heikin ja arton kanssa ajeltiin siis lempäälään
kun saavuimme paikalle, oli keli mitä mahtavin. tyynessä auringonpaisteessa pelkkä t-paita päällä sai starttivalmistelut suorittaa!
tapsaa ja toimittajaa paikalle odotellessamme hiipi tumma pilvi pohjoisesta kuin varkain kohti meitä. emme toki uskoneet sen satavan, mutta tuulta se voisi paikallisesti hieman repiä?
jäimme odottelemaan pilven edesottamuksia ennen varsinaiselle lennolle lähtemistä, kun
arto starttasi moottoroidun varjoliidon esittelylennolle toimittaja ville tuokon ottaessa kuvia ja tehdessä juttua.
kesken arton lennon alkoi pikkuhiljaa räpsiä räntää ja arto päättikin lähteä sadetta pakoon valkeakosken suuntaan.
juuri ja juuri saimme kampeet suojaan, kun alkoi tulla rakeita taivaan täydeltä.
jonkun ajan kuluttua arto soitteli, että oli laskeutunut valkeakoskelle, josta hänet sitten noudimme. märkä seutu ei innostanut enempiin lentelyihin alueella, joten lähdimme ajelemaan (kebabin kautta:) kotia kohti.
lähes orivedelle asti maa oli paikoin märkää sadekuurojen ansiosta, mutta onnistaipaleen kylän kohdalla meitä onnisti. aivan unelmastarttipaikka pikitien varrella, lisäksi taivaassa laaja sininen aukko juuri sillä kohdalla!
eipä siinä kauaa vitkasteltu. isäntää emme saaneet kiinni, joten mentiin omin luvin pellolle...
orivesi on nähty jo monelle kertaa, joten nyt suunniteltiin juupajoen-korkeakosken reissua. matkaa arviolta parikymmentä kilometriä eli n. tunnin lento oli tiedossa.
orivedellä on kyllä kauniita maisemia. myllyjärvi ja järvessä tietysti myllysaari.
jo vähän edempänä satoi paikoin ihan kaatamalla.
kun aurinko paistaa matalalta, tulee seutukunnan kumpuileva maastonmuoto ilmakuvista hyvin esiin.
ilmailukartassa oli hieman hämäävät paikannimet ja vasta kotona mulle paljastui, että kyse on oikeastaan samasta asiasta. korkeakoski onkin nimittäin juupajoen kuntakeskuksen nimi.
korkeakosken saha (upm)
vanha kenkätehdas korkeakosken partaalla
kopsamon kylä samannimisen järven rannalla
kylässä on myös oma kyläkirkko
salokunnan maisema on nettitietojen mukaan ympäristömimisteriön maisemallisesti merkittäväksi luokittelema alue.
ja mikäs siinä. kyllähän tuossa silmä lepää.
"hirsilässä juna pysähtyy tarvittaessa" totesi konduktööri noilla paikkeilla matkustajille armeija-aikoinani...
hirsilä (oriveden kylä) on muodostunut tuohon kantatie 66 alkukohdan ja mäntäntien haaraan.
onnistaipaleen kylässä asuu mm. starttipeltomme omistaja.
hän tuli meitä pellolle tervehtimäänkin. oikein mukava mies ja toivotteli tervetulleeksi toistekkin.
tulihan siinä taas ajeltua satoja kilometrejä tunnin lennon perässä, mutta kyllä tällä taas vähän aikaa elää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti