siitä alkaa oleen pikapuoliin kahdeksan kuukautta kun viimeksi tuli käytyä varjoliitimellä ilmassa.
syitä näin pitkään taukoon on monia. mullahan on ollut tuo oma kone rikki syyskuusta lähtien ja vasta nyt sain aikaiseksi laittaa sen kuntoon. vieläkään siinä ei ole sähköstarttia, mutta onneksi sen saa melko helposti käyntiin myös potkurista.
talvenaika vierähti koulutellessa oppilaita. nimittäin aina kun on paramotorkeli, on myös koulutuskeli!
lähiseudut ovat käyneet myös jo liian tutuiksi, ettei maisemien/valokuvauksen takia enää juuri kotinurkilla tule lennettyä. talviset ilmakuvat taas eivät niin erikoisia ole, että niiden takia viitsisi kauemmaksi ajella. mieluummin säästää ne ajelut uusiin kuvauskohteisiin sulan maan ajaksi.
ja ehkä on vaan tullut aika myöntää, ettei lentäminen enää anna sellaisia säväreitä kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. tilalle on myös tullut muita kiinnostuksenaiheita.
yhtäkaikki, tänään kuitenkin yllätin itseni pellonlaidasta itäperänteellä.
n. metrin tuuli pyöritteli tuttuun tapaan vähän joka suunnasta ja pari kertaa paikkaa piti siirtää ennen starttia. lentopaikka oli hyvä. olihan miljoona paarmaa, mäkärää ja hyttystäkin saman paikan valinnut
niinhän se on: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! vaikka heinänpituus oli jo polveen saakka, onnistuin irtautumaan maasta ensimmäisellä yrityksellä. ilma oli vielä melko eloisaa kuuden jälkeen ja korkeutta alkoi tulla välillä vähän liiankin ripeästi.
laitetaan nyt muutamia kuvia jutun jatkoksi, vaikka nämä samat maisemat olen teille näyttänytkin jo monet kerrat.
reiskat on melko mukavat jalkaan ilmassakin :)
joku saa pellostaan paikoin kaksinkertaisen sadon,
tämä taitaa olla jo männyn siitepölyä?
vääräkosken tehdasaluetta luoteesta.
näillä kohden moottorissa oli useita sytytyskatkoksia peräkkäin, joten päätin kääntyä takaisinpäin, ettei tarvi kuskia vaivata järven toiselta puolen, mikäli moottori lopullisesti sammuu.
pienemmät vesilinnut säikkyivät pörinää suihkon pellolla, mutta nämä joutsenet eivät olleet moksiskaan.
tämä parvi sensijaan katsoi parhaaksi muuttaa sijaintiaan. liekö säikkyneet jälleen sätkähtelevää moottoriani? moottori kuitenkin toimi loppumatkan moitteetta. mikä lie karstakikkare pyörinyt tulpan kärkivälissä?
parves on paree lentää! yllättävän nopeasti tuo aura muodostuu. lintujen kuvajaiset heijastuvat vielä vedestä ja nyt ollaan jo täydellisessä aurassa.
perännettä pohjoisesta
alkukesän vaaleus alkaa puiden lehtivihreästä olla jo kadonnut.
lapsuuden kotimaisemia. starttipelto tuossa hautolahden takana.
laskupaikan yllä pyörin ainakin viisi kierrosta ja joka kerta oli tuulenosoitin eri suunnassa. lopulta onnistuin laskeutumaan vastatuuleen, mutta housunpolvethan siinä lopulta värjääntyivät vihreäksi pitkän heinän takia.
mukava oli huomata, ettei näinkään pitkä tauko ollut lentotaitoa vienyt. ehkä tässä jatkossa tulee käytyä vähän useamminkin?
syitä näin pitkään taukoon on monia. mullahan on ollut tuo oma kone rikki syyskuusta lähtien ja vasta nyt sain aikaiseksi laittaa sen kuntoon. vieläkään siinä ei ole sähköstarttia, mutta onneksi sen saa melko helposti käyntiin myös potkurista.
talvenaika vierähti koulutellessa oppilaita. nimittäin aina kun on paramotorkeli, on myös koulutuskeli!
lähiseudut ovat käyneet myös jo liian tutuiksi, ettei maisemien/valokuvauksen takia enää juuri kotinurkilla tule lennettyä. talviset ilmakuvat taas eivät niin erikoisia ole, että niiden takia viitsisi kauemmaksi ajella. mieluummin säästää ne ajelut uusiin kuvauskohteisiin sulan maan ajaksi.
ja ehkä on vaan tullut aika myöntää, ettei lentäminen enää anna sellaisia säväreitä kuin vielä kymmenisen vuotta sitten. tilalle on myös tullut muita kiinnostuksenaiheita.
yhtäkaikki, tänään kuitenkin yllätin itseni pellonlaidasta itäperänteellä.
n. metrin tuuli pyöritteli tuttuun tapaan vähän joka suunnasta ja pari kertaa paikkaa piti siirtää ennen starttia. lentopaikka oli hyvä. olihan miljoona paarmaa, mäkärää ja hyttystäkin saman paikan valinnut
niinhän se on: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! vaikka heinänpituus oli jo polveen saakka, onnistuin irtautumaan maasta ensimmäisellä yrityksellä. ilma oli vielä melko eloisaa kuuden jälkeen ja korkeutta alkoi tulla välillä vähän liiankin ripeästi.
laitetaan nyt muutamia kuvia jutun jatkoksi, vaikka nämä samat maisemat olen teille näyttänytkin jo monet kerrat.
reiskat on melko mukavat jalkaan ilmassakin :)
joku saa pellostaan paikoin kaksinkertaisen sadon,
tämä taitaa olla jo männyn siitepölyä?
vääräkosken tehdasaluetta luoteesta.
näillä kohden moottorissa oli useita sytytyskatkoksia peräkkäin, joten päätin kääntyä takaisinpäin, ettei tarvi kuskia vaivata järven toiselta puolen, mikäli moottori lopullisesti sammuu.
pienemmät vesilinnut säikkyivät pörinää suihkon pellolla, mutta nämä joutsenet eivät olleet moksiskaan.
tämä parvi sensijaan katsoi parhaaksi muuttaa sijaintiaan. liekö säikkyneet jälleen sätkähtelevää moottoriani? moottori kuitenkin toimi loppumatkan moitteetta. mikä lie karstakikkare pyörinyt tulpan kärkivälissä?
parves on paree lentää! yllättävän nopeasti tuo aura muodostuu. lintujen kuvajaiset heijastuvat vielä vedestä ja nyt ollaan jo täydellisessä aurassa.
perännettä pohjoisesta
alkukesän vaaleus alkaa puiden lehtivihreästä olla jo kadonnut.
lapsuuden kotimaisemia. starttipelto tuossa hautolahden takana.
laskupaikan yllä pyörin ainakin viisi kierrosta ja joka kerta oli tuulenosoitin eri suunnassa. lopulta onnistuin laskeutumaan vastatuuleen, mutta housunpolvethan siinä lopulta värjääntyivät vihreäksi pitkän heinän takia.
mukava oli huomata, ettei näinkään pitkä tauko ollut lentotaitoa vienyt. ehkä tässä jatkossa tulee käytyä vähän useamminkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti