kierros eläinpuistossa

täksi sunnuntaiksi suunniteltu varjoliitokoulutus jouduttiin perumaan jäällä olevan vesisohjon vuoksi.
 mitäs tekemistä sitä sitten keksisi?
jo jonkun aikaa on vierähtänyt eläinpuiston viime kierroksesta, joten nyt olikin hyvä hetki paikata tilanne.
 eläimet ovat kuulemma talvella virkeämpiäkin kuin kesällä.

karilainen oy oli esittelemässä tulevan kauden malleja paraatipaikalla

pandat olivat vaihteeksi ulkoruokinnassa

kauriit varuillaan

kotimaiset karhut innostuivat mittelemään voimiaan yleisön edessä.

liekö moottorikelkkojen ääni saanut sudet vastaamaan huutoon?

hirvet loikoilivat laiskoina aitauksessaan. sarvet ovat näemmä juuri tippuneet.

kevät saa aikaan levotonta liikehdintää ja kusenhajua kissojen elinpiirissä. ilves ei ole siinä mikään poikkeus.

suomen eläinmaailman pienin nisäkäs on vaivaishiiri

korpeilla oli pesäntekopuuhat meneillään.

fasaanikukolla kaksi naarasta paimennettavana.

ahma vilkaisee olkansa yli rauhanhäiritsijää

koko kierros päättyi kotieläinpuistoon, joka onkin varmasti hieno elämys kaikille kaupunkilaislapsille.
(kuva: joulukuu 2017)

 eläimiä pääsee katsomaan läheltä ja jopa rapsuttelemaan.
valitaanpa vaikka tämä vuohipukki edustamaan kotieläintilan monipuolista eläimistöä.

pieni pettymys oli, etteivät kaikki eläimet olleet nähtävillä. esim lumileopardit, näätäeläimet, pöllöt, metsäkanalinnut, kotka, kyy, alpakat ym. olivat vielä vissiin jossain talvisäilössä?
 noo, kausikortista on se hyöty, että voi käydä vuoden mittaan monta kertaa koettamassa onneaan nähdä nämäkin elikot :)

kuvamuistoja norjasta

vain yhden kerran olen käynyt yrittämässä paramoottorilentämistä norjassa. tämä tapahtui n. 10 vuotta sitten, kun kävimme kesälomareissulla tuttavaperheeen kanssa vuonojen maassa.
 matka sinne tapahtui tietysti suomen lapin läpi. jo menomatkalla kamppeet leviteltiin kaunispään huipulle ja lyhyt lento termiikin vaivaamassa ilmanalassa tuli pyrähdettyä.

kahvi ja munkki vain eurolla!

lentotaksiasema inarinjärvellä

näätämö tunnetaan hyvänä lohojokena.

kirkkoniemessä lennot piti unohtaa lentokentän ja venäjän rajan läheisyyden takia.

teno(tana)joikilaaksossa loputtomat hiekkasärkät houkuttivat lopulta levittelemään kamppeet joen pohjalle. tuulikin näyttää todella hyvältä?

elämäni ehkä lyhyin lento päättyi paniikkilaskuun takaisin lähtöpaikalle. tasaisen maan kasvatin pääsi vuoriston turbulenssit yllättämään ja alas oli tultava nopeasti housupyykille. edes lasku jaloille ei onnistunut. onneksi alla oli pehmeä hiekka...

seuraavana päivänä olosuhteet näyttivät odella mainioille varanginvuonon rannalla, pykeijaan johtavan tien varrella.
 ison santasen kohdilla löytyi hieno starttipaikkakin loivasti mereen johtavalta rantakaistaleelta

laskupaikat ei niin häävit sitten lähistöllä olleetkaan

pykeijaan johtava tie

starttipaikka ja lähes tyyni meri

hieman harmitti, ettei ollut rohkeutta lentää pykeijaan asti. olisihan täällä ollut hyvä laskupaikka tuossa rannalla. nyt pykeijan kuvat joutui ottamaan maasta.

norjalaistytöt oli käyny kalassa...

"miljoonan" merilinnun pesimäpaikka vuonolla.
(kalastusaluksen kipparin mukaan)

käytiinhän mekin turistikatiska merellä katsomassa ja pari isointa kuningasrapua keitettiin mukaamme matkaevääksi.

kolmantena päivänä rapua ja merikalaa pursusi ulos jo korvistakin...

varanginvuonossa onnistuimme näkemään myös yksinäisen ryhävalaan rantoja kiertelemässä.

keskikesän lunta ryssämarkassa piti tietysti pysähtyä joukolla ihmettelemään.

maisema altasta

yllättävän pohjoiseen on hirvetkin levinneet!

maanvuorymistä varoittelevat liikennemerkit aivät ole suotta vuoristoissa tienvarsilla...

tarjoukset senkun vaan paranee, kun kotiappäin tullaan :)

tällainen reissu naapurimaassa. monenlaista paikkaa tuli nähtyä ja muuten niin tuulisena ja kylmänä maana tunnettu norja näytti meille paremman puolensa.