koneremppaa...

moni paramoottorilentäjä korjaa konetta yhden suhde yhteen. siis tunti lentoa ja tunti ropaamista...

mulla suhde on ollut vähän parempi, mutta tokihan jotain pientä aina ilmenee.
yli vuosi on nyt kulunut isommasta remontista (kk-yläpään osia kaasunvaihtokiertoon ja lähtemättömiä jälkiä sylinteriin/mäntään)

---juuri, kun olin irtautumassa maasta koneen tehot hiipuivat äkisti ja samassa moottori sammahti.---
mikähän sille nyt tuli? niin varmatoiminen, kun se yleensä on ollut.

tämmönen oli siis lähtötilanne. konetta purkaessani kävi nopesti syykin selville:













männäntapin lukkorengas oli luultavasti katkennut ja irrotessaan lähtenyt kaksitahtimoottorin kaasunvaihtoon mukaan. aikansa pompittuaan männän syvennyksessä oli tarttunut ylöspäin pyrkivän männän mukana kuumaan päähän ja päässytkin huipulle!

kauaa ei lukkorenkaan aika kulunut palotilassa, kun halusi hieman jo viilennystä. silloin keksi hän hypätä huuhtelukanavaan, mutta hieman liian myöhään. mäntä kun oli jo menossa ylöspäin...















mäntä otti lukkorengaspoloisen matkaansa ja suoristi pitkin sylinterinseinämää. ahdastakin hieman oli, koska millinen lukkorengas on painunut kovakromisylinterin seinämästä läpi alumiinisen männän pakottamana.

puukonkärjellä teräslangaksi palautunut lukkorengas oli kuitenkin helppo irroittaa.















pytty raatia täynnä ja mäntäkin huonossa kunnossa:(

mitäs ny?

koska männäntappi ja vanhan männän tapin toinen laakeri oli myös vaurioitunut, hankin uuden männän (150 eur)
sylinterin vauriot tasoitin "virsikirjalla" ja hoonilla. väittävät, ettei kovakromisylinteriin hiomavehkeet pysty, mutta kumoan tässä nyt sen väitteen.

kotikonstein hiottu kovakromisylinteri
















uusi varaosamäntä oli "paranneltu painos" vanhaan verrattuna















hieman epäilin koko "pielavetistä", mutta puristukset palailivat vähitellen konetta käytellessä lähes normaaleiksi.















aika näyttää, miten pelittää. tulen kyllä raportoimaan asiasta jatkossa, mikäli kone vielä korkkaa...

kärsimysnäytelmä alajärvellä

tänään oli luvassa kelpo keliä koko päiväksi, joten lähdettiin arton kanssa alajärvelle ajeleen virtolaisvahvistuksen kera. alajärvellä ei ollakkaan lennetty pitkään aikaan. paikkakuntalainen henry joensuu oli myös tarkatuslentoa vaille valmis paramoottorilentäjä, joten senkin takia kokoonnuttiin juuri siellä.
arto oli vielä sopinut "järviseutu" nimisen lehden toimittajan kanssa jotain haastattelua sinne pellon laitaan. se on näköjään nykyään aina jonkinlainen mediatapahtuma, kun joku lentää paramoottorilla ;)
toimittajaa odotellessa poikettiin hoiskon nesteelle kahville. varoitus ovessa. ilmeisesti aika tuulista seutua?
tänään tuon kyltin olisi kyllä uskaltanut ottaa tilapäisesti poiskin!














henry oli tiedustellut starttipaikan. ihan hyvän oli löytänytkin.















arto ja heikki menivät menojaan ja minä jäin henryn starttia valvomaan.
henry lähdössä tarkastuslennolle.



sitten pääsin itsekin valmistelemaan starttia. lämmitin koneen ja asetuin siiven eteen. siipi päälle, lämä tiskiin ja menoksi!
ilma olikin hyvin kantavaa ja jo muutaman askeleen jälkeen siipi alkoi nostaa äijää hartioista ilmaan.
juuri, kun olin irtautumassa maasta, koneen tehot hiipuivat äkisti ja samassa moottori sammahti.
mikähän sille nyt tuli? niin varmatoiminen, kun se yleensä on ollut...
laskin koneen ja yritin uudelleen käyntiin, mutta huomasin heti potkuria pyöritellessä, että puristukset olivat kadonneet!
outo homma, että kone voisi leikata kiinni noin lyhyellä täystehon käytöllä. olisikohan jo kertaalleen hitsattu mäntä palanut uudelleen puhki?

