vaikka talven koulutuskelit ovat olleet haastellisia, olemme saaneet varjoliitokurssia edistymään hyvin. kiitos oppilaiden, jotka ovat saaneet järjestettyä aikaa kouluttautumiseen myös arkena, mikäli sääolosuhteet sen mahdollistavat.
tälle päivää oli pitkästä aikaa luvassa ähtäriin auringonpaistetta ja kohtuullisia tuuliolosuhteita. kun jäälläkään ei ollut lunta kunnolla kymmentä senttiäkään, niin pitihän sitä tarjota koulutusta siihen ennättäville. lisäpainetta ehkä osaltaan toi se, että meillä on kuukausi aikaa viime harjoituskerrasta.
peräti viisi oppilasta seitsemästä sai tänään rukattua arkeaan siten, että saapuivat aamulla peränteelle.
eipä siinä sitten muuta, kuin tositoimiin heti kalustovoimistelujen jälkeen!
oikeaoppinen liitimen lentotilan tarkastus katseella ennen ilmaannousua.
siinä tanner tömisee ja aitaakin kaatuisi, (jos sitä sattuisi baanalla olemaan) kun jussi starttaa!
kohtalainen tuuli oli tämän kurssin oppilaille uusi tuttavuus talven lentotoiminnassa. runsaiden maaharjoituksien ansiosta tilanteet kuitenkin hallittiin melko hyvin ja jokainen oppilas sai kokemusta tuulisortumasta sekä nk. "kireän narun startista"
taivaalla oli tänään niin vastaantulijoita...
...kuin ohitettaviakin:
julkisuuden valokeilassa viime aikoina paistatellut liivijengi vastasi tänään hinauksista ;)
tonilla kurssi oli edennyt siihen vaiheeseen, että soviteltiin jo moottoria selkään:
ja heti ensimmäiselää yrityksellä siististi ilmaan!
laskutekniikassa sensijaan on vielä jonkunverran hiomista.
"semmonen puolimahalleen lasku", kommentoi toni laskuaan jälkeenpäin ;)
se on melkeen tämä tapahtumien dokumentointi tällä kurssilla jo tärkeämpää, kuin itse lentäminen...
kurssilaiset harjoittelivat kukin oman kehitysvaiheensa mukaisia lentotehtäviä.
jussin korvat eli amerikkalaisittain "big ears"
jääkelit on peränteellä parhaimmillaan ja melkeen missä vaan on turvallista ajaa autolla. luntakaan ei ole haitaksi asti nyt.
siinä tulee henri finaaliissa pala polypropeenia hinauskytkimessään.
mä olen kurssin viimeisenä hinauslentona teettänyt tämmösen koukkupuukkoharjoituksen, missä irrotaudutaan hinauksesta katkaisemalla naru koukkupuukon avulla.
tuon viimeisen hinauksen henri ottikin "tappiin" saakka ja tänään se tarkoitti suurinpiirtein 500m:n hinauskorkeutta, puhalsihan korkeuksissa +10m/s tuuli. ja ellen aivan erehdy, vajoamakin saattoi hetkittäin olla +-merkkinen. senverran kauan henrin viimeinen lento kesti.
siinä kerkiää jo katsella hieman maisemia. näkyi kuulemma virroille ja lappajärvelle saakka.
tässä tuoreet fiilikset laskun jälkeen.
tällaisia nämä uusimmat kurssikuulumiset.
päivät pisenee ja kelit paranee. osa porukasta lentelee jo moottorilentoja, joten ei epäilystäkään, etteikö tästä valmista tule :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti