nyt kun kaikki sääennusteet lupaavat matalapaineista ilmaa pitkän korkeapaineen jälkeen suomeen, oli viimeinen tilaisuus käydä haistelemassa hieman ilmaa korkeammaltakin!
suihkon pellolle sain houkuteltua artonkin ja peräjulkkaa taivaalle sitten heti alkuvalmistelujen jälkeen.
mulla tällä kertaa kuitenkin hieman tavanomaisesta poikkeava plaani.
ähtärin maisemat on tullut vuosien varrella jo nähtyä ja on tosi vaikea motivoida itseään enää lähteä lentämään juuri ähtärissä.
yksi laji kuitenkin on päässyt hieman unholaan. nimittäin "korkealento"
mullahan on nyt tehokas lainamoottori kerholta (kun on oma rikki) ja arto lupasi tuoda vielä nostovoimaisen, mutta hitaan kerhon edenin (siiven) pelipaikalle.
arto vääräkosken rämeikön yllä
ähtärinjärvi.
pilvenkorkeudelle on vielä matkaa...
jatketaanpa poraamista ylöspäin.
arvailen nyt olevani pilven alarajan tuntumassa?
välivesi, hankavesi ja taustalla niemisvesi sekä pemu
pahus, kun hanskat jäi maahan. kylmä hiipii kyntysiin, vaikka helle maassa lähtiessä olikin...
inhaa
valkeinen, välivesi ja hankavesi moksunjärvineen...
ennen lentoa ajattelin, että esim lappajärvi näkyisi selvästi noista korkeuksista. ilmassa oleva kosteus kuitenkin esti vaakanäkyvyyden pidemmälle. alaspäin tähyillessä utu ei kuitenkaan haitannut.
ähtärin keskusta:
katoppa, miten pieneltä näyttää ähtärin lentokenttä!
tuollainen pilvenmölli oli auringon puolella
myötävaloon pilvet on kuitenkin kiitollisempia kuvata ;)
alaoikealla perännejärvi eli lapsuuden kotimaisemissa liikutaan.
puolisentoista tuntia oli aikaa kulunut ja olin päässyt melkein pilveen kiinni. noissa korkeuksissa kuitenkin lentosäännöt estävät menemästä tätä lähemmäksi....
pian tämän jälkeen sammutin moottorin ja matka takaisin maan pinnalle alkoi. kaarteluja vajoaman tehostamiseksi, omiin ajatuksiin uppoamista, tuulen vinkumista punoslinjoissa kuunnellen, maisemasta nauttimista ja jopa "korvat" tein ajankuluksi liitimellä ehkä ensimmäisen kerran kai 15 vuoteen. (jo peruskurssilla opetettava pakollinen "niksi", millä saa vajoamaa nopeutettua)
pikkuhiljaa lämpö palasi takaisin jäseniin ja muistutti mieleen, että maanpinnalla on lähes hellelukemat.
kappas, siellähän on joku riippuliidinkin liikenteessä...
artohan se siellä on laskeutunut peltoon. samaa suunnittelin, mutta loppulähestymisen aikana bensa yllättäen loppui. no, tein sitten laskun naapurin pellolle, josta arto mut saapui hakemaan.
harkitsin kyllä tovin liukumista starttipellolle, mutta pelko iltapäivälehtien huomisista otsikoista pakotti laskeutumaan varmaan paikkaan ;)
paramoottorilla tulee yleensä lenneltyä muutamien satojen metrien korkeudella. melko puuduttavaa hommaahan tuo korkeuksiin poraaminen moottori huutaen onkin, mutta joskus sielläkin on kiva käydä. edellisestä käynnistä onkin jo melko monta vuotta. tähän loppuun vielä kuva harrastuksen alkuajoilta samasta teemasta. tuolloin tarkoituksella yritin "korkeusennätystä" kaverin tandemsiivellä. taisi se siihen aikaan epävirallinen suomenennätys ollakin jonkun aikaa. nykyään lukema alkaa kuulemani mukaan vitosella...
suihkon pellolle sain houkuteltua artonkin ja peräjulkkaa taivaalle sitten heti alkuvalmistelujen jälkeen.
mulla tällä kertaa kuitenkin hieman tavanomaisesta poikkeava plaani.