siinä sitten istuskellessa ja lentämätöntä päivää pohtiessa aloin hiljalleen kypsyä ajatukseen, että kokeilisin kerhon konetta, jahka henry vaan tulisi sen kanssa maahan.
kerhon konehan on semmonen "muljupenkkinen" alakiinnitteinen malli, jollaisella olen kerran elämässäni (n. 10 vuotta sitten) koettanut lentää ja vannoin sen silloin olevan laitimmainen kerta sitä lajia.
ihmeesti sitä ihminen on valmis tinkimään periaatteistaan, jos toisessa vaakakupissa on esim. jättää lentämättä tykkänään.

pojat tuli maahan yksi kerrallaan ja alettiin hakemaan clementen penkistä oikeita säätöjä mulle. kaasukahva tuntui todella onnettomalta omaan verrattuna, mutta määrätyllä otteella sitäkin lopulta oppi käyttämään.
sammutusnappi oli hankalassa paikassa saada sormi hätätilanteessa osumaan. ilmaannoustuani lentoasento oli kun jeesuksella ristillä ja kaarsinkin samantien takaisin lähtöpaikalle laskuun.
uudet säädöt ja taas taivaalle. ei taaskaan mitään mahdollisuutta päästä penkkiin istumaan! yhtä kidutusta on tää alakiinnitteisellä lentäminen! takaisin maahan ja uusia säätöjä hakemaan.
arto vielä piruuttaan pyysi, että nostetaan kone tohon pöydälle, niin on helpompi säätää...
kai tähän alennustilaan saadaan vielä piste iin päälle, kun arto julkaisee kuvan, missä MINÄ nostan ALAkiinnitteisen koneen neitimäisesti PÖYDÄN päältä selkääni!

kolmannella lennolla sain juuri kankut penkin reunalle sen verran, että saatoin alkaa lentämään suunniteltua lentoa. kone kampesi voimakkaasti koko ajan oikealle, eikä edes oikeanpuoleisen trimmin vapauttaminen korjannut tilannetta kokonaan, vaan vasenta jarrua piti käyttää koko ajan.

vimpeliin johtavaa tietä pitkin autolla ajellessa ei arvaakaan, että ruukilla on näin laajat tuotantoalueet alajärven luoma-aholla.

















paalijärven tanssilavalla käytiin ähtäristä asti 70-luvun lopulla tanssittamassa seutukunnan tyttöjä.















paalijärven koulu tuossa järven takana.

















olikos texasin kirjeenvaihtajamme mökki juuri tämän järven rannalla? taustalla lappajärvi. haloo, kuuleeko texas?















halla-ahon kylällä polteltiin roskia.















hoiskon neste ja tulivuorikeskus tuolla tien toisella puolella.
















honkarakenne hoiskossa

















lennon jälkeen mentiin tuohon vas. alakulman pizzeriaan evästämään.
















alajärven keskusta on alajärven länsirannalla. muistelen lukeneeni, että alajärven suurin syvyys on vain kolme metriä.

















siinäpä on viety sähkö saareen ja tökätty sähkötolppa keskelle kaislikkoa.
















rantamaisemaa levijoella.

















levijoen koulu oli lähellä laskupaikkaani. vähän piti etsiskellä laskupaikkaa, kun oli jo pellot paljolti kynnöksellä ja karjaa monella heinäpellolla.
















tuosta pääsee pikitietä pitkin ähtäriin ;)
kylä on nimeltään levijoki ja tätä alla kulkevaa tietä pitkin pääsee pietarsaareen.
















jos nyt oikeen hakemalla hakee jotain positiivista tuosta vuokrakoneesta, niin tehoja oli selvästi enemmän, kuin omassani. sen huomasi startissa, sekä ilmassa matalampina vaakalentokierroksina.
hiljaisemmaksikin väittivät maassaolijat. sitä ei kyllä itse huomannut kuulosuojien takia.
ergonomia niin penkissä, kuin kahvassakin selkeästi huonompi flycastelluccioon verrattuna. ehkä tollakin nyt nippanappa lentäs, mutta nuo tangot, joita armeiksi kutsutaan, pitäisi ehdottomasti saada hitsattua kiinteäksi osaksi runkoa!
loppuisi se "informaation" tuottaminen, joka tekee ihan "iisin" kelin lennostakin ikävän heiluvaista ja lisää myös valokuvien tärähdysvaaraa.
muuten, kampeamisen syykin löytyi heti maassa. clementessä karabiinit ovat semmoisen 20 senttisen hihnan päässä ja oikeanpuoleinen hihna oli kiertynyt startissa hihnan alapään kiinnityskorvan taakse. tätä en havainnut lennolla talvivarusteiden vuoksi, eikä sille varmaan mitään ilmassa olisi saanutkaan.
 siinäpä selkeä tuotekehityksen paikka. parilla nippusiteellä suunnitteluvirheen pystyy kyllä korjaamaan.

