viimeisiä viedään!

 se alkaa taivaan merkit olla sillälailla, että varjoliitokoulutus päättyy lähiaikoina perännejärvellä.
 tänään keli näytti parhaat puolensa ja paikalle saapuneet saivat kukin kymmenisen lentoa optimiolosuhteissa.

 aluksi ilmassa oli pientä termistä toimintaakin, mutta parahultainen kolmen metrin tuuli teki muuten harjoituksista todella helppoa.

 jyri "hanskaa" siipeä kohti starttipaikkaa laskun jälkeen. tämä kehittää siivenhallintaa aivan kuin vahingossa joka lennon jälkeen.

"honkajoki" "check list"-vaiheessa ja jyri finaalissa

päivän agendaan kuului koulutusohjeen mukaisia suorituksia lennoilla. tässä jyrillä menossa korvat eli amerikaksi "big ears"

jani urakoi tänään peräti 11 lentoa

ei niin kiire lentää, ettei pikku makkaranpaistotaukoa ennättäisi pitää.
 maha täynnä on muutenkin mukavampi lentää ;)

masalla tarkastuslistan tsekkaus ja honkajoki finaalissa.

aika zombimeininkiä oli tänään!

juhani jaksoi hinata auringonlaskuun asti ja oppilaat lensivät viimeiset lentonsa mökkirantaan eli matkalento!

jäät ohenee vauhdilla, mutta muutaman päivän  ajan yöpakkasten ansiosta meillä on vielä mahdollisuus treenailla peränteellä. nämä kelit kannattaa käyttää nyt hyväksi, koska seuraavat yhtä hyvät olosuhteet ovat vasta ensi talvena!

polle pulassa

etäisesti lentämiseen liittyy tämäkin blogimerkintä. viime viikolla nimittäin oli suunnitteilla koulutustoimintaa pitkästä aikaa kelvollisen kelin koittaessa.

ajattelin käydä vähän tamppaamassa hinausbaanaa jo edellisenä päivänä kelkalla. etelä-pohjoissuuntainen baanamme kuulsi vielä heikosti hangen alta, joten hana kaakkoon ja uraa polkemaan!

yllätys oli suuri, kun vesi vaan lensi kelkan takana. pysäyttääkään ei uskaltanut, koska siihenhän se "polle" sitten olisi istunut. ajattelin, että teen täydellä vauhdilla laajan kaarroksen ja suunnistan nopeesti takaisin rantaan. suunnitelma tepsikin jonkun aikaa. matto tavoitti välillä pitävämpääkin sohjoa, mutta lopulta ajauduin semmoiselle alueelle, jossa oli ainakin 30 cm vettä ja 10 senttiä lunta päällä. pikkuhiljaa vauhti vaan hiipui ja kelkka imeltyi niille sijoilleen!

mulla lyhytvartiset nahkakengät jalassa, mutta ei auta. rantaa kohti vaan talsimaan...

jarmon kanssa käytiin seuraavana päivänä pelastusyritys tekemässä, mutta tuloksen vain molemmilla märät sukat (saapasvarsi ei riittänyt)


viikonloppuna kävin suksilla tutkimassa tilannetta. lohduton näky. pakkanen oli jäädyttänyt kelkan järveen kiinni!
















samalla kuitenkin huomasin, että sohjoalueelle oli laajemminkin muodostunut ihmisen kantava jääkansi. tämähän antaisi mahdollisuuden yrittää kelkaa vielä ennen jäiden sulamista irti?


niin vain moottorisahan, tuuran vipujen, lankkujen ja kavereiden avustuksella saimme kelkan ylös ja ajamalla rantaan.



















kiitos kökkäväelle suurenmoisesta avusta!