.... aprillipäivänä lappajärvellä!
tuossa jo jonkin aikaa on ollut mielessä, että oikeestaan suomen hinauskorkeusenkka pitäisi taas saada uudestaan meidän kerhon nimiin.
joistain nettikeskusteluista olen päätellyt, että epävirallinen sellainen olisi itäisessä suomessa ja numeroiltaan jotain 2000+vähän?
tänään pakattiin rintterin peräkonttiin melkeen kaikki kerhon narut ja mun kelkka ja lähdettiin ajelemaan lappajärveä kohti hyvissä ajoin iltapäivällä. tuuli oli voimakasta päivällä, mutta lentäjien sääpalvelu lupasi pintatuulen vaimenevan illalla. säätämiseen menee aikaa, se tiedettiin, joten ajoissa liikkeelle!
maakunnassa oli menossa "häjy 09" ilmavoimien harjoitus ja se huomattiin jo matkalla. hawkit pyyhkivät menemään ähtärinjärven yllä alle sadassa metrissä!
ilkka oli meille kuitenkin saanut ilmatilaa varatuksi koko lappajärven alueelle kolmeen kilometriin saakka!
tämännäköinen porukka oli kerhostamme koolla karvalan nuorisoseuran rannassa.
vas: ilkka, jarmo, tero, henry ja arto
muutama tunti meni aikaa, kunnes saatiin narut jatkettuina oikeaan tuulensuuntaan järvelle asetettua oikeaan kohtaan. tuuliennusteisiin tukeutuen oletuksemme olii, että kovin pitkään ei tarvitsisi hinaajan edetä, kunnes pitäisi alkaa pakittaa. lentäjien sääpalvelu nimittäin oli luvannut lentopinnalle 50, 14-27 knotsin tuulta...
narua jäällä n. kolme ja puoli kilomeriä. näyttää lyhyeltä, mutta optiikka hämää. starttipaikalla (oik yläkulma) tero ja ilkka.
lappajärvellä jäällä olosuhteet olivat vaihtelevat. välillä kantavaa jäätynyttä sohjoa, lunta ja paljon vettä sen alla, 5cm hankikantoa ja pehmoista lunta 15 senttiä sen alla, isoja railoja jne.
ei kuitenkaan tänä vuonna sitä kaksi metriä korkeaa ahtojäärailoa, joka kuulemma useimmiten siellä on ja aina samassa kohtaa. iso järvi, isot railot.
allaolevassa kuvassa jarmo valmiina hinausapumieheksi (painolasti, 40kg:n rautapainon lisänä) teron lennolle. tero kerkisi ensimmäisenä ilmoittautua ennätysyrityksen tekoon ja paikat jaettiin var
ausjärjestyksessä.
ausjärjestyksessä.pelkän narun liikuttaminen jäällä aiheutti puntariin jo 50 kg:n vedon. siitä päättelin, että täytyy olla vetoa vähintään 100 kg, että lentäjä edes nousee ilmaan.
hienosti onnistui startti ja tero aloitti matkan kohti korkeuksia. aivan kuten olimme ajatelleetkin, piti kelkkaa alkaa peruuttamaan jo parinsadan metrin vedon jälkeen. peruutus onnistui hienosti liitimen vetämänä, kunnes..
yhtäkkiä kelkka pysähtyi äkisti! painetta oli ehkä 120kg, mutta kelkka ei mennytkään takaperin. survasin hätäpäissäni pakin päälle, mutta ei vaikutusta!!! mikä tässä nyt mättää???
jarmo oli noussut kelkan päältä pois ja huomasi, että roiskeläppä oli mennyt telamaton ja jään väliin estäen kelkan kulun taaksepäin. vaikka vetoa oli jo 140kg, sain kelkan nytkähtämään eteenpäin, mutta uudelleen pakituksen alkaessa sama homma. kerran vielä saimme roiskeläpän irti, mutta kun olimme molemmat seisoen kelkan päällä, liitimen veto aiheutti äkillisen kelkan taaksepäin nytkähdyksen ja putosimme molemmat kyydistä! kelkka jatkoi kulkuaan taaksepäin, me katsoimme voimattomina ja keventyneen taakan ansiosta roiskeläppäkään ei enää ulottunut telan väliin :(
kelkka alkoi mennä ohjaamattomana vinoon ja jäi muutaman kymmenen metrin päähän hetkeksi paikoilleen. ilmeisesti sukset upposivat hankeen takaperin mennessään ja kelkka pysähtyi sen takia. juoksimme kelkalle ja samassa naru napsahti poikki!
adrenaliinipaukku oli melkoinen ja hetken aikaa meni ihan vaan huokaillessa:)
terolle korkeutta 1300+?
ilkka valmistautuu lennolleen. me sidoimme roiskeläpän kiinni korkeammelle kelkkaan. arto nousi myös ilmoille dokumentoidakseen lennon. kuinka siinä sitten lopulta kävi? syntyikö uusi suomenennätys hinauskorkeudessa lappajärvellä tänään?
siitä lisää asianosaisten kertomana myöhemmin. esim tuolla:
http://picasaweb.google.com/siitä lisää asianosaisten kertomana myöhemmin. esim tuolla:
ja tuolla:
http://www.paramotor.fi/
hinaajan, eli itseni näkökulmasta:
no niinhän siinä kävi, että uutta enkkaa ei saatu meidän kerhoon tällä
kertaa. tulipahan kuitenkin uusi kerhon ennätys 1480m.
homma kompastui tavallaan olosuhteisiin jäällä/hinausajoneuvoon.
ekalla yrityksellä meni se roiskeläppä telan ja jään väliin peruutettaessa
ja toisella kertaa peruutuksen aikana toinen suksi sukelsi hankikannosta
läpi ja kelkka jäi jumiin.
hinausvoima tietysti nousi lähes tappiin ja jarmo laukaisi kelkaa
työtäessään narun vahingossa irti.
jälkeenpäin ajatellen se taisi olla todellinen onnenpotku! ajatelkaas mitä
olisi tapahtunut, jos kelkka olisikin irronnut, kun naruun oli patoutuneena
160 kg:n voima....
ensi kerralla se onnistuu. autolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti