eilen toteutui jo jonkun aikaa odotettu päivä, jolloin kerhomme varjoliitokurssilaiset pääsivät kokemaan, miltä lentäminen varjoliitimellä tuntuu. muutaman kerran ollaan tässä aiottu jo aiemminkin, mutta sääolosuhteet eivät ole oikeen puolellamme olleet.
nyt lauantaille oli luvattu ihanteellista keliä lentoharjoituksiin ja peräti 10 oppilasta ennättikin mukaan karkeloihin. aamun pimeinä tunteina roudattiin kamat jäälle muutaman aamuvirkun oppilaan kanssa sekä laitoimme hinauslinjan pystyyn. paikaksi valikoitui ähtärin ouluvesi. siltojen välissä oleva jääalue tuntui sopivan parhaiten tarkoituksiimme jää- sekä tuuliolosuhteiden takia.
"matalissa lennoissa" olemme jo vuosikaudet käyttäneet nk. kaksoistaittopyöräsysteemiä.
tässä toissailtana nikkaroimani starttipään taittopyörä:
systeemissä on se etu, että siinä pääsee lähietäisyydeltä näkemään koko ajan oppilaan mahdolliset virheet ja voi antaa välittömästi palautetta radioaalloilla.
jari (s) kokee ensilennon hurmaa :)
esalla vauhti päällä, vaikka naru onkin tilapäisesti löystynyt. (jää oli liukas ja mönkkärin pyörä ei oikein tahtonut joka kohdassa pitää)
oppilaan valmistelut tarkastettiin ennen jokaista lentoa ja aika paljon puutteita näin alussa esiintyikin.
ne, jotka eivät olleet lentovuorossa, maakäsittelivät ihanteellisessa tuulessa.
lähes parikymmentä vuotta sitten, kun minä lensin koululentojani tuolla siivellä, se oli valkoinen :)
jäällä tohtii antaa maakäsiteltäväksi lentokuntoisenkin liitimen. ei sotkeennu, eikä kulu.
artokin kävi viihdyttämässä porukoita moottorilla
ja kokeili rinteen kantavuutta...?
vaikka laskutelineet olisivat jo pettäneet, niinkauan hinataan kun ohjaamossa vaan joku ohjaa ;)
ei pojat. ei siipeä noin tyhjätä lumesta.
eihän tuollaisesta siiven puhdistuksesta mitään tule!
puhdistetaanpas siipi lumesta niin että heilahtaa!
pari opettavaista kuvaa siitä, mitä termo/oppilassiivelle tapahtuu, kun sitä yritetään lentotilaan liian ponnekkaasti:
termosiiven täyttämisvaiheessa kädet pitää olla korostetusti taakse alaviistoon päin.
(kuvan tyyli sopii kyllä täysiveriselle moottorisiivelle)
lyhyellä päivännäöllä hommaa joudutettiin mm. taksipalvelulla. tavallisesti oppilaat kävelevät ja kantavat liitimen takaisin lähtöpaikalle.
esan kypärässä näkyy tässä kuvassa hyvin pmr-radio, jonka kautta ope ohjaa oppilasta ilmassa.
matalat hinaukset saavat olla koulutusohjeen mukaan max 50m:n korkuisia.
nyt käytiin korkeimmillaan ehkä 20m:n korkeudessa?
ensimmäiset lennot näyttävät usein hieman epävakaisilta, ennenkuin ohjaukseen syntyy tuntuma.
pikkuhiljaa lennot siitä alkavat näyttää siistimmiltä, mutta kyllä kaikki eilen pp1 kelpoisuuden saaneet tohtii jo "korkealle" (hinauskorkeudet korkeilla lennoilla 100-700m, tavallisimmin 200-300m) vetää.
nelisenkymmentä hinausta lyhyenä joulukuun päivänä ja välillä kahvitellakin kerittiin.
ei paha!
