syrjähyppy turkissa

sehän on mulla ollu vähän sillälailla, että olen ollut melko luotettava kumppani. kerran kun sen oikean valitsee ja hyväksi havaitsee, niin ei tee oikeeestaan mielikään kokeilla muita. sitä ikäänkuin tottuu omaansa ja jo pelkät kavereiden kertomukset hienoista kokemuksista vieraiden kanssa alkaa tympimään melko nopeasti. että kehtaavatkin! palasin juuri lomamatkalta turkista ja oma armaani jäi kotimaahan, nimittäin kuljetuskustannukset paikanpäälle olisivat kohonneet ulos budjetistani :( no kyllähän se aina pari päivää sujuu suuremmitta vaikeuksitta ilmankin, mutta kolmantena päivänä kiima paisui sellaisiin mittasuhteisiin, että jotain oli keksittävä! olin saanut vihiä, että turkissakin kyllä rahalla saa... vaimoni kanssa sitten "sattumalta" käveltiin ataturk roadia lännen suuntaan, kun "vahingossa" huomasin mainoksen erään liikkeen ikkunassa: eikä pelkkä mainos, vaan kurkatkaapa myös puljun sisään!

nojoo, taustatyötä oli tehty melkoisesti jo ennen matkaa. minähän en oo ikinä startannu vuorelta, enkä enää pian kymmeneen vuoteen hinauksestakaan. startti moottorilla on se ainoa oikea tapa omasta mielestäni lähteä lentoon liitimellä. olin selvitellyt mahdollisuuksia vuokrata paramoottori ja siipi turkin alanyasta. suunnitelmissa leppoinen tunnin lento kleopatra beachilta. löysin kyllä parikin kappaletta paramoottoreita alanyasta (molemmat tandemlentoja tarjoavat firmat), mutta kumpikaan ei suostunut mulle vuokraamaan konetta. ilmeisesti kattoivat, että tuonnäköinen äijänköriläs ei ikinä onnistu irtautumaan maasta moottoria rikkomatta ;) todellinen syy oli kuulemma se, että mikäli moottori rikkoontuu, ovat varaosat ulkomaanmatkan takana. he tekevät moottoreillaan ainoastaan työtä. ilmavalokuvauskeikkoja yms... eikö turkkiin muka postipaketit kulje lainkaan ?-) no, vaihtoehdot olivat hyvin vähissä. jos kerran mielin turkissa lentää, pitää se näköjään tehdä ilman moottoria!!! ulusky:n jamppa lupasi viedä mut vuorelle, antaa oman moottorisiipensä ja muut kamat lainalle 40 euron hintaan. vastahakoisesti myönnyin ajatukselle, mikäs siinä sitten.... pelkkä ajomatka starttiin kesti vajaan tunnin. 60-luvun pressukattoisella lantikalla päästeltiin vauhdikkaasti kinttupolkua myöten laelle, jossa heillä oli, omasta mielestäni melko pieni starttibaana.

mukana oli viisi firman miestä ja kolme rahastettavaa. heistä kaksi oli tandemkyytiläisiä. toinen skotlannista ja toinen saksasta. kovasti siinä matkalla aprikoivat, mihin olivat päänsä pistäneet. sinunauppoja tehtiin keskenämme, kuin teloituspaikalle mentäessä ..

tuuli startissa oli oikuttelevaa. väilllä takatuultakin tandemit starttasivat ensin pikku puuskiin ja heidän jalat irtosivat jo ennen jyrkänteen reunaa. kysäisin "bossilta", mikä oli aiheuttanut kuvassa näkyvät raahausjäljet starttialueen pintaan (keskeytynyt startti aiemmin tietysti) hän kertoi pilke silmäkulmassaan, että "giant bython"

oma vuoroni tuli tandemien jälkeen ja jäin odottamaan sopivaa, oikeansuuntaista puhuria. tunnelma oli outo jo pelkästään siitä syystä, että startti ajoittui klo 13.00 aikaan. islamilaisessa maailmassa klo 13.00 on juuri yksi niistä hetkistä, kun imaamit aloittavat kailotuksensa minareettien megafoneista. vaikka alanyan keskustaan on matkaa vuorelle useita kilometrejä, pieni myötätuuli toi sopivasti yhtäaikaa kuultavaksi satojen minareettien sanoman alhaalta laaksosta. minusta ääni kuulosti sellaiselta, kuin ali baba neljänkymmenen rosvonsa kera olisi aloittanut kissojensa salvuun sattumalta yhtäaikaa. ja vielä tylsillä puukoilla.... minusta lähdön hetken musiikki olisi voinut olla duurivoittoinenkin. lopulta pieni vire ilmoittelikin tuulen hieman vahvistuvan ja odottelin lisää.. eihän se kauaa ennättänyt vahvistua, kun takaa kuului jos "juu mast kou nau" vähän arvelutti tämä heikko tuuli ja lyhyt starttialue ennen jyrkännettä, mutta vedin siiven päälle. melko löysällä siivellä lähdin pinkomaan kohti reunaa minkä jaloistani pääsin. "halt, halt! kuului takaa. kun en kieltä ymmärtänyt, niin hetken pohdin, tarkoittiko se "keskeytä, keskeytä!" vai "juokse, juokse!" vai "ohjaa, ohjaa!" keskeyttäminen ei enää tullut kysymykseen, koska reuna oli jo liian lähellä. aloin hieman jarruttaa ennen rotkonreunaa, mutta nopeutta/nostovoimaa siivessä ei ollut vieläkään mielestäni tarpeeksi. tunsin, kuinka kiitoradan loppuessa "tipahdin" muutaman metrin, ennenkuin siipi kiihdytti itsensä kunnolla vauhtiin. no, nyt on taas kaikki kynät penaalissa. siipi oli kuulemma nimeltään "wings of change". firman pomo lentää sillä paramoottorilla, mutta se sopi mun painolle "vapaalentoon" kypärä - tietysti en-c hyväksytty ;)

tältähän se näyttää alanyan turistikaupunki yläilmoista tarkasteltuna herran vuonna 2012

alanyan kaupunki länneltäpäin tarkasteltuna. kukkulan linnoituksella ovat ottaneet muinoin yhteen niin turkkilaiset, tsingis khan, tataarit kuin roomalaisetkin

starttipaikka näkyvissä ja kleopatra beach

hotellimme "wasa" sijaitsi kantakaupungissa, satojen muiden samanlaisten joukossa

huomatkaa, kuinka turkkilainen osaa tehdä auringosta energiaa! eihän se mikää ihme kyllä ole. tilastojen mukaan täällä on yli 300 aurinkoista päivää vuodessa.

tandem alapuolella

tuonne olisi tarkoitus mennä

ja samaan kasaan tandemlennättäjien kanssa osuinkin. "ataturk roadin" päällä loppuliuku ja sitten rantaa kohden. huh, nyt se on ohi ja valtava morkkis seurasi tätä syrjähyppyäni. odotahan vain c-max, kun pääsen kotiin. hyvitän tämän sulle takuulla jollain tavoin... ;) kiristän vetoremmin, ostan uuden tulpan ja pullon tuoretta shellin advancea tai mennään vaikka yhdessä ajelulle jonnekin tasaselle pohojanmaalle!

ja jos teitä ikinä maailmassa kiinnostaa varjoliitolento turkin alanyassa, niin älkää suotta tuhlatko aikaanne netissä etsien mahdollisuuksia siihen. kysykää suoraan vaan multa....

europa tour 2010 - deutschland I

kauan suunniteltu euroopan reissumme alkoi lauttamatkalla itämeren halki. autoon oli sullottu viiden suomalaisen paramotoristin matka- ja lentovarusteet. lauttamatka oli pitkäveteinen, vaikka keli olikin mainio ja tarjoilu pelasi.


















lähes 30 tunnin merimatka päättyi saksan travemundeen, josta etsimme samantien yösijan.
aamulla ajelimme parin kilometrin päässä sijaistevalle neustadtin harrastelentokentälle, mutta tuuli oli liiaan kovaa turvalliseen lentämiseen.















koko matkan "punainen lanka" oli, että silloin kun ei ole lentokeliä, niellään kilometrejä ja tutustutaan nähtävyyksiin maasta käsin. ensimmäisenä päivänä nieltiin sitten kilometrejä. saksa on paska maa....

















illan hämärtyessä osa porukasta meni majataloon yöksi ja pari meistä nukkui autossa.
toinen päivä valkeni sumuisena, mutta suunnistimme toiveikkaana bad endorfin harrastekentälle. kenttä sijaitsee kaakkoissaksassa melko lähellä muncheniä.
kuuden euron "take-off"-maksua vastaan saimme luvan kentän "presidentiltä" operoida hänen omistamaltaan nurmikentältä.

ilmaannousun jälkeen maisemalentoa lähiseudulla.

















saksalainen pienviljelystila.

















lomakeskus chiemsee-järven rannalla

















ludvig II rakennuttama linna saman järven saaressa
















saksalainen kirkonkylä, taisipa olla juuri bad endorf















lennon jälkeen saimme kutsun kahvittelemaan lennonvalmistelutilaan. kävi ilmi, että preisdentillä on huomenissa 85-vuotissyntymäpäivä!


eräs täppä reittikarttaan oli merkitty jo aiemmnin saksan ja itävallan rajaseudulla sijaitsevalle kehlsteinvuoren huipulle lähes kahden kilometrin korkeuteen.
tällaisia maisemia sai kolmannen valtakunnan johtaja ihailla natsipuolueen hänelle 50-vuotispäivänään lahjoittamasta lomapaikasta.


















paikka tunnetaan nimellä "kehlsteinhaus" sekä "kotkanpesä"
hitler kuitenkin pelkäsi korkeita paikkoja, joten käyttö hänen osaltaan jäi vähäiseksi. noo, turistit koettavat sitten käydä hänenkin puolestaan...
mainittakoon, että sodan jälkeen liittoutuneet räjäyttivät vanhoissa valokuvissa näkyvän näköalatasanteen taivaan tuuliin.















näytti siltä, että aatun haamu tarkkaili variksen muodossa rinnetuulessa alapuolella kulkevia turisteja...

















paikkaan ei ominneuvoin ole pääsyä kuin jalkaisin. n. kilometrin korkeuteen bussiasemalle pääsee omalla autolla. siitä 15 euron pääsymaksua vastaan saa bussikyydin hissin ala-asemalle. loppumatka vuoreen koverrettua pystysuoraa kuilua myöten kuljetaan sitten useamman kymmenen hengen hissillä.
















vaikuttava paikka kaikenkaikkiaan!