kylkimyyryä torakkaan ja takaisin

tänään ei oikeestaan pitänyt edes olla lentokeliä, mutta aamulla herätessäni huomasin olevan ulkona täysin tyyntä. asian vahvisti vielä lentäjien sääpalvelu. kaikilla ympärillä olevilla maa-asemilla oli samaan aikaan mitattu yhden knotsin tuulta. tiesin, että tätä ei kauaa kestäisi ja tein päätöksen lähteä lentämään lyhyen lennon. artoa en hennonut herättää. tähän aikaan se kun yleensä pieraisee ja kääntää kylkeä...
vaimea tuuli oli etelästä ja sellainehan sopii hyvin halkoniemeen. vielä kun samasta paikasta löytyi karheaa lunta parinkymmenen metrin matkalta, niin mikäs oli startatessa.















peränteessä jäät ovat vielä kovat. porailin pari päivää sitten ja jäätä on yhä puolisen metriä. yöpakkaset ja jään pinnan vaalea väri ovat pitkittäneet jäiden heikkenemistä, mutta näistäpuoliin jäät alkavat kyllä sulaa vauhdilla. on siellä silti jo varottaviakin paikkoja. virtapaikat ja kaikki tummat kohdat, joissa sulaminen on päässyt hyvin vauhtiin.
huomasin jään värin muuttuneen jo astetta tummemmaksi ja aurinko saa siitä täten siitä paremman otteen.
enpä kyllä muista, että tähän aikaan vuodesta olisin milloinkaan moottoriajoneuvolla jäällä enää liikkunut! todella poikkeuksellinen kevät siinä mielessä.
näin on kovat jäät vielä peränteessä.

















kantoniemi taitaa olla ähtärin suurin maitotila















maisema vähä-peränteen puolelta. vesi on etsinyt kulkureittinsä maununsaaren ja mantereen välistä, vaikka saaren toisella puolella olisi paljon enempi tilaa mennä. tämä tahtoo tulla yllätyksenä moottorikelkkailijoille talvellakin, kun kulkevat saaren ja mantereen välistä. jäät ovat silläkohdin usein todella heikkoja.

















siinä olisi hyväkuntoinen tupa järvenrantaan ja jokeen rajoittuvine peltoineen myynnissä. hintapyyntiä vähän yli satkun.


















vaikka tuuli oli startin aikaan pinnoissa lähes tyyntä, tiesin, etti se sitä ylhäällä ole. matka eteni "kylkimyyryä", kun tuulisortumaa piti korjata ohjaamalla enemmän vastatuulen suuntaan.
kaupungininsinööri oli pyytänyt torakan maisemoinnin eri vaiheista ilmakuvia.
tällainen on vaihe tällä kertaa. näyttää pieneltä läntiltä, mutta on muistaakseni n. kilometrin pituinen tuo monttu.
















erämaahan eksyin kerran...
















meidän kerhon "luomulentäjät" ovat arvioineet torakan hiekkamontun rinteidenkin olevan soveltuvaisia rinnelentoon. äkkipä tuossa taitaisi maisemaan kyllästyä?

















pian tämän jälkeen kameran akku teki tiltin, vaikka olin sen juuri täyteen ladannut. pakkasta aamulla oli maan pinnalla vielä 8 astetta ja ei ylhäälläkään juuri sen lämpöisemmältä tuntunut.
no, onneksi kesä on tulossa, niin voi lykätä uuden akun hankintaa vielä puolella vuodella...
lasku olikin sitten oikeestaan jo melko jännä, vaikka laskeuduin avoimelle jääalueelle. laskun jälkeen huomasin kyllä syynkin. tuuli oli voimistunut ja kääntynyt myötäpäivään, joten edessä olevan niemen puut sekasivat jo ilmaa laskualueella. olisi sittenkin pitänyt laskea sinne, missä se tuulenosoitinkin oli.