europa tour 2010 - turismo italiano

udinen jälkeen oli sääennusteissa luvassa sadetta pohjoisitaliassa. yhdellä kentällä kävimme seuraavana aamuna, mutta mun kone ei suostunut tulille viallisen tulpan takia. pojat kävivät lyhyellä lennolla ja kertoivat ilman olleen termiikin pilaamaa, joten siinä mielessä vahinkoa ei tullut.
koska kelit olivat epäkelvot, keskityttiin plaanin mukaan turistinähtävyyksiin. venetsia oli seuraava kohteemme. alunperin oli suunnitelmissa ollut lento venetsian yllä, mutta se suunnitelma oli alunperinkin täysin epärealistinen. pari isoa kenttää lähistöllä ja varalaskupaikkoja vailla oleva kaupunki pitkän maasillan päässä ei luo edellytyksiä turvalliseen liitelyyn tämän historiallisen paikan yllä.

kantakaupungille pääsee vain veneellä. joko isommalla...

















...tai sitten pienemmällä.

















vesiteitä venetsiassa on vähintään yhtä paljon kuin kävelyteitäkin.


















olisiko maailman eniten maalattu kaupunki ?





















vuosisatoja vanha gondoliperinne elää yhä ja rakastavaiset ympäri maailman tahtovat yhä kokea veneilyn hurmaa venetsiassa

















tapsa on löytänyt jotain kuvauksellista venetsiassa :)

















venetsialainen oopperataide on maailmankuulu

















rapparit alittaa kaarisillan työvälineet mukanaan.
















rapattavaa venetsiassa riittääkin...


















vihannestori venetsiassa

















ylimainostettu koko venetsia! mereen uppoava rapistunut viemäriverkosto koko paikka!
parkkipaikka maksoi kolmen tunnin ajaksi 24 euroa ja neliödesimetrin kokoinen lasagnenpala 12 euroa! vieläkään en ole oikein päässyt taloudelliseen tasapainoon venetsian ryöstöhinnoittelusta...


tämän jälkeen suunnistimme bolognan kautta toista tunnettua turistikohdetta katsomaan. koetin vielä varmistaa, että katsottavaa piisaa tulevillekin sukupolville.



























seuraavaksi matka eteni kohti ranskaa välimeren rantatietä pitkin. paikkapaikoin melko lähelle välimeren rantaviivaa oli tie tehty.

















pari maisemaa vielä san remon lähettyviltä

europa tour 2010 - italiano

jarin toimessa ansiokkaasti päänavigaattorina, ohjauduimme pian italiassa udinen lähistöllä sijaitsevalle pienlentokentälle. läheisen liikenneympyrän keskikoriste pani kyllä jo hieman arvailemaan paikan soveltuvutta moottoroituun varjoliitoon.















rohkeesti kerholle vaan asteltiin ja oitis paikallisten juttusille. harrastelentokentät tuntuvat euroopassa olevan aktiiviuransa lentäjinä lopettaneiden vanhempien herrasmiesten notkumispaikkoja. näin täälläkin.
suhtautuminen suomesta saapuneisiin paramotoristeihin oli todella ystävällistä ja saimme kuulla monta hauskaa tarinaa lentäjäveteraaneilta. pian kävi ilmi, että kenttä oli "frecce tricolori"-taitolentoryhmän kotikenttä ja innokkaimmin juttuja kertonut n. 80-vuotias pappa oli ryhmän entinen jäsen ja juuri tullut kyytiä ottamasta ryhmän nykyiseltä jäseneltä. oli saanut vähän kuulemma ohjatakin loopin aikana :)


"presidentti" oli kokouksessa viereisessä kabinetissa, mutta hän poistui sieltä hetkeksi neuvottelemaan kanssamme lentoonlähtöluvasta. pahoitellen hän kertoi, ettei pysty antamaan meille lupaa, koska meillä ei ole vaadittavaa kielitaitoa, saati radioita. kuin lohdutuksena eräs kerhon jäsen lähti opastamaan meidät n. 15 km päässä sijaitsevalle kevytlentopaikalle.


kevytlentopaikalla pikainen briiffaus kentän säännöistä ja varoitus lähellä sijaitsevasta slovenian rajasta. siitä sitten kukin vuorollaan ponkaistiin ilmaan hämärtyvässä illassa myyrien pilalle kaivelemalta "kiitotieltä"


















se slovenian raja on jossain tuolla taustalla sijaitsevalla vuoristossa.


















udinen läpi virtaava joki on melko kuiva tähän vuodenaikaan.

















uusi on täälläkin syrjäyttänyt vanhan



















kun on nähnyt yhden italialaisen kirkonkylän, on nähnyt ne kaikki...

































täälläpäin maailmaa kaikki tiet vievät kuulemma roomaan. ei kyllä ihan heti uskoisi.



















udinen kaupunki on melko laaja.

















paikallinen kyläkauppa :)

















oma kotitarveviinitarha toki pitää joka talossa olla...

europa tour 2010 - österreisch

meitä oli etukäteen peloteltu paramoottorilentämisen olevan kohtuullisen tyyristä puuhaa itävallassa, mikäli sattuu lentämään väärässä paikassa.
siksipä aloitimmekin lentosuunnitelman teon suoraan siellä, missä tiedetään parhaiten paikalliset pysyväismääräykset.















estettä lentotoiminalle ei ollut, mutta koska oli sunnuntai, pikkukylän lentokenttä oli kiinni!?!
ilman lupaa emme tohtineet sieltä startata, vaan jatkoimme seuraavalle paikkakunnalle, joka oli nimeltään nötsch. kuinka ollakkaan, sieltäkin löytyi tarkoitukseen soveltuva pienlentokenttä :)

heikki luovutti itsestään pienen palan itävallan ikimetsien ikuiseen kiertokulkuun ;)


















matkalla lentopaikalle kohtasimme myös maailman suurimman tuolin.


















vuoristossa arto myös vähän kokeili, miltä tuntuisi lentää vapaasti, ilman moottorin tuomaa orjuutta.
wannabee vapaalentäjä !!! :)

















kauniista aurinkoisesta laaksosta starttasimme ihastelemaan itävaltalaisia alppimaisemia. tapsa nousukiidossa traikillaan.


kylläpä näitä ihastella kelpasikin!




















kenttä on tuossa kengänkärjen yläpuolella


















nötschin pikkukaupunki

















naapurikaupunki arnoldstein













kun on nähnyt yhden itävaltalaisen vuoristokylän, on nähnyt ne kaikki... :)













tämänkää kylän nimeä en enää muista.



















itävalta jäi muuten erityisesti mieleen koko matkan kauneimpien maisemien takia. sama tilanne tietty maassakin...

europa tour 2010 - deutschland I

kauan suunniteltu euroopan reissumme alkoi lauttamatkalla itämeren halki. autoon oli sullottu viiden suomalaisen paramotoristin matka- ja lentovarusteet. lauttamatka oli pitkäveteinen, vaikka keli olikin mainio ja tarjoilu pelasi.


















lähes 30 tunnin merimatka päättyi saksan travemundeen, josta etsimme samantien yösijan.
aamulla ajelimme parin kilometrin päässä sijaistevalle neustadtin harrastelentokentälle, mutta tuuli oli liiaan kovaa turvalliseen lentämiseen.















koko matkan "punainen lanka" oli, että silloin kun ei ole lentokeliä, niellään kilometrejä ja tutustutaan nähtävyyksiin maasta käsin. ensimmäisenä päivänä nieltiin sitten kilometrejä. saksa on paska maa....

















illan hämärtyessä osa porukasta meni majataloon yöksi ja pari meistä nukkui autossa.
toinen päivä valkeni sumuisena, mutta suunnistimme toiveikkaana bad endorfin harrastekentälle. kenttä sijaitsee kaakkoissaksassa melko lähellä muncheniä.
kuuden euron "take-off"-maksua vastaan saimme luvan kentän "presidentiltä" operoida hänen omistamaltaan nurmikentältä.

ilmaannousun jälkeen maisemalentoa lähiseudulla.

















saksalainen pienviljelystila.

















lomakeskus chiemsee-järven rannalla

















ludvig II rakennuttama linna saman järven saaressa
















saksalainen kirkonkylä, taisipa olla juuri bad endorf















lennon jälkeen saimme kutsun kahvittelemaan lennonvalmistelutilaan. kävi ilmi, että preisdentillä on huomenissa 85-vuotissyntymäpäivä!


eräs täppä reittikarttaan oli merkitty jo aiemmnin saksan ja itävallan rajaseudulla sijaitsevalle kehlsteinvuoren huipulle lähes kahden kilometrin korkeuteen.
tällaisia maisemia sai kolmannen valtakunnan johtaja ihailla natsipuolueen hänelle 50-vuotispäivänään lahjoittamasta lomapaikasta.


















paikka tunnetaan nimellä "kehlsteinhaus" sekä "kotkanpesä"
hitler kuitenkin pelkäsi korkeita paikkoja, joten käyttö hänen osaltaan jäi vähäiseksi. noo, turistit koettavat sitten käydä hänenkin puolestaan...
mainittakoon, että sodan jälkeen liittoutuneet räjäyttivät vanhoissa valokuvissa näkyvän näköalatasanteen taivaan tuuliin.















näytti siltä, että aatun haamu tarkkaili variksen muodossa rinnetuulessa alapuolella kulkevia turisteja...

















paikkaan ei ominneuvoin ole pääsyä kuin jalkaisin. n. kilometrin korkeuteen bussiasemalle pääsee omalla autolla. siitä 15 euron pääsymaksua vastaan saa bussikyydin hissin ala-asemalle. loppumatka vuoreen koverrettua pystysuoraa kuilua myöten kuljetaan sitten useamman kymmenen hengen hissillä.
















vaikuttava paikka kaikenkaikkiaan!