla. tavallisesti oppilaat kävelevät ja kantavat liitimen takaisin lähtöpaikalle.

esan kypärässä näkyy tässä kuvassa hyvin pmr-radio, jonka kautta ope ohjaa oppilasta ilmassa.

matalat hinaukset saavat olla koulutusohjeen mukaan max 50m:n korkuisia.
 nyt käytiin korkeimmillaan ehkä 20m:n korkeudessa?

ensimmäiset lennot näyttävät usein hieman epävakaisilta, ennenkuin ohjaukseen syntyy tuntuma.
 pikkuhiljaa lennot siitä alkavat näyttää siistimmiltä, mutta kyllä kaikki eilen pp1 kelpoisuuden saaneet tohtii jo "korkealle" (hinauskorkeudet korkeilla lennoilla 100-700m, tavallisimmin 200-300m) vetää.

nelisenkymmentä hinausta lyhyenä joulukuun päivänä ja välillä kahvitellakin kerittiin.
 ei paha!

toimintapäivä lamminmaassa

pääsiäissunnuntaiksi oli luvattu liitelyyn soveltuvaa säätä, joten kerhomme "kotikentälle" kauhajoen lamminmaahan kokoontui suurehko joukko kerholaisia, kuka mitenkin harrastustansa toteuttamaan.
 päivällä termiikkilentäjät saivat joltisenlaisia lentoja aikaiseksi nousevien ilmavirtausten avulla

 myös riippuliitimiä oli paikalla ilahduttavan runsaasti

kentälle ilmestyi myös harvoin nähty kummajainen: riippuliito-oppilas
 ;)
 siitä taitaa olla jo kymmenisen vuotta, kun viimeksi tällainen on nähty?

ope ja oppilas kerhon hinausauton ympärillä

riippuliidon opettelu onkin kertaluokkaa vaikeampaa kuin varjoliidon...

porukoita kopterikameran "ilmakuvassa"

hinaukseen syntyi välillä oikein jononpoikasta

 lennonvalmistelualuetta. taustalla kerhotilat.

 
kelin seestyttyä alkoi koulutuslentotoiminta ja sitä jatkettiin iltahämäriin asti

tässä samassa kuvassa rl-trike-, vl-trike- ja riippuliitokoulutusta meneillään

aleksin viimeinen koulutuslento naruhinauksella juuri alkamassa

jarmon tarkastuslennon tehtävä oli lentää myötätuuleen päntäneentien varteen "ison kasvihuoneen" viereen laskuun.
 kolmiotehtävää ei voinut kovan ylätuulen vuoksi mahdollista suorittaa.
siitä se lähtee ja hyvinhän lento meni.
nyt voi alkaa harjoitella kotipellolta paramoottorilentoja ilman open läsnäoloa.

illan päätteeksi kokoonnuttiin vielä makkaranpaistoon ja puhumaan pehmoisia kerhon taakse grillauspaikalle.
 tämä kuva kuitenkin etupihalta. kerholla on lamminmaassa hyvät tilat, mutta valitettavan vähällä käytöllä ja kaukana.

jääkausi alkoi!

kireät pakkaset olivat saaneet jäät senverran vahvoiksi, että tohdimme mennä treenaileen varjoliitoa itsenäisyyspäivänä ouluvedelle. olin käynyt edellisenä päivänä tepastelemassa ja mittailemassa jäätä. vähiten jäätä oli 8cm ja eniten 13cm.

juhani kävi toteamassa riipparitraikillaan koulutuskelin kelvollisuuden.
 tuuli olikin aamusta liian kovaa ja turbulenttista varjoliitokoulutukseen. (sai aikaa jopa jussin "lentokoneen" kaatumisen) kalustovoimistelussa meni kuitenkin senverran aikaa, että keli ennätti asettua kelvolliseksi.

harri valmiina elämänsä ensimmäiselle varjoliitolennolle. jännittääkö yhtään?

 sami neuvoo tiinaa varusteiden pukemisessa.

harrin maakäsittelyt olivat tuottaneet hyvää tulosta ja lentäminen suoraan onnistui vaivatta.

aarre startissa

hannu alajärveltä oli tullut myös hakemaan tuntumaa lentotauon jälkeen.

liitimen ohjaustuntuman saaminen on alussa aina vaikeaa...

timo jatkaa pari vuotta sitten kesken jäänyttä kurssiaan loppuun tämnän talven aikana. hyvinhän nuo vanhat opit olivat vielä muistissa.

kelpo päivä.
 kiitokset apuopettajille mukanaolosta! nopeuttaa hommaa kummasti...

tästä se taas alkaa..

..nimittäin etelä-pohjanmaan liitäjien varjoliitokurssi.
melkein kaikki oppilaat olivat toki lentäneet matalia hinauksia jo aiemmin, mutta tänään päästiin tositoimiin aloittamalla korkeat hinaukset ähtärin keskustassa sijaitsevalla järvellä, nimeltään ouluvesi.
kaikki paikalle saapuneet pp1 tason oppilaat pokkasivat pp2 lentopäivän ja saivat ensikosketuksen siihen, mitä on lentää varjoliitimellä korkeuksissa!
muikeita ilmeitä nähtiin ja haltioituneita kommentteja kuultiin tänään roppakaupalla ;)

tuulensuunta olikin sitten lopulta enempi länneltä, joten jouduimme starttaamaan käytännössä ähtärin kaupungin ydinkeskustasta!
kaikki meni nappiin ja lumisadealue saavutti ähtäriin vasta iltahämärissä, juuri kun muutenkin aloimme kokoamaan kamppeita kasaan.


muutama kuva päivältä:


9/11 oppilaan lisäksi paikalla oli viime talven ainoa kesken jäänyt oppilas, joka jatkaa nyt tänä talvena keskeneräisen kurssinsa loppuun.
ja vanhemmat kerholaiset saattavat yrittää tunnistaa tätä tämän vuosikurssin 12. oppilasta.
(hän kun tuli vähän niinkuin "keittiön kautta" varjoliitokurssille ;)

















lentämisestä jo aiempaa kokemusta omaavana lensikin matalat todella mallikkaasti.
(eihän sitä muuten koulutuspäälliköksi pääsisiskään :)
onneksi olkoon vaan tuoreesta pp1 kelpoisuustasosta koulutuspäälliköllemme!


















annalan pentti jalasjärveltä starttaa matalalle lennolle.

















huhtaviidalla eka korkea hinaus alkamassa. huomatkaa oikeaoppinen liitimen lentotilan tarkastus ennen ilmaannousua!
















tänään annoin oppilaille luvan tulla myötätuuleen laskuun, koska jäällä oli helppo liu'uttaa ja tuuli oli heikkoa. n. metrin myötätuuleenkaan laskeutuminen ei saanut ensimmäisiä lentojaan opetteleville oppilaille kaatumisia aikaan.

















kurikkalainen (jurva) kriikkula lähdössä myös ensimmäiselle korkealle lennolle. meikäläinen taustalla seurailee liitimen kehittymistä.
















toistakymmentä kerholaista oli tänään koolla ouluvedellä, eikä suotta!
tosi hyvä lentopäivä ja kelit suosivat.