yhteenvetoa reissulta

sortavalan lento jäi siis viimeiseksi kiertueellamme venäjällä. matka onnistui yli odotusten jo ihan säidenkin puolesta. yhdeksän lentoa seitsemällä eri lentopaikalla kuuden päivän aikana. sitä voisi kotimaassakin pitää erinomaisena saldona. ainoastaan lauantaina vaivana olivat kovat tuulet ja päivä sopikin siten parhaiten pietarin tutkiskeluun maasta käsin.

sunnuntaina kävimme muuten tutustumassa erään toisen kerhon hinausvarjoliitotoimintaan pietarista n 30km päässä sijaitsevalla pellolla.




















toiminta perustui pitkälle myös kaupallisiin tandemlennätyksiin. pietari on niin suuri talousalue, että asiakkaita riittää näköjään ihan jatkuvana virtana molemmilla kerhoilla.


















homma vaikutti muutenkin todella ammattimaiselta. dyneemalla ja ladan moottoria apuna käyttäen hinattiin asiakkaita kuin liukuhihnalla taivaalle.
























eiköhän sitten meidän ollinkin pitänyt mennä narun jatkoksi!
ollilla näkyy vieläkin olevan tuollaisia pentukoiran elkeitä lentoharrastuksessaan ;)
























pienen hinaustoiminnasta vastaavien briiffauksen jälkeen kävimme myös moottoroidusti lentopaikkaan tutustumassa.
tuuli oli senverran navakkaa, että kovin kauas ei tohtinut lähteä.
olli startissa:



















luonto valtaa huonokuntoisimpia rakennuksia...
















...mutta ihminen on sinnikäs ja rakentaa uutta tilalle!

















tyypillistä omakotitaloaluetta lähiseudulla:

















tutustumisreisun jälkeen palasimme vielä pietariin, jossa tandemlennätykset jatkuivat moottoroidusti koko päivän ajan.


















"dima" laittaa myös traikkinsa lentokuntoon

















ja lennätti sillä myös erästä suomalaista turistia ;)
















muutama tienvarsilta otettu kuva matkaltamme:


heti muuttuu tie paremmaksi, kun siirrytään karjalan tasavaltaan ;)













arto, väinämöinen ja olli sulassa sovussa petroskoissa

















petroskoissa emme lentäneet. osin kovahkon tuulen takia ja myös siksi, että meillä ei paikallisopastusta ollut. kaupungin lähellä sijaitsee kaksikin lentokenttää. kävimme niistä toisella, mutta emme löytäneet ketään, kuka olisi luvan antanut.
näytettiin kuitenkin yhdelle varjoliitimellemme äänisen aallot:





















äänisellä hoidellaan henkilöliikennettä kantosiipialuksilla, aivan kuten muillakin venäjän suurilla järvillä










ilmavalokuvat ääniseltä jouduttiin siis ottamaan hotellihuoneesta :(
















salmin kirkossa ei kirkonmenoja ole vähiin aikoihin pidetty...

















lähes joka kylästä löytyi sotasankarivainajien muistomerkki keskeiseltä paikalta:























koskimaisema läskelästä











matka oli siis menestys ja asiat sujuivat mallikkaasti kaikkien tapaamiemme ihmisten kanssa. tiestö oli suurimmaksi osaksi hyväkuntoista ja liikenne joustavaa sanan kaikissa merkityksissä ;)
paljon puhutusta rikollisuudesta emme saaneet minkäänlaista esimerkkiä. nukuin yöt autossa, eikä kukaan tullut kahvoja yhtenäkään yönä rapuamaan.
tapaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja tekivät kaikkensa, että lentomme ja matkamme onnistuisi.
voin varauksetta suositella matkustamista venäjälle myös liidinharrastuksen merkeissä! autan mielelläni kontaktien kanssa tarvittaessa.

sortavalassa ilmoilla

on niin paljon helpompaa lainata wikipediaa, kuin keksiä itse olettamuksia kaupungista :)


-----------------
Sortavala sai kaupunkioikeudet vuonna 1632, mutta oli tärkeä kauppapaikka jo 1500-luvulla. Sortavala hävitettiin suuren Pohjan sodan aikana lähes täydellisesti, ja se menetti merkityksensä pitkäksi aikaa. Uudenkaupungin rauhassa 1721 kaupunki luovutettiin Venäjälle ja sille annettiin venäläinen nimi Serdobol. Vuonna 1811 se liitettiin muun Vanhan Suomen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Sortavalasta kehittyi Laatokan Karjalan henkinen keskus. Sinne perustettiin sekä mies- että naisopettajaseminaari vuonna 1880, pappisseminaari 1918, ortodoksinen arkkipiispanistuin vuonna 1925. Sortavalasta kehittyi 1800-luvun loppupuolelta 1930-luvulle tultaessa merkittävä koulu- ja kulttuurikaupunki. Huomattava osa ennen vuotta 1939 koulutetuista kansakoulunopettajista on saanut oppinsa Sortavalan opettajaseminaareissa.

Sortavala oli kokoonsa nähden myös merkittävä teollisuuskeskus. Siellä oli muun muassa huonekalu- ja suksitehdas, elintarviketeollisuutta, kutomo sekä yksi Laatokan merkittävimmistä satamista. Rautatieyhteyden kaupunki sai jo vuonna 1893, kun rautatie Viipuriin valmistui.

Sortavala kuului itsenäiselle Suomelle vuodesta 1917 vuoteen 1940, jolloin se jäi Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle. Vuonna 1941 suomalaiset palauttivat sen hallintaansa ja pitivät sitä vuoteen 1944. Vuoden 1947 Pariisin rauhassa kaupunki luovutettiin muun Karjalan mukana Neuvostoliitolle.

Sortavalan kaupungissa asui vuonna 1939 4 710 asukasta ja sen esikaupungeissa noin 4 500 asukasta.

-----------------


saavuttuamme sortavalaan menimme suoraan lentokentälle. siellähän on nimittäin meille vanhoja tuttuja, kun pari vuotta sitten kävimme viimeksi turhaan kyselemässä lentolupaa sortavalaan.
päällikkö ei lopulta nytkään luvannut starttia kentältä, mutta ei nähnyt estettä meidän lentää joltain pellolta. sortavalan kentältä operoi vain yksi antonov an-2 ja sen kippari ei myöskään nähnyt estettä lennoillemme. mies sattui muuten olemaan karjalan kuuluisimman paramoottorilentäjän, sergei potehinin kurssikaveri laskuvarjohyppyajoiltaan!

sopiva pelto löytyikin heti kentältä poistuessamme helylästä. siitä sitten yksi kerrallaan ilmoille.

tyypillistä sortavalan mäkimaisemaa.
















yleisnäkymää sortavalan kaupungista

















karjalansilta yhdistää kymölän ja sortavalan keskustan.
















asuntoaluetta
















sortavalan asema ympäristöineen
















sortavalan luterilaista kirkkoa en ilmasta löytänyt. eipä se kyllä mikään ihme ollutkaan, koska wikipedian tietojen mukaan se paloi maantasalle neuvostolentokoneiden pommituksessa v. 1940
tässä kuitenkin ortodoksikirkko:
















monelle suomalaiselle tuttu hotelliravintola "piipun piha" kuvan vas. yläreunassa.
myös me yövyimme tuolla.
paikka on kuulemma entinen suomalainen saha ja neuvostoliittolainen takkitehdas!

















sortavalan lentokenttä helylässä

















helylän kylä sijaitsee 6km sortavalasta pohjoiseen

aunuksen kirkolla

kerrotaan, että tsaari pietari suuri matkustaessaan karjalassa reellä heräsi kolmesti peräjälkeen ja kysyi retkueen sijaintia. Hänelle vastattiin: "aunuksessa". tsaari lopulta totesi: "aunus on varmasti venäjän suurin kaupunki."

meidänkin retkueen matka kulki läpi aunuksen petroskoista paluumme jälkeen.
tiedossa oli, että suurempia lentokenttiä ei lähistöllä ole ja rajavyöhykkeeseenkään aunus ei kuulu. ilmoille siis???

päivä oli jo pitkällä ja termiikkiä oli auringonpaisteisessa ilmassa odotettavissa. tämän emme antaneet kuitenkaan häiritä lennonvalmistelua. heti sopivan pellon nähdessämme ryntäsimme nuuhkimaan tämän karjalan kuuluisan kaupungin atmosfääriä.


aunuksen kaupunki on suurinpiirtein keuruun kokoinen asukasluvultaan.

















lainaus jälleen wikipediasta:

Aunus (myös Aunuksenkaupunki ja Aunuksenlinna, karjalaksi Anus, ven. Олонец, Olonets) on kaupunki ja kaupunkikunta Karjalan tasavallassa ja Aunuksen kansallisen piirin keskus. Aunus on yksi Pohjois-Venäjän vanhimmista kaupungeista. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat jo vuodelta 1137: kaupunginoikeudet Aunus sai puisen linnan rakennuksen jälkeen 1649. Aunuksella on Venäjällä "historiallinen kaupunki" -status. Kaupungissa on nykyisin 11 400 asukasta, joista noin 60 % on karjalaisia ja lisäksi kymmenkunta prosenttia suomenkielisiä.
-------------

se on syntynyt aikoinaan olongajoen ja mägräjoen yhtymäkohtaan lähelle laatokan rantaa.

tässä ko. jokiristeys




















uusrikkaat pietarilaiset ovat kuulemma ostelleet tontteja runsaasti viimeaikoina aunuksesta. ainakaan ilmastakäsin se ei vielä selvästi näy.
































mikähän utelias kulkija se on ollin juttusille pysähtynyt kesken starttivalmistelujen?
















jälkikäteen kävi ilmi, että miliisi oli tullut ollia torumaan lentotoiminnastamme:
"ettekö tiedä, että lentäminen vaatii viranomaisluvan ja sen saaminen kestää viikkoja?"
no eihän me tiedetty, kun meille ei oo sitä opetettu!
perhana sentään kun olli menee tuollalailla töpeksimään ;)
miliisi oli vaatinut meitä ilmoittautumaan lentojemme jälkeen paikallisella poliisiasemalla. aikansa tuskiteltuaan kahden jo lentävän suomalaisen takia, oli miliisi viimein tiuskaissut ollille: "no, näytä nyt meille, kuinka tuolla kankaanpalalla oikein lennetään!"

ja pahimmoiksi sivutuuli vielä starttihetkellä... mutta minkäs teet, kun miliisi kerran käskee lentää ;

aunuksen kaupunkia ympäröi 15 km halkaisijaltaan oleva peltoaukea. alue tunnetaan erityisesti juuri maataloustuotannostaan.
hieman on jo pellot päässy pusikoitumaan...

















olli menossa laskuun aunuksessa














muuten, epl:n seuraava varjoliitokurssi aunuksen sivutoimipisteessä aloitettiin erittäin innokkaiden osallistujien kesken maakäsittelyharjoituksilla, siis aivan samoin, kuten suomessakin ruukataan tehdä !

"viisikymmentäkolme kilometriä sestoretskistä länteen"

tapasimme pietarin kontaktimme primorskissa (ent. koivisto) ja he opastivat meidät autiolle hiekkarannalle lähelle "karjalainen" nimistä paikkaa tarkoituksena lentää yhdessä ja vaihtaa kuulumisia.
pahaksi onneksi tuuli oli rannalta päin, joten ylämäkeen lyhyeltä matkalta pitäisi starttien onnistua.

















pienempi traikki oli jo rikottu sen kaaduttua startissa. tuuli oli aluksi liian kovaa lentämiseen, mutta tämä, kuulemma melko vähän lentänyt kaveri oli kuitenkin yrittänyt.





















tuulen laannuttua "petarin pojat" lensivät vuorotellen isommalla PPC:llä. lähes aina oli joku kyyditettävänäkin. lensivät ehkä reilut 10 starttia illan aikana.
















georkij matalalennolla. on hän käynyt joskus korkeallakin. hänen ennätys kuulemma n. 6500 metriä ko. laitteella.



















lentäjätoverit rannalla

















omaa starttia en saanut näin lyhyeltä matkalta onnistumaan ennen rantapenkkaa, vaikka yritin 10 kertaa!
osasyynä oli vielä selittämäton moottorin kampeaminen juoksun aikana. lopuksi varmaan jo väsymys ja huolimattomuus.

kävimme lentojen jälkeen meressä uimassa ja nyt virvokkeet maistuu. annahan jo mullekkin...

















meidät oli vielä kutsuttu vieraaksi iltanuotiolle venäläisten leiriin, jossa tietysti puhuttiin pikkutunneille saakka yhteisestä harrastuksestamme, syötiin, juotiin sekä kehuttiin toisiamme sekä itseämme.