pientä paikallispärinää

tänäänhän ei edes pitänyt olla lentokeliä, mutta kylmän yön jälkeen pintatuuli oli olematonta vielä kymmenen aikaankin. aurinkokin paistoi ohuen pilviverhon takaa, joten nyt oli ihanteellinen valokuvauskelikin.
ähtärin kaupunki on laatimassa osayleiskaavaa ukonvuoren alueelle ja sain jostain vihiä, että alueesta otetuilla kuvilla saattaisi olla piakkoin kysyntää :)


starttipaikaksi valiintui kaijan pelto, josta on vain lyhyt matka kuvauskohteeseen. videonauha roikkui alakuloisesti vapaa vasten tehdessäni starttivalmisteluja.














pahaksi onneksi heikko takatuuli virisi juuri kun aioin startata. enää en kyllä ala kamppeita siirteleen. näillä mennään...
ja voi tuhannen turskattia, että juoksutti! juuri kun jalat meinasivat alta loppua siipi tuntui jo hieman nostavan?
hyppäsin kyytiin kun en muutakaan voinut ja kehikko hinkkasi sänkeä ainakin 30 metrin matkan. olipas täpärä startti!
ilmassa keli tuntui hienolta ja tasaiselta, mutta n. 150 metrin korkeudella liidin käytännössä lakkasi etenemästä. niin lähellä, mutta silti liian kaukana?
vaikka mojiton trimmien vaikutus on todella olematon, oli niistä nyt juuri nyt se ratkaiseva apu ja pääsin siirtymään kuvattavalle alueelle.
tässä suurinpiirtein koko ukonvuoren alue. yläreunassa raja on keskustan tämänpuoleisessa reunassa
















hyvölänlahdessa on jo riitettä, olihan yöllä ollut jo kahdeksan astetta pakkasta. pian pääsee siis jäiltä starttaamaan?














oma tupakin sattui kuvattavalle alueelle. (oik. alh)
puut ovat yöpakkasen jäljiltä vielä kuurassa ja se näkyy kuvissa selvästi.
















naapurin poliisi antoi pysähtymismerkin, mutta pääsin luikkimaan karkuun.
ei tässä nyt kerkiä pilliin puhaltelemaan :)















keskusta
















mulle on tullut tuohon aika paljon uusia naapureita viime vuosina. ammattikoulun rakennusosasto meinaa tohon talon myös tehdä.
















vedet alueen järvissä ovat yhä vaan alhaalla. kaijankarikin näkyy melko laajalti.
entinen kunnalliskoti "kaija" on nykyään muussa käytössä.

http://www.gaija.org/














lennon loppupuolella kokeilin, miten kovaa se tuuli olisikaan vielä ylempänä?
hämmästys oli melkoinen, kun liidin alkoikin etenemään uudelleen 250 metrin korkeudessa!
ilmassa oli siis vain tuollainen ohut siivu sitä kovaa tuulta.

ilmoilla ilmajoen ilmatilassa

joskus harvoin sattuu tässä paramoottoripalapelissä, että kaikki palaset loksahtavat paikoilleen yhtäaikaa. tänään niin kävi!
jo jonkun aikaa on ollut mielessä lentää kyrönjokea pitki koskenkorvalta munakkaan. tänään sattui kohdalle myötätuuli, myötävalo, kelpo starttipaikka, ja kartanlukutaitoinen kuski :)
kaiken huipuksi kohtalainen tuuli tyyntyi matkan aikana prikulleen starttikelpoiseksi päästyämme kurikan tuiskulaan.
ihan samantien, kun aloimme etsimään kelvollista paikkaa, semmoinen avautuikin aivan suoraan edessämme tultuamme kolmostielle. siirtymää pellolle oli semmonen 20 metriä...

ilmaannousun jälkeistä tunnelmaa voi hyvällä syyllä kuvata sanalla "ällistynyt"
ei siis ainoatakaan hötkyä siivessä. ei sivu-, eikä etuheilureita. ei hallitsemattomia nousuja, eikä laskuja. ei sydämentykytyksiä aiheuttavia äkillisiä tempaisuja liitimessä.
ei mitään. ei kerrassan mitään. ilma oli kuin linnunmaitoa :)))
tämä kaikki oli sinänsä ihme, koska vielä matkalla epäilimme tuulen voimakkuuden olevan liian kovaa lentoihin ilmajoella. päättelimme asiaa puiden huojunnasta ja lippujen/savujen liikehdinnästä.
niin vain kävi, että kun olimme valmiina starttipaikalla, oli sitä myös keli.
ja paskat se mihinkään luuloon tai toiveisiin perustunut! se perustui lentäjien sääpalvelun ja "merisään" ennusteisiin!
tämmöstä oli luvattu illansuussa maakuntaan.















startit onnistui molemmilta ekalla, jopa yllättävän vähillä askeleilla, ottaen huomioon todella heikon tuulen startissa.

sinnehän jäätte!
paikalle osui sattumalta eräs karijokelainen "nettituttuni"
oli nähnyt starttivalmistelumme ja tuli sanalle.
doctor livingstone, oletan? kysyi hän (hieman eri sanoilla) ja pakko oli vastata myöntävästi :)
kimmo korpi karijoelta kameroineen siis kuvan oikeassa alakulmassa.














matkaan lähdettiin heti kyrönjokea seuraillen.
pian oltiinkin sitten koskenkorvalla. viinatehtaan säiliöt näkyvät kauas ja ovat ilmailukarttaankin merkittyjä maamerkkejä lentäjille.
















"ennenvanhaan" tossa luki "koskenkorvan viinatehdas"
jotenkin minusta ennen oltiin rehellisempiä...

















koskenkorvan rautatiesilta on jossain vaiheessa päässyt kiepsahtamaan nurinpäin.
















"tunsin kerran tytön viehkeän, mutta kansanopistoon lähti hän",
kertoi juice leskinen eräässä laulussaan. eipä tyttö kuitenkaan tähän kansanopistoon lähtenyt.
kyse on nimittäin ilmajoen kansanopistosta.
aika hieno tuo vanha päärakennus!

















ilmajoen maatalousoppilaitos.
















vieläköhän ilmajoen osuusmeijerissä tehdään voita? ei siitä niin montaa vuotta ole, kuin sitä sai kaupasta ostaa.
















sotaponnistelujen päätteeksi, luiden murskaamisen jälkeen jaakko ilkan pää hakattiin kirveellä irti ruumiista isokyrön kirkolla vuonna 1597. ruumiinkappaleet asetettiin ilmajoella teilipyörän päälle kansalaisten nähtäville. ilmajokiset eivät pitäneet mestattua sotapäällikköään luuserina, vaan pystyttivät hänelle myöhemmin patsaan keskelle ilmajokea.

















heikki naatiskelee alajoella
















viisi latoa yhdessä kuvassa alkaa olla harvinaista entisellä latomerellä.
















näin on kynnöt ilmajoen alajoella kuudes lokakuutta 09.
oikeassa yläkulmassa seinäjoen taajama.
















heikki könninluoman loppukohdassa. tosta kun olisi neljä kilometriä päästellyt vastatuuleen, niin oltaisin oltu jyrkin synnyinseudulla, ala-könnin talon paikkeilla.
siellä on kuulemma joskus joku yrittänyt kellojakin teherä...















tämä on se kuuluisa "munakan mittausasema"
vielä 80-luvulla lenni kujanpää (nyttemmin jo taivaallisiin mittausjoukkoihion siirtynyt) kertoi kyrönjoen vedenkorkeudesta iltauutisissa koko suomelle joka kevät.
kyrönjoen varren tulvasuojelutyöt ovat tehneet myöhemmin lennin kaltaiset "maallikkotulvaennustajat" tarpeettomiksi.
















"parantaa, kuin sika juoksuaan", voisi luonnehtia tätä eteläpohjalaisen porkkanaviljelijän sarkaa...
















tuohon joen takana vaasantien oikealla oikealla puolella olevalle sänkipellolle tehtiin laskut juurevien maalaistuoksujen sekaan. onneksi liete oli jo ehtinyt vähän kuivua...














no, mitäs mieltä heikki olit "kyrönjokilennosta"?



pakko myöntää, tämän kesän parhaita lentoja oli tää.
noo, toki lennettiin muuallakin, kuin ilmajoella. lento aloitettiin kurikasta ja päätyi seinäjoelle.

epl:n varjoliitokurssi 09 etenee...

tälle päivälle oli luvattu ihanteellista keliä niin opetteluun, kuin paramoottorilentoihinkin - pohjanmaalle.
(kuinka ne juuri sattuukin aina päällekkäin :)

yhdestätoista oppilaasta seitsemän pystyi noudattamaan tänään kutsua ja kokoonnuimme oppilas antti kuparin tiedustelemalle paikalle ylistaroon.
paremminkin olisi voinut antti onnistua paikan valinnassa. (tosin silloin olisi pitänyt ajella turun seuduille, jossa on kuulemma TOSI isoja peltoja)
tämmöseen jouduttiin tänään tyytymään... mitähän tossa nyt olisi, ehkä puolitoista kilometriä, josta puolet otimme käyttöön.
oon muuten moneen kertaan ihmetelly, mikseivät kerhomme termolentäjät ole koskaan tätä peltoa käyttäneet hyväkseen?
tasaista tuulta huru mykke ja termokehittimet ihan vieressä!















oppilaita odotellessa ja muita järjestelyjä varttuessa kävin pikku pyrähdyksen itsekin heittämässä.
ensimmäiseksi osu silmään tämmönen erikoisviljelymaatila.















paikka on kuulemma "extreme-duudsonien" omistuksessa ja siellä tehdään mm. televisio-ohjelmia
http://www.extremeduudsonit.com/v06/etusivu.html

kirkosta voi ottaa ilmakuvan sitenkin, että on itse alempana, kuin kirkon torni!
edessä luoman puutuotteen rakennuksia ja taustalla ylistaron "komia kirkko"













"wanhaa" ylistaroa. osuusmeijeri etc...
















kriikun mylly kyrönjoessa ylistaron keskustan tuntumassa.
www.kriikunmylly.com















tässä vielä "komia kirkko" ja vähän ympäristöäkin hieman laajemmalti















ja kun kerran on tämmönen "kirkkokuvafriikki", niin tottakai jokainen oppilaskin pitää kuvata ensimmäisellä lennollaan juuri maakunnan komeimman kirkon ollessa taustalla :))))
jurv.. kröhöm, kurikkalainen penttilä suorittaa ensimmäistä varjoliitolentoaan. kun on homma hanskassa (runsaiden maakäsittelyharjoitusten jälkeen), voi kamerallekin hymyillä lennon aikana!

















raunokin starttasi melkeen neljän metrin tuuleen.
huom! uusi kypärä!


















tulijoita ja menijöitä riitti tänään ylistaron kirkolla
















nyt juuri en osaa sanoa, kuka on kuvassa, mutta ainakin joku semmoinen, joka käytti tänään kerhon valkoista kypärää.
ehkä lehtorinta isokyröstä tai huhtaviita koojoelta?
oppilaiden suosikkisiipi mescal II tässä halkoo ilmaa















tää taitaa olla kurikkalainen jani kriikkula?

















tämän tunnistan.
jalasjärvinen jari tienari matalissa indepense avalonilla.


















viimeinen, eli viides matala olikin sitten "narunlaukaisuharjoitus", jolloin vedettiin oppilas jo hieman korkeammalle.

keuruulainen (pihlajavesi) timo kokkonen tulessa primalla.














sää oli tänään ennusteiden mukainen, eli siis todella FANTASTINEN matalien hinauksien suorittamiseen.
koska pelto oli laaja, ei neljän metrin tuulikaan saanut siipeen pahemmin hötkyilyjä aikaiseksi.
muutama pisko tuli vettäkin, vaikka joen eteläpuolella satoi ihan rankastikin välillä.
meillä tilanne konkretisoitui siten, että taittopyörällä joutui käyttään hinausauton (sprinter) pyyhkijöitä, mutta starttipäässä säilyivät varusteet kuivina!

kaikki paikalle tänään saapuneet oppilaat (7 kpl) saavuttivat tänään PP1 kelpoisuuden kunniamaininnoin.
homma jatkuu tästä eteenpäin heidän osalta PP2 teorioin. neljälle kurssilaiselle tämänpäiväinen kokemus on vielä edessä...

kahden taittopyörän menetelmää en vieläkään varmaan ole tarpeeksi kehunut?
on se hienoa kertoa oppilaalle ilman radioyhteyttä, vain hieman normaalia suuremmalla puheäänellä vierestä, mitä toivoisin hänen juuri tällä hetkellä tekevän...
tämä onnistuu, kunhan narun ankkuripisteet säädetään juuri sopivaksi.

kiitän kerholaisista niemen raunoa ja kinnarin seppoa koulutustyöhön osallistumisesta. teidän ansiostanne saatiin tänään kaikille mukanaolleille oppilaille pp1 lennot täyteen.