lomamatka suuntautui tuonne itäisen välimeren jaetulle saarelle, mutta itsenäiseen valtioon (kreikankielinen alue)
tuo kyproksen tilanne on oikeastaan aika vaikea hahmottaa, mutta yritetään.
se menee vähän jotenkin näin, että:
jos pohjanmaa olisi aikoinaan ollut ranskan merentakainen siirtomaa, mutta se olisi kuitenkin saavuttanut itsenäisyyden 1960-luvulla. pohjanmaalle olisi kuitenkin jäänyt joitain hyvinvarusteltuja ranskalaisia sotilastukikohtia. pohjanmaan itsenäistyttyä omaksi valtiokseen, puhkesi ruotsia ja suomea puhuvien välille vakavia selkkauksia, jolloin ruotsin valtion asevoimat tekivät pohjanmaalle maihinnousun puolustaakseen ruotsinkielisiä pohjanmaan kansalaisia. suomi avusti myös suomenkielistä väestönosaa sotilaallisesti ja lopulta yk kutsuttiin selvittämään konfliktia.
hatara rauha saatiin aikaiseksi ja kielialueiden välille vedettiin erittäin mutkainen viiva rajaksi. ruotsinkieliset julistivat alueensa itsenäiseksi valtioksi, mutta maailman maista ainoastaan ruotsi tunnusti itsenäisyyden. ruotsi myös yhä miehittää rannikkopohjanmaata. maan pääkaupunki on edelleen kristiinankaupunki, joka sekin on kuitenkin jaettu eri kieliryhmien kesken.
suomenkielisellä pohjanmaalla alettiin kehittää matkailua, mutta ruotsinkielinen alue jäi alikehittyneeksi ja köyhäksi. ranskalaisturistit kansoittavat vuosi toisensa jälkeen lomakohteet ja ranskan kielellä pärjää lähes joka paikassa. suomenkielisten pohjanmaalaisten kansantulo onkin nykyään yli kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna!
näin kertoo asiasta wikipedia:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kypros
akroditen sotilastukikohdan raja keskellä suola-aavikkoa
maastossa on yhä muistoja sodasta
maan pinta-alasta lähes puolet on viljeltyä. kaikki vähänkään kelvollinen maa-alue on otettu viljelykäyttöön mm. pengertämällä.
kolmena päivänä kiertelimme saarta vuokra-autolla. maisemat olivat tasamaan tallaajalle melko mielenkiintoista katseltavaa.
ajatuksena oli myös päästä hieman liitelemään maassa, mutta se ei tällä kertaa onnistunut. en onnistunut saamaan yhteyttä kumpaakaan saarella lentävistä paramotoristeita. kourioksessa tapasin italialaisen varjoliitäjän, giovannin ja hän kettoi saarella olevan vain kaksi paramoottorilentäjää. giovanni oli asunut saarella jo kolmisen vuotta. tässä hän on starttaamassa kourioun rinnelentopaikalta.
siellä liitää giovanni rinnetuulessa kamujensa kanssa...
vasemmanpuoleinen liikenne (perityy englannin sirtomaavallan ajoilta)arvelutti vähän, mutta äkkiä siihen pääsi sisälle. olymposvuorella (1950m.) on huhtikuussa vielä paikoin paljonkin lunta
avomerikalastustakin kävin kokeilemassa, mutta ei oikein napannut. lähes puolet osallistujista tuli merisairaaksi ja turkoosinvihreä meri muuttui osin ruskeaksi...
sakkolappuakohan siellä ympäristörikoksesta jo kirjoitetaan?
kyprokselainen perinnetanssija esittää "maljatanssin"
jonkinlainen silmänkääntötemppu varmaankin. ei kai kukaan pysty tanssimaan parikymmentä lasia pään päällä? vai?
oli siellä sitten joissain paikoissa tämmöstä kansainvälisempää meininkiäkin
limassolilaiset ukot ovat kokoontuneet illaksi backammonia pelaamaan ja maailmaa parantamaan kreikkalaiseen tapaan
tämmösessä chopperipajassa kävin myös sanalla ja pyysin kuvata luomuksia. kaikkia muita sai kuvata, mutta yhtä ei. oli kuulemma menossa johonkin kilpailuun/näyttelyyn.
varmaan muutaman viikon päästä siitä kuvia tuolla:
http://www.marioschoppers.com
alttari katakombissa, parikymmentä metriä maan alla
enhän minä siellä toki yksin ollut. tämmöisen porukan kanssa kävin.
vaimo ja kaksi tytärtäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti