lomamatkalla kyproksella

terveisiä pafokselta!
lomamatka suuntautui tuonne itäisen välimeren jaetulle saarelle, mutta itsenäiseen valtioon (kreikankielinen alue)

tuo kyproksen tilanne on oikeastaan aika vaikea hahmottaa, mutta yritetään.

se menee vähän jotenkin näin, että:
jos pohjanmaa olisi aikoinaan ollut ranskan merentakainen siirtomaa, mutta se olisi kuitenkin saavuttanut itsenäisyyden 1960-luvulla. pohjanmaalle olisi kuitenkin jäänyt joitain hyvinvarusteltuja ranskalaisia sotilastukikohtia. pohjanmaan itsenäistyttyä omaksi valtiokseen, puhkesi ruotsia ja suomea puhuvien välille vakavia selkkauksia, jolloin ruotsin valtion asevoimat tekivät pohjanmaalle maihinnousun puolustaakseen ruotsinkielisiä pohjanmaan kansalaisia. suomi avusti myös suomenkielistä väestönosaa sotilaallisesti ja lopulta yk kutsuttiin selvittämään konfliktia.
hatara rauha saatiin aikaiseksi ja kielialueiden välille vedettiin erittäin mutkainen viiva rajaksi. ruotsinkieliset julistivat alueensa itsenäiseksi valtioksi, mutta maailman maista ainoastaan ruotsi tunnusti itsenäisyyden. ruotsi myös yhä miehittää rannikkopohjanmaata. maan pääkaupunki on edelleen kristiinankaupunki, joka sekin on kuitenkin jaettu eri kieliryhmien kesken.
suomenkielisellä pohjanmaalla alettiin kehittää matkailua, mutta ruotsinkielinen alue jäi alikehittyneeksi ja köyhäksi. ranskalaisturistit kansoittavat vuosi toisensa jälkeen lomakohteet ja ranskan kielellä pärjää lähes joka paikassa. suomenkielisten pohjanmaalaisten kansantulo onkin nykyään yli kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna!

näin kertoo asiasta wikipedia:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kypros




akroditen sotilastukikohdan raja keskellä suola-aavikkoa


















maastossa on yhä muistoja sodasta
























maan pinta-alasta lähes puolet on viljeltyä. kaikki vähänkään kelvollinen maa-alue on otettu viljelykäyttöön mm. pengertämällä.



















kolmena päivänä kiertelimme saarta vuokra-autolla. maisemat olivat tasamaan tallaajalle melko mielenkiintoista katseltavaa.


























ajatuksena oli myös päästä hieman liitelemään maassa, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. en onnistunut saamaan yhteyttä kumpaakaan saarella lentävistä paramotoristeita. kourioksessa tapasin italialaisen varjoliitäjän, giovannin ja hän kettoi saarella olevan vain kaksi paramoottorilentäjää. giovanni oli asunut saarella jo kolmisen vuotta. tässä hän on starttaamassa kourioun rinnelentopaikalta.





























siellä liitää giovanni rinnetuulessa kamujensa kanssa...

























vasemmanpuoleinen liikenne (perityy englannin sirtomaavallan ajoilta)arvelutti vähän, mutta äkkiä siihen pääsi sisälle. olymposvuorella (1950m.) on huhtikuussa vielä paikoin paljonkin lunta























avomerikalastustakin kävin kokeilemassa, mutta ei oikein napannut. lähes puolet osallistujista tuli merisairaaksi ja turkoosinvihreä meri muuttui osin ruskeaksi...





















sakkolappuakohan siellä ympäristörikoksesta jo kirjoitetaan?




















kyprokselainen perinnetanssija esittää "maljatanssin"
jonkinlainen silmänkääntötemppu varmaankin. ei kai kukaan pysty tanssimaan parikymmentä lasia pään päällä? vai?


























oli siellä sitten joissain paikoissa tämmöstä kansainvälisempää meininkiäkin
























limassolilaiset ukot ovat kokoontuneet illaksi backammonia pelaamaan ja maailmaa parantamaan kreikkalaiseen tapaan




















tämmösessä chopperipajassa kävin myös sanalla ja pyysin kuvata luomuksia. kaikkia muita sai kuvata, mutta yhtä ei. oli kuulemma menossa johonkin kilpailuun/näyttelyyn.

varmaan muutaman viikon päästä siitä kuvia tuolla:

http://www.marioschoppers.com


























alttari katakombissa, parikymmentä metriä maan alla

























enhän minä siellä toki yksin ollut. tämmöisen porukan kanssa kävin.
vaimo ja kaksi tytärtäni.

kevät etenee ähtärissä

aamuinen lento suuntautui tuttuihin maisemiin akselilla peränne-alastaipale.

perännejärvessä on tänä talvena ennätysvahvat jäät. paikalliset kalastajat eivät miesmuistiin (joka on kuulemma n. kolme vuotta ;) ole nähneet näin paksuja jäitä. poikkeukselliseksi sen tekee se, että jää on lähes kokonaisuudessaan teräsjäätä, eikä "kohvaa" ole juurikaan päässyt syntymään tänä talvena. missä se kasvihuoneilmiö on piileksinyt tänä vuonna???
nojoo. jäiden syntyminen on toki paljolti muista seikoista kiinni, kuin kovista pakkasista. lumen hyvä lämmöneristyskyky ja sulamisvesien/sohjon jäätyminen sopivaan aikaan vaikuttaa kokonaispaksuuteen paljon enemmän.
apropoo. kokeneet jäälläliikkujat (kalastajat, joita tapaan käydä usein jututtamassa) ovat arvelleet tämmöisen teräsjään menevän joutuin "puikoiksi", joten pelkkään jään paksuuteen ei nyt ole luottamista!
itse olen poissa pääsiäisenä (paphos, cyprus) , mutta kerhon kalusto (sekä omani) on käytettävissä vapaasti. toivottavasti perännejärvelle viriää toimintaa pääsiäisenä! mitä ne nyt on pitkässä ennusteessa lupailleet? auringonpaistetta ja +10 lämpöastetta... :)))
autolla en ehkä enää uskaltaisi viikon päästä mennä jäälle, mutta mönkkärillä ja kelkoilla kyllä.
hinausalue kannattaa toki koeporailla ennen hinaustoimintaan ryhtymistä. ja laittakaa ihmeessä "pola" hinausvehkeeseen, niin tietää kesällä, mistä aletaan naaraileen...
vitsivitsi. järki käteen. kaira käteen ja tutkimaan, onko jää kestävää hinausalueella. sadankin metrin välein koeporaus riittää. virtapaikkoja/lähteitä ei selällä ole.

tuonne vien katiskat ja rysät, kunhan vähän vielä pore vähän laajenee.. nelikiloisia lahnoja saattaa olla rysä puolillaankin joskus!
jäljet jäällä pääosin joutsenten.







aamuvirkuimmat oppilaat ja pari muutakin kerholaista perännejärven jäällä sunnuntaiaamuna 5/4-09 klo 9.00

















"särkkä" etelästä päin kuvattuna

















alastaipaleella talot vanhimmasta päästä alkaa sortumaan,

















mutta uuttakin rakennetaan!















meneillään olevan varjoliitokurssin "päättötyöhön" kuuluu mm. tarkkuuslasku.
asettelin jäälle krapumerran ja ajelin sen ympärille vähän osviittaa, minne laskussa tähtäillään...





















virtapaikoissa jää näyttää jo melko kehnolta. mites se oli?
viisisenttinen jää kantaa ihmisen, kolmesenttinen jää pilkkijän ja kaksisenttinen paramotoristin ?-))



















terveisiä lentäjille ?

















kaupungin ylläpitämällä kirkkosalmen laavulla käydään aina toisinaan makkaranpaistossa oppilaiden kanssa. kiitoksia vaan oivasta makkaranpaistopaikasta ähtärin kaupungille! kuivia polttopuita ja vaikka mitä...








aikojen alussa muuten "kirkkosalmea" ei ole ollut olemassa, vaan vesi oli keksinyt kulkureittinsä tampereelle ja poriin tuosta!
kirkkosalmi on ihmisen aikaansaannosta ja se on tehty tietääkseni joskus 1940-luvulla?

ansiolentoa aamulla

täksi aamuksi oli luvassa lentokeliä ja kun tuo naapurin maatilamatkailuyritys oli vailla ilmakuvia vastavalmistuneesta vuokramökistään, ajattelin hoitaa kuvaukset tänä aamuna.
sotaharjoitus oli tänäänkin päällä ja kun ei tuo suplementin (häjy-09) sfc ja unl sanonut mulle korkeuksista mitään, soitin miehelle, jolla saattaisi olla aavistus asiasta :)
ilkka valistikin sitten että sfc tulee amerikankielen sanasta "surface" joka tarkoittaa maan pintaa. unl tulee "unlimited" eli rajoittamaton. eli vilkkaan sotilaslentotoiminnan vuoksi paramoottorilentäminen ähtärissä näytti siis mahdottomalta.
soitin kuitenkin kauhavan torniin ja sain lennonjohdosta luvan lentää klo 9.30 asti, jolloin "kierros" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakin) kuulemma alkaisi. pyysivät vielä soittamaan, kun olen lopettanut toiminnan.

tämä kuva on suurinpiirtein mökkiyrittäjän toiveiden mukainen. toin jo etukäteen esiin, että metsän siimeksessä olevaa mökkiä ei voi kuvata viistosta lainkaan, eikä sitä tässäkään kuvassa näy. idea olikin sitten ottaa kuvaa mökkimaisemasta laajemmin siten, että kaupungin keskusta ja ukonvuori näkyy taustalla.




maatilamatkailuyrittäjän pääpaikka http://www.hyvolantalo.com/



uittoniemen ohi kulkee kokemäenjoen vesistöreitti ouluvedeltä peränteeseen





kuvaharvinaisuus: ilmakuva ähtärin keskustasta!




pääkatu ostolantie, joka on tullut tunnetuksi maakunnassa ja ulkopuolellakin nuorison häiritsevästä liikennekäyttäytymisestä.
muutama ammattivalittaja kirjoittelee lehtiin ja saa ihmiset luulemaan menon olevan aivan hillitöntä. "ostolantien rallia" on nuoriso tullut jo kummastelemaan kirjoittelun ansiosta muualtakin päin suomea.
ei kuitenkaan ole sen kummempaa, kuin missä tahansa pikkukaupungissa. ainahan nyt pääkadulla on liikettä enemmän, kuin muilla teillä.
se pitää vain huomioida jo asuinpaikkaa valitessaan

tämmöisen kuvan sain itse mökistä matalalta myötätuuleen lentäessäni.
vastavalo oli vielä kiusana.
oikealla oleva mökki on 60-luvulla ähtärin aluesairaalan henkilökunnan virkistyskäyttöön rakennettu "saukonniemi"
mökki on ollut pitkään rappiolla ja pultsarien majapaikkana. ovat repineet verhouslautojakin nuotiotarpeisiin..
perustuksiltaan ja rungoltaan vielä ihan kelpo rakennus, mutta ei kauaa...

yrityksen makua..

.... aprillipäivänä lappajärvellä!

tuossa jo jonkin aikaa on ollut mielessä, että oikeestaan suomen hinauskorkeusenkka pitäisi taas saada uudestaan meidän kerhon nimiin.

joistain nettikeskusteluista olen päätellyt, että epävirallinen sellainen olisi itäisessä suomessa ja numeroiltaan jotain 2000+vähän?

tänään pakattiin rintterin peräkonttiin melkeen kaikki kerhon narut ja mun kelkka ja lähdettiin ajelemaan lappajärveä kohti hyvissä ajoin iltapäivällä. tuuli oli voimakasta päivällä, mutta lentäjien sääpalvelu lupasi pintatuulen vaimenevan illalla. säätämiseen menee aikaa, se tiedettiin, joten ajoissa liikkeelle!

maakunnassa oli menossa "häjy 09" ilmavoimien harjoitus ja se huomattiin jo matkalla. hawkit pyyhkivät menemään ähtärinjärven yllä alle sadassa metrissä!

ilkka oli meille kuitenkin saanut ilmatilaa varatuksi koko lappajärven alueelle kolmeen kilometriin saakka!

tämännäköinen porukka oli kerhostamme koolla karvalan nuorisoseuran rannassa.

vas: ilkka, jarmo, tero, henry ja arto

muutama tunti meni aikaa, kunnes saatiin narut jatkettuina oikeaan tuulensuuntaan järvelle asetettua oikeaan kohtaan. tuuliennusteisiin tukeutuen oletuksemme olii, että kovin pitkään ei tarvitsisi hinaajan edetä, kunnes pitäisi alkaa pakittaa. lentäjien sääpalvelu nimittäin oli luvannut lentopinnalle 50, 14-27 knotsin tuulta...

narua jäällä n. kolme ja puoli kilomeriä. näyttää lyhyeltä, mutta optiikka hämää. starttipaikalla (oik yläkulma) tero ja ilkka.

lappajärvellä jäällä olosuhteet olivat vaihtelevat. välillä kantavaa jäätynyttä sohjoa, lunta ja paljon vettä sen alla, 5cm hankikantoa ja pehmoista lunta 15 senttiä sen alla, isoja railoja jne.

ei kuitenkaan tänä vuonna sitä kaksi metriä korkeaa ahtojäärailoa, joka kuulemma useimmiten siellä on ja aina samassa kohtaa. iso järvi, isot railot.

allaolevassa kuvassa jarmo valmiina hinausapumieheksi (painolasti, 40kg:n rautapainon lisänä) teron lennolle. tero kerkisi ensimmäisenä ilmoittautua ennätysyrityksen tekoon ja paikat jaettiin varausjärjestyksessä.

pelkän narun liikuttaminen jäällä aiheutti puntariin jo 50 kg:n vedon. siitä päättelin, että täytyy olla vetoa vähintään 100 kg, että lentäjä edes nousee ilmaan.

hienosti onnistui startti ja tero aloitti matkan kohti korkeuksia. aivan kuten olimme ajatelleetkin, piti kelkkaa alkaa peruuttamaan jo parinsadan metrin vedon jälkeen. peruutus onnistui hienosti liitimen vetämänä, kunnes..

yhtäkkiä kelkka pysähtyi äkisti! painetta oli ehkä 120kg, mutta kelkka ei mennytkään takaperin. survasin hätäpäissäni pakin päälle, mutta ei vaikutusta!!! mikä tässä nyt mättää???

jarmo oli noussut kelkan päältä pois ja huomasi, että roiskeläppä oli mennyt telamaton ja jään väliin estäen kelkan kulun taaksepäin. vaikka vetoa oli jo 140kg, sain kelkan nytkähtämään eteenpäin, mutta uudelleen pakituksen alkaessa sama homma. kerran vielä saimme roiskeläpän irti, mutta kun olimme molemmat seisoen kelkan päällä, liitimen veto aiheutti äkillisen kelkan taaksepäin nytkähdyksen ja putosimme molemmat kyydistä! kelkka jatkoi kulkuaan taaksepäin, me katsoimme voimattomina ja keventyneen taakan ansiosta roiskeläppäkään ei enää ulottunut telan väliin :(

kelkka alkoi mennä ohjaamattomana vinoon ja jäi muutaman kymmenen metrin päähän hetkeksi paikoilleen. ilmeisesti sukset upposivat hankeen takaperin mennessään ja kelkka pysähtyi sen takia. juoksimme kelkalle ja samassa naru napsahti poikki!

adrenaliinipaukku oli melkoinen ja hetken aikaa meni ihan vaan huokaillessa:)

terolle korkeutta 1300+?

ilkka valmistautuu lennolleen. me sidoimme roiskeläpän kiinni korkeammelle kelkkaan. arto nousi myös ilmoille dokumentoidakseen lennon. kuinka siinä sitten lopulta kävi? syntyikö uusi suomenennätys hinauskorkeudessa lappajärvellä tänään?

siitä lisää asianosaisten kertomana myöhemmin. esim tuolla:

http://picasaweb.google.com/lintuperspektiivi/LappajarviSmKorkeusennatysAprilli#

ja tuolla:

http://www.paramotor.fi/010409.htm


hinaajan, eli itseni näkökulmasta:

no niinhän siinä kävi, että uutta enkkaa ei saatu meidän kerhoon tällä
kertaa. tulipahan kuitenkin uusi kerhon ennätys 1480m.

homma kompastui tavallaan olosuhteisiin jäällä/hinausajoneuvoon.

ekalla yrityksellä meni se roiskeläppä telan ja jään väliin peruutettaessa
ja toisella kertaa peruutuksen aikana toinen suksi sukelsi hankikannosta
läpi ja kelkka jäi jumiin.
hinausvoima tietysti nousi lähes tappiin ja jarmo laukaisi kelkaa
työtäessään narun vahingossa irti.
jälkeenpäin ajatellen se taisi olla todellinen onnenpotku! ajatelkaas mitä
olisi tapahtunut, jos kelkka olisikin irronnut, kun naruun oli patoutuneena
160 kg:n voima....

ensi kerralla se onnistuu. autolla.

lentokentänpaikkaa katsomassa

tässä jo viikon vanhoja kuvia eräältä lennolta...

tänään kävin peränteellä tutustumassa jääolosuhteisiin tulevaa viikonloppua (hulabaloo) silmälläpitäen. rintteriin olin vaihtanut juuri tänään kesärenkaat. 20-senttinen hanki kestää hyvin auton iltapäivälläkin!

muistattekos lapsena, kun pystyi ajeleen polkupyörällä hankikeleillä? ei niitä kelejä joka vuosi ollut, mutta sillon kun oli, niin tuskin silti olisi kuorma-autoa kestänyt?

vähän aikaa siinä tuulta haistelin. ikävän nykivältä tuntui nokkaan. päätin silti levittää siiven jäälle, kun sattui kamat oleen autossa (ainahan ne sattuu :)

muutaman kerran vetäsin siiven lentotilaan ja kokemus ei mitenkään ollut rohkaiseva. aika rempoilua oli siivenhallinta.

puolen tunnin ajan annoin kelin rauhoittua ja valmistauduin lennolle. kun siipi ajoittain pysyi hangella itekseen, päätin startata.

oijoijoi!, totesin heti ilmaanpäästyäni... korkeutta pompsahti hetimiten kymmeniä metrejä tyhjäkäynnillä. muutaman sekunnin ajan oli mielessä, että josko laskeutuisi etusektoriin ja hakisi sitten kamppeet autolla pois? pikkuhiljaa rempoiluun kuitenkin tottui ja korkeutta tuli nopeasti lisää. kelikin tasoittui siinä 150m korkeudessa siedettäväksi, joten päätin jatkaa lentoa.

vääräkosken sula ei ole viime aikoina paljoa edennyt.

alkuperäinen tarkoitus oli käydä kuvailemassa ilmasta ähtäriin suunnitteilla olevan lentokentän (jo seitsemättä!) paikkaa. saavutettuani korkeutta n. 300m kävi ilmi, että suunnitelmaa ei pysty noudattamaan. paramanian eteneminen vaan yksinkertaisesti pysähtyi ilmassa. trimmien vapauttamisella huomasin pientä etenemistä vielä kuitenkin tapahtuvan. vaikka matkaa kohteeseen ei ollut kuin muutama kilometri, meni aikaa silti sen lentämiseen n. 1/2h !!!

tuossa suunniteltu kiitotien paikka. maanomistaja on suostunut neuvottelemaan maanvaihdosta kaupungin kanssa.














maanomistajan tila on ähtärin vanhimpia asuinpaikkoja.

"murtomarkku" on tehnyt ensi talven polttopuut riihenseinustalle valmiiksi kuivamaan kevätauringossa














ilma oli melko raikas ja vaikka jalassa oli parhaimpien pyhäkenkien lisäksi äidin kutomat villasukat, hiipi kylmyys jäseniin. tuossa on muuten arton (ha) poikavuosien maisemat:

tuossa sitten pidetään ensi viikonloppuna liitäjien suuri keväthulabaloo! (säävaraus)

kuvat ovat vähän "sameita" kokeilin taas kerran "raw" kuvia ottaa. hihat palaa niiden jälkikäsittelyssä. ei oo muuten kärsimättömän miehen hommaa...

onneksi kortille tallentui jpg.-kuviakin. ne oli kuitenkin valittu "S" eli "small" kooksi jo ennen lentoa, joten eivät ole kovin tarkkoja.