ähtärin maisemat on tullut vuosien varrella jo nähtyä ja on tosi vaikea motivoida itseään enää lähteä lentämään juuri ähtärissä.
yksi laji kuitenkin on päässyt hieman unholaan. nimittäin "korkealento"
mullahan on nyt tehokas lainamoottori kerholta (kun on oma rikki) ja arto lupasi tuoda vielä nostovoimaisen, mutta hitaan kerhon edenin (siiven) pelipaikalle.
arto vääräkosken rämeikön yllä
ähtärinjärvi.
pilvenkorkeudelle on vielä matkaa...
jatketaanpa poraamista ylöspäin.
arvailen nyt olevani pilven alarajan tuntumassa?
välivesi, hankavesi ja taustalla niemisvesi sekä pemu
pahus, kun hanskat jäi maahan. kylmä hiipii kyntysiin, vaikka helle maassa lähtiessä olikin...
inhaa
valkeinen, välivesi ja hankavesi moksunjärvineen...
ennen lentoa ajattelin, että esim lappajärvi näkyisi selvästi noista korkeuksista. ilmassa oleva kosteus kuitenkin esti vaakanäkyvyyden pidemmälle. alaspäin tähyillessä utu ei kuitenkaan haitannut.
ähtärin keskusta:
katoppa, miten pieneltä näyttää ähtärin lentokenttä!
tuollainen pilvenmölli oli auringon puolella
myötävaloon pilvet on kuitenkin kiitollisempia kuvata ;)
alaoikealla perännejärvi eli lapsuuden kotimaisemissa liikutaan.
puolisentoista tuntia oli aikaa kulunut ja olin päässyt melkein pilveen kiinni. noissa korkeuksissa kuitenkin lentosäännöt estävät menemästä tätä lähemmäksi....
pian tämän jälkeen sammutin moottorin ja matka takaisin maan pinnalle alkoi. kaarteluja vajoaman tehostamiseksi, omiin ajatuksiin uppoamista, tuulen vinkumista punoslinjoissa kuunnellen, maisemasta nauttimista ja jopa "korvat" tein ajankuluksi liitimellä ehkä ensimmäisen kerran kai 15 vuoteen. (jo peruskurssilla opetettava pakollinen "niksi", millä saa vajoamaa nopeutettua)
pikkuhiljaa lämpö palasi takaisin jäseniin ja muistutti mieleen, että maanpinnalla on lähes hellelukemat.
kappas, siellähän on joku riippuliidinkin liikenteessä...
artohan se siellä on laskeutunut peltoon. samaa suunnittelin, mutta loppulähestymisen aikana bensa yllättäen loppui. no, tein sitten laskun naapurin pellolle, josta arto mut saapui hakemaan.
harkitsin kyllä tovin liukumista starttipellolle, mutta pelko iltapäivälehtien huomisista otsikoista pakotti laskeutumaan varmaan paikkaan ;)
paramoottorilla tulee yleensä lenneltyä muutamien satojen metrien korkeudella. melko puuduttavaa hommaahan tuo korkeuksiin poraaminen moottori huutaen onkin, mutta joskus sielläkin on kiva käydä. edellisestä käynnistä onkin jo melko monta vuotta. tähän loppuun vielä kuva harrastuksen alkuajoilta samasta teemasta. tuolloin tarkoituksella yritin "korkeusennätystä" kaverin tandemsiivellä. taisi se siihen aikaan epävirallinen suomenennätys ollakin jonkun aikaa. nykyään lukema alkaa kuulemani mukaan vitosella